Elämä heittää aika ajoin eteen tilanteita, jotka sillä hetkellä tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta. Kun pahin tuska ja kipu hellittää muovautuvat kokemukset lopulta oppitunneiksi, jotka auttavat kasvamaan ja ymmärtämään itseään paremmin. Tässä mun ”suosikkioppituntini” matkani varrella.
Kun pankkitilillä on nolla euroa.
Uskon, että jokaisen ihmisen olisi hyvä olla elämänsä aikana edes hetki p*rse auki, koska se muistuttaa parista oleellisesta jutusta. Raha ei tuo onnea, mutta sitä tarvitaan elämän perusasioiden pyörittämiseen. Kun tili huutaa tyhjyyttään on syytä tsekata omia asenteitaan. Mä olin aikoinaan ylpeä siitä, että uhrasin marttyyrimaisesti toimeentuloni taiteen ja breikin vuoksi. Olin katkera maailmalle, että mua ei arvostettu. Jouduin oikeasti työskentelemään muuttaakseni ajattelua siihen suuntaan, että jatkuva kituuttaminen toimeentulon suhteen ei auta mua, eikä ihmisiä lähelläni. Niinpä aloitin rakentamaan elämääni siihen suuntaan, että patjassa olisi pikkuhiljaa muutakin täytettä kuin pelkät jouset.
Kun rakas perheenjäsen nukkui pois silmieni edessä.
Opettaa ehkäpä eniten siitä, miten haurasta ja arvaamatonta elämä oikeasti on. Koskaan ei tiedä milloin on vika päivä. Mummoni viimeisen hengenvedon jälkeen ymmärsin konkreettisesti, miltä tuntuu sanoa hyvästi ja päästä irti. Samalla mielen valtasi äärimmäinen kiitollisuuden tunne kaikesta mitä oltiin yhdessä koettu. Toivotin rakkaalle mummolleni hyvää matkaa ja sanoin, että perässä tullaan kun on sen aika, mutta nyt on pojanpojalla vielä pari tärkeää juttua hoidettavana. Siitä lähtien olen pyrkinyt elämään parasta elämää koskaan ja omistanut päiväni ilon sekä positiivisen asenteen levittämiseen ympärilleni.
Kun rakkaus hajosi pirstaileiksi.
On uskomatonta, miten suuresti toisen ihmisen vaikeudet rakkaimman kanssa voi sattua. Olin varma, että mahdollisuus onneen oli menetetty. Tilannetta ei tietty helpottanut se, että mulla kesti aikaa hyväksyä oma osuuteni tapahtumiin. Oli vaan helpompi syyttää toista, kuin yrittää katsoa tapahtumia toisen kannalta. Vasta kun viimeinkin tajusin miten pahasti toista satutin, osasin pyytää vilpittömästi anteeksi. Vieläkin opettelen antamaan tapahtumien johdosta anteeksi itselleni, mutta päivä päivältä opitaan, onneksi. Myrskyt parisuhteessa ovat tärkeä muistutus siitä, että ystävät ovat lähellä ja yksinkin on opeteltava pärjäämään. Onni lähtee itsestä ja kun olet onnellinen, on se mahdollista jakaa myös toisen kanssa.
Kun terveyteni romahti.
Mulle oma kunto ja suorituskyky oli vuosia iso osa identiteettiäni. Pystyin mielestäni mihin vain, kunnes sitten en enää pystynyt mihinkään. Kun olin siinä kunnossa, että pieninkin ponnistelu aiheutti rytmihäiriöitä, oli koko elämältä viety pohja pois. En voinut tanssia, treenata, tehdä töitäni eikä kukaan enää ihaillut mun energisiä tanssiliikkeitä. Tapahtuma opetti, että omakuvaa ei voi rakentaa puhtaasi suorituskyvyn, duunien tai muiden mielipiteiden perusteella. Rupesin opiskelemaan hengellisempiä asioita ja huomasin et pystyn vaikuttamaan siihen mitä tunnen. Tai antaa vain tunteiden olla ja keskittyä parantumiseen sekä hyvään oloon. Opin kantapään kautta, että positiivisuus ei ole sattumaa, vaan hyvään fiilikseen ja omaan asenteeseen voi vaikuttaa myös epätoivon hetkellä.
Tässä oli mun elämäni tärkeimmät oppitunnit. Laita alle kommenttia millaisia oppitunteja sulla on ollut?
-Hatsolo
Ps. Oletko jo kuunnellut uusimman podcastini. Jos et niin otappa haltuun!
#010 – The Obstacle is the path!
