koulu

Paremmalla asenteella syntyy parempi työpaikkakokemus

Kaverin arvostus hukassa?

Mistä johtuu, että useassa työyhteisössä kohdellaan duunikavereita edelleen äärimmäisen töykeästi? Aikuiset ihmiset eivät vaivaudu tervehtimään, katsovat läpi ja kohtelevat toisiaan kuin ilmaa. Tämä korostuu erityisesti keikkatyöläisten kohdalla, sekä ammateissa joissa vaaditaan paljon erikoisosaamista. Vaikka olisikin kuinka taitava tahansa tai alansa huippu, ei se anna kenellekkään syytä kohdella toisia ihmisiä epäkunniottavasti. Itse olen oppinut arvostamaan vierustoveria breikkirinkien pyörteissä. Siellä ei tarvitse tuntea toista, mutta siitä huolimatta yläfemmat lähtevät jokaiselle osallistujalle kokemuksesta, osaamisesta, iästä, sukupuolesta ja kulttuuritaustasta huolimatta.

Yläkoululaisten asenne kunnossa, entä sinun?

Mulla oli alkuviikosta puhekeikka Peltolan koulun ysiluokkalaisille. Juuri ennen puhetta koulun opo Mikko kertoi, että oppilaat ovat olleet todella innokkaita kesäsetelin käyttäjiä. Valitettavasti monella nuorella oli ollut erittäinkin huonoja kokemuksia aikuisten ”ammattilaisten” asenteesta ja käytöstavoista uusia kesätyöläisiä kohtaan. Koska meidänkin TFW saleilla on ollut yläkouluikäsiä töissä juuri kesäsetelin ansiosta, päätin lennosta muokata puhettani auttamaan työpolkunsa alkutaipaleella olevia nuoria. Puheesta muodostui todella onnistunut kokonaisuus, jonka voisi hyvin käydä esittämässä aika monellekin työyhteisölle, ihan kansainvälisesti. Aihettahan lähdettiin purkamaan muutamasta jokaiselle tarjolla olevasta mahdollisuudesta.

1. Asenne – Tuo ripaus raikkautta mukanasi jokaiseen päivään virittämällä oma asenteesi kuntoon jo ennen töiden alkua. Näytä, että duunia on mahdollista tehdä oikeasti hyvällä fiiliksellä ja hymyssä suin.
2. Aina oppilas – Pyri säilyttämään jano uuden oppimiseen ja itsesi kehittämiseen. Kovinkaan ammattilainen ei aina osaa kaikkea. Muista siis kysyä rohkeasti apua ongelmatilanteissa.
3. Ne pienet eleet ja teot – Tervehdi, moikkaa, kysy mitä kuuluu ja kiitä työkavereita päivän päätteeksi. Jo tällä erottuu edukseen monessa työyhteisössä.

Oletko osana muutosta?

Valitettavasti aina löytyy niitä, jotka kokevat uudet tulokkaat uhkana, eivätkä jaksa kantaa vastuuta työpaikan yhteishengestä. Tilanteeseen on kuitenkin luvassa muutosta nuorien tulevaisuuden osaajien myötä. On turha antaa muiden negatiivisuuden latistaa omaa fiilistä. Sen sijaan kannattaa aina pyrkiä tekemään parhaansa ja pitämään omalta osaltaan huolta, että fiilis on kohdallaan. Jokainen firma haluaa puhtaan ammattitaidon lisäksi riveihinsä hyviä tyyppejä rautaisella asenteella varustettuna, jotka ovat valmiita antamaan panoksensa työyhteisön kulttuurin rakentamiseen. Oma asenne onkin siis ylivoimasesti paras ase oman polun raivaamiseen työelämässä.

Mikäli innostuit aiheesta ja haluaisit mut puhumaan omalle firmallesi, tsekkaa mun referenssit ja laita viestiä.

Tästä on hieno aloittaa kevään Lasten ja nuorten säätiön koulukeikat. Mihinköhän mennään seuraavaksi?

-Hatsolo

KOLMEN PUHEKEIKAN PÄIVÄ

Eilinen oli todellinen tehopäivä puheiden saralla. Aamupäivä lähti käyntiin Dreams.fi vierailulla Leppävaaran Live-koulussa Valma-luokkien oppilaille. Tavoitteenani oli kannustaa opiskelijoita suhtautumaan avoimin mielin sekä positiivisella asenteella tuleviin ammattikokeiluihin. Valma -koulutuksessa oppilaat pääsevät tutustumaan eri ammatteihin ja harjoittelevat hakeutumista ammatillisiin perustutkintoihin. Kuulostaa siltä, että mäkin olisin mielelläni osallistunut vastaavaan kouluun. Mullahan ei vielä peruskoulun jälkeen ollut mitään hajua mitä halusin tehdä isona, joten niinkuin kaikki muutkin epätietoiset nuoret, hain lukioon.

Kiitos Leppävaaran Live.

Päivän toinen keikka olikin hieman erilainen. Mut oli tilattu sytyttämään #oracleclouddayfi tapahtumaan innostamaan yleisö aivan liekkeihin. Voin kertoa, että aika moni yleisössä oli äimänkäkenä, kun hyppäsin lavalle nostattamaan tunnelmaa. Yleisön jännitys karisi kuitenkin nopeasti. Oli aika nastaa katsella miten Grand Marina congress centerin 700-päinen yleisö tanssi, nauroi ja huusi täyttä kurkkua ”MINÄ OON PARAS”!

Calm before the storm. Kaksi minuuttia puheeseen.

 

Lavalla…!!!

Kaverikuva Suomen kovimman puhujan kanssa. André Noël Chaker!

Päivän vika setti olikin Sportspotin tiimipäivässä. Sportspot on Suomen kattavimmalla poolilla varustettu urheilijoiden ja valmentajien välittämiseen erikoistunut palvelu, josta saat tilattua keikalle vaikkapa mut. Syke nousi kivasti ennen setin alkua, sillä puhe vedettiin todellisten tekijöiden edessä. Yleisössä oli mm. Mikael Forsell, Mika Poutala, Eveliina Tistelgren ja monia muita kovia nimiä. Meikän jälkeen lavan otti haltuun huippupuhja ja valmentaja Petteri Kilpinen. Viime päivät onkin päivitetty ahkerasti omia puheita mestarin oppien mukaisesti. #alwaysastudent

Ketterästi presentoimassa huppari päällä.

Syksy on sujunut vauhdilla ja on ollut hienoa päästä puhumaan todella erilaisille yleiöille. Se on haastanut kehittymään puhujana ja kertoo, että omille ajatuksille on tilausta. Ehkä jokainen meistä tarvitsee aika ajoin muistutusta positiivisesta asenteesta ja siitä, että hulluistakin unelmista voi tulla totta, iästä, koulutuksesta ja tittelistä riippumatta.

Sportspotin tiimipäivän loppukuva. Kovaa sakkia koko talo täynnä!

Jos haluat energiaa ja iloa sunkin tapahtumaasi niin laitappa mulle rohkeasti viestiä.

Kiitos kaikille kolmen keikan päivästä!

MUN UNELMILLE EI NAURETA….ENÄÄ KOSKAAN!

Kun aloitin breikin, oli meidän kaveriporukalla hullu unelma. Me haluttiin tulla maailman parhaimmiksi breikkareiksi. Vielä 2000-luvun alkupuolella asenteet breikkiä kohtaan olivat aika suoria. Meille naurettiin päin naamaa ja kuittailtiin. Kyllä mä sen dissaamisen tavallaan ymmärränkin. Olihan meidän joraaminen alkuun aikamoista räpellystä. Ei lajilla pitänyt olla tulevaisuutta ja Suomessa siitä oli kuulemma turha edes yrittää tehdä ammattia. Mä muistan monet kerrat kun jouduin sulkemaan korvani niin opettajilta kuin koulukavereilta. Meillä oli kuitenkin hyvä jengi ja me treenattiin joka päivä. Pikkuhiljaa taidot karttuivat ja meitä oli muutamia jotka otti breikin tosissaan. Sillä porukalla me ruvettiin matkustelemaan ulkomaille skaboihin. Otettiin takkiin ja hävittiin useita kymmeniä kertoja kunnes vuonna 2006 kaikki loksahti paikoilleen. Voitettiin Flow Mo jengillä yksi maailman arvostetuimmista skaboista New Yorkissa. Se oli kova juttu jopa paikallislehti Keski-Suomalainen uutisoi meidän uroteiosta. Silloin kaikki muuttui. Mä olin saavuttanut unelmani ja niille ei nauranut enää kukaan.

Flow Mo ryhmän kanssa kisamatkalla ­ Etelä-Koreassa syksyllä 2018

Dreams.fi koulukiertue

Me vedettiin todellisen unelmien jahtaajan Laura Peipon kanssa pääkaupunkiseudulla kolmipäiväinen koulukiertue viime viikolla. Päivittäin puheita oli kaksi – kolme kappaletta eri yläkouluissa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Jokaisessa koulussa useat nuoret tulivat kertomaan unelmistaan. Kun Lauran kanssa kysyttiin oletko kertonut unelmistasi kellekkään ennen meitä, vastaus oli surullisen usein ”EN”. Tällä hetkellä moni nuori luopuu omista unelmistaan aivan liian aikaisin. Ei omasta tahdosta, vaan siksi koska ympäröivä maailma ei ole vielä valmis nuoren hulluille unelmille. Mä haluan olla omalta osaltani muuttamassa tätä ja luomassa kulttuuria missä kenenkään ei tarvitse piilotella omia unelmiaan! Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta ja kaikilla on lupa unelmoida hulluistakin jutuista. Kiitos kaikki oppilaat ja opettajat kiertueesta. Käytiin paljon hyviä keskusteluja ja tavattiin paljon opeja joiden kanssa oltiin täysin samalla aaltopituudella. Ilo huomata, että asiat on mennyt eteenpäin omista kouluvuosista.

Mutta asiat ei ole yksin opettajien vastuulla. Valitettavan usein pelätään juuri sitä miten kotona reagoidaan omiin unelmiin. Siksi haluankin muistuttaa myös sua, että nuorien lisäksi unelmat ja niihin uskominen kuuluvat myös aikuisille! Iso kiitos myös Dreams.fi kun uskoitte meille näin tärkeän tehtävän. Tässä vielä fiiliksiä kiertueesta. Toivottavasti päästään tien päälle pian uudestaan! #MunUnelmilleEINaureta

 

Huikea matkaa unelmien parissa!

-Hatsolo

Ps. Haluatko mut keikalle? Ota yhteyttä ja puhutaan lisää!

Kaikkien aikojen tervetuliaispuhe – Paluu vanhaan lukioon!

Eilen mulla oli yksi hauskimmista keikoista aikoihin. Pääsin nimittäin vanhaan opinahjooni, Jyväskylän Lyseon lukioon innostamaan uusia lukiolaisia. Paikalla olikin runsaasti kuulijoita, kaiken kaikkiaan 400 uutta opiskelijaa. Keikka oli mieluisa monestakin syystä. Ensiksikin oli siistiä päästä moikkaamaan entisiä opettajiani. Vaihtamaan kuulumisia, kiittämään jeesistä lukioaikana ja näyttämään, että mustakin on loppujen lopuksi kasvanut ihan kelpo kansalainen. Toiseksi oli äärimmäisen hienoa päästä rakentamaan uusille Lyseolaisille tervetuliaspuhe uuteen kouluun. Mä muistan elävästi meidän vuosikurssin vastaavan puheen tasan 18 vuotta sitten. Meidän breikkijengi nousi heti tapahtuman tähdiksi kun rehtori pyysi meidän jengiä ottamaan lippalakit pois päästä. Terkkuja reksille 🙂

Kun rupesin rakentamaan puhettani, päätin rakentaa kaikkien aikojen parhaan ja innostavimman tervetuliaspuheen mitä lukioissa on esitetty. Halusin purkaa jännistystä ja kertoa, että koulussa on oikeasti ihan sairaan nastaa, jos vaan itse haluat. Kävin läpi kaikki ne asiat mitkä mulle oli lukiossa tärkeitä ja auttoi mua kirjoittamaan ylioppilaaksi. Puhuin omasta asennemuutoksesta opiskeluun, ystävien merkityksestä, sattumuksista opettajien kanssa, vanhojentansseista, tärkeimmistä oivalluksista siitä miten koulussa pärjää, sekä sekä asioista mitkä vaikuttavat mun opiskelumotivaatioon vaikeilla hetkillä. Mulle lukioajassa parasta olivat ystävät ja Lyseon ammattitaitoiset opettajat, jotka onneksi ymmärsivät, että tämän nuoren sankarin tie kulkee välillä omia polkujaan. Te saitte lähtemään kouluun päivä toisensa jälkeen ja haastamaan itseäni asioissa, jotka eivät alkuun kiinnostaneet mua pätkääkään. Kiitos Maku, Tume ja Olli-Matti ja opet! Ilman teitä olisin varmaan vieläkin lukiossa!

Kiitos Jyväskylän Lyseon uudet oppilaat eilisestä. Teillä tulee olemaan huikeat vuodet edessä!