Archives for elokuu 2018

Kuka mä olen?

Mä en ole kuka tahansa.
En elä normien mukaan enkä unelmoi sun kanssa samoista asioista.
Mä en käy duunissa ysistä viiteen, eikä mulla ole omakotitaloa järven rannalla.
Mulla ei ole korkeakoulututkintoa, mutta mä olen rautainen ammattilainen.
Mä en kutsu ammattiani työksi, vaikka teen töitä joka ikinen päivä.
Mun työaikaa ei mitata tunneissa, eikä palkkaa euroissa.
Mulla ei ole lomapäiviä eikä saikkua ja mun ansiot mitataan hyvässä olossa.
Saan voimani sun hymystä ja siitä kun sä onnistut.
Sen takia mäkin olen onnistunut ja mun tekemisiä arvostetaan.
Mä olen tanssinut itseni maailman huipulle ja saanut puheillani tuhannet ihmiset itkemään, nauramaan ja syömään parsakaalia. Kilometreistäni huolimatta tiedän, että kaikki on vasta alussa. Katson eteenpäin ja mulla on enemmän intoa kuin koskaan.
Olen sydämmestäni innostaja.
Olen aina kulkenut omaa tietäni ja siks osaan nykyään hymyillä leveästi.
Mä olen mä, eikä kukaan ei voi viedä sitä multa pois!

Kuka sä olet?

 

Kaikkien aikojen tervetuliaispuhe – Paluu vanhaan lukioon!

Eilen mulla oli yksi hauskimmista keikoista aikoihin. Pääsin nimittäin vanhaan opinahjooni, Jyväskylän Lyseon lukioon innostamaan uusia lukiolaisia. Paikalla olikin runsaasti kuulijoita, kaiken kaikkiaan 400 uutta opiskelijaa. Keikka oli mieluisa monestakin syystä. Ensiksikin oli siistiä päästä moikkaamaan entisiä opettajiani. Vaihtamaan kuulumisia, kiittämään jeesistä lukioaikana ja näyttämään, että mustakin on loppujen lopuksi kasvanut ihan kelpo kansalainen. Toiseksi oli äärimmäisen hienoa päästä rakentamaan uusille Lyseolaisille tervetuliaspuhe uuteen kouluun. Mä muistan elävästi meidän vuosikurssin vastaavan puheen tasan 18 vuotta sitten. Meidän breikkijengi nousi heti tapahtuman tähdiksi kun rehtori pyysi meidän jengiä ottamaan lippalakit pois päästä. Terkkuja reksille 🙂

Kun rupesin rakentamaan puhettani, päätin rakentaa kaikkien aikojen parhaan ja innostavimman tervetuliaspuheen mitä lukioissa on esitetty. Halusin purkaa jännistystä ja kertoa, että koulussa on oikeasti ihan sairaan nastaa, jos vaan itse haluat. Kävin läpi kaikki ne asiat mitkä mulle oli lukiossa tärkeitä ja auttoi mua kirjoittamaan ylioppilaaksi. Puhuin omasta asennemuutoksesta opiskeluun, ystävien merkityksestä, sattumuksista opettajien kanssa, vanhojentansseista, tärkeimmistä oivalluksista siitä miten koulussa pärjää, sekä sekä asioista mitkä vaikuttavat mun opiskelumotivaatioon vaikeilla hetkillä. Mulle lukioajassa parasta olivat ystävät ja Lyseon ammattitaitoiset opettajat, jotka onneksi ymmärsivät, että tämän nuoren sankarin tie kulkee välillä omia polkujaan. Te saitte lähtemään kouluun päivä toisensa jälkeen ja haastamaan itseäni asioissa, jotka eivät alkuun kiinnostaneet mua pätkääkään. Kiitos Maku, Tume ja Olli-Matti ja opet! Ilman teitä olisin varmaan vieläkin lukiossa!

Kiitos Jyväskylän Lyseon uudet oppilaat eilisestä. Teillä tulee olemaan huikeat vuodet edessä!

 

MÄ TEIN SEN!

Osallistuin viime lauantaina Red Bull BC One skaboihin ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Kallion Block partyjen yhteydessä järjestetty Suomen osakilpailu oli koonnut paikalle suomen parhaat breikkarit ja tuhansia innokkaita katsojia. Viimeisten vuosien aikana kotimainen taso on noussut kohisten ja enää ei skaboissa ole helppoja battleja edes ekoilla kierroksilla. Tiukkojen taistojen jälkeen finaalissa oli vastassa tuttu vastustaja, Henri Huovinen alias ”Hoo Hoo”. Meillä molemmilla on vyöllämme lukuisia Suomen mestaruuksia ja voittoja kisoista ympäri maailmaa, joten oli selvää, että finaalissa oli laittettava aivan kaikki likoon. Tämän vahvisti Hoo Hoon kanssa käyty katsekontakti juuri ennen finaalin alkua, arvostus ja asenne oli molemmilla kohdallaan. Finaalin jälkeen olo oli helpottunut sillä tiesin onnistuneeni ja olevani lähellä voittoa. Ja niinhän sitten taas kävikin. Sain kaikkien tuomarien äänet ja lunastin lentoliput maailman finaaleihin Sveitsissä.

© MAIJA ASIKAINEN

MITEN TÄHÄN ON TULTU

Vedin ekat battlet vuonna 1999 silloisen ryhmäni Foo Movesin kanssa. Alkuun breikkaaminen oli puhtaasti hauskanpitoa ja jo pelkkä skaboihin osallistuminen tuntui voitolta. Sijoitusten parantuessa nälkä kasvoi ja olimme pian tilanteessa, missä jokaisesta kisasta haettiin ainoastaan voittoa. Mikään muu sijoitus ei yksinkertaisesti kelvannut. Jos tuli kakkoseksi vitutti kirjaimellisesti viikkoja. Tämä tilanne muutti harrastamisen luonteen täysin päälaelleen. Kisasta toiseen ykköskorokkeen tavoittelu on vaatinut urhauksia ja tiukkoja valintoja elämän suhteen. Varsinkin kun breikki on laji jossa ei rahalla juhlita, eikä tulevaisuudesta ole koskaan ollut mitään varmuutta. Piti oppia olemaan PA ja luottaa siihen, että ehkä lopulta touhussa onkin järkeä. Monella kisakumppanilla harrastus loppui kun piti valita toimeentulon, opiskelujen ja intohimon väliltä. Onneksi meitä oli muutamia hulluja, jotka eivät koskaan luovuttaneet. Kaikki olisi ollut paljon vaikeampaa, jos treenisalilla olisi pitänyt vääntää yksin.

MIKÄ SAA YHÄ JATKAMAAN

Vaikka olen uraa on takana kohta 20 vuotta, en tiedä mitään raastavampaa kuin viimeiset minuutit ennen kisojen alkua. Jokainen kerta mielessä pyörähtänyt ajatus, ”Nyt ois niin paljon helpompaa olla himassa”. Samassa kuvittelen itseni makaamassa kotisohvalla bissetölkki kädessä tuijottamassa telkkaria. Ei helvetti, ei se ole mua varten, mä en halua sitä. Ehkä se olis helpompaa, mutta rehellisesti sanottuna siihen pystyy kuka vaan. Tälläkin hetkellä puolet Suomen kansasta. Siihen, että seisoo tanssilavalla valmiina haastamaan maailman parhaat, pystyy vaan harvat ja mulla on mahdollisuus olla yksi niistä. Edellinen mielikuva on antanut mulle valtavasti voimaa urani aikana ja saanut mut näkemään itseni uudessa valossa. Se on saanut mut arvostamaan itseäni ja sitä minkä eteen oon tehnyt töitä. En ole vaan kuka tahansa Johannes Jyväskylästä, vaan ainutlaatuinen tyyppi, jolla on mahdollisuus tehdä historiaa, inspiroida ja innostaa ihmisiä. Tämä ajatusmaailma on saanut mut treenaamaan ja kehittämään itseäni vuodesta toiseen. Alkuun kyse oli tietty vaan breikistä, mutta sama ideologia myöhemmin siirtynyt kaikkeen mihin olenkaan ryhtynyt.

© MAIJA ASIKAINEN

MAAILMA MUUTTUU, MUUTUTKO SINÄ?

Tällä hetkellä breikki kehittyy huimaa vauhtia. Se on ensimmäistä kertaa nuorten olympilaisten ohjelmistossa ja kansainvälisesti tanssijoiden osaaminen on aivan jäätävällä tasolla. Lajin jatkuvan kehittymisen myötä olen joutunut luomaan nahkani monet kerrat uudestaan. Enää ei pärjää kisoissa ihan samoilla mooveilla kuin vaikkapa vuonna 2005. Olen kantapään kautta joutunut hyväksymään, että eilisen ja tämän päivän meriiteillä ei ole juurikaan arvoa huomisen kisoissa. Mä en aio olla se tyyppi katkerasti tilittää nykypäivän meiningistä ja tyytyy vain muistelemaan vanhoja hyviä aikoja. Tämän faktan tajuaminen ei ollut helppoa, mutta se herätti tahdon pysyä relevanttina myös tulevaisuudessa. Olipa kyse sitten breikistä, kirjoittamisesta tai puheista niin haluan pysyä ajan hermoilla. Olin jo vuosia sitten yksi harvoista jonka missio oli poistaa ennakkoluuloja tanssimalla ja aion pitää kiinni siitä niin pitkään kuin mahdollista. Samoin kuin breikki, niin maailmakin kehittyy jatkuvasti. Halu uudistua on suurin yksittäinen syy miksi vieläkin pärjään korkeimmalla tasolla breikissä ja se on syy miksi myös mun puheet on aitoja ja iskee yleisöön. Siks sä voit jatkossakin nähdä mut treenaamassa breikkiä muksujen kanssa, nostamassa painoja salilla, matkustelemassa ja jumppaamassa uusia ideoita puheitani varten. Ja loppuun mentoriani Martin Rooneyta lainaten, ”Ehkä joskus koittaa se päivä kun kaikki on lopulta annettu, mutta se päivä ei ole vielä tänään.” #letsgo

Ps. Kiitos kaikille viikonlopun skabaajille. Taso oli todella kova ja oon ihan super ylpeä jokaisesta joka laittoi itsensä likoon! Nähään taas ens kisoissa!

Oletko oma itsesi sosiaalisessa mediassa?

Sometusta somelomalla

Elisa Oyj haastoi mut muutama viikko sitten pitämään somelomaa. Ideana oli suorittaa päivittäin ennalta määritelty tehtävä ja kuvata viedopäiväkirjaa tapahtumista. Jo alusta asti haaste tuntui absurdilta, koska käytännössä kuvasin somematskua vaikka pidin somelomaa. Hetken pohdittuani muistin, että juuri näinhän asiat oli aina ennen somea oli edes olemassa. Mulla on vieläkin kenkälaatikot täynnä MiniDV-kasetteja kavereiden kanssa vietetyistä kesäilloista, lomamatkoista, breikkireissuista ja treeneistä. Meillä oli tapana kerätä videopäiväkirjaa kaikesta mahdollisesta. Joskus jätettiin kamera päälle kokonaisten treenien ajaksi ja matskua sitten fiilisteltiin jälkikäteen hyvällä fiiliksellä litran Juissi-mehut kourassa. Erona toki nykypäivän meininkiin on se, että matksut ei koskaan päätyneet mihinkään. Ei ollut YouTubea, Facebookkia, Instagramia tai Twitteriä. Lähin somea muistuttava kanava oli meidän IRC-kanava nimeltä #tauko, mutta siellä ei juuri videoita tai kuvia jaettu.

Osaatko olla oma itsesi somessa?

Somelomalla tapahtui oivalluksiakin. Yhtenä päivistä päätin huvikseni kysyä ohikulkijoita ovatko he somessa ja jos eivät, niin miksi he olivat lähteneet. Yksi syy somesta irtautumiselle nousi ylitse muiden. Moni koki, että he eivät osanneet olla oma itsensä somessa. He olivat huomanneet provosoituvansa liian helposti puolituttujen ja jopa tuntemattomien postauksista. Varsinkin niistä, joilla kaikki oli mukamas kokoajan ihan helvetin hyvin. Ärsyyntyminen oli johtanut tahallisesti epäasialliseen kommentointiin, väärinymmärryksiin ja turhaan riitelyyn asioista, jotka ”oikeassa” elämässä olisi voinut välttää helposti. Kävin erään herrasmiehen kanssa pitkän keskustelun asiasta ja hän oli vilpittömän pahoillaan omasta käyttäytymisestään somessa. ”Siellä oli liian helppo olla ilkeä ja provota tahallaan pienimmästäkin aiheesta, koska ei tarvinnut kohdata ihmistä oikeasti.”, mies kertoi. Todellisuudessa hän koki olevansa täysin erilainen ihminen. Ihan kiva ja reilu muita kohtaan. Lopulta hän oli päättänyt poistaa omat tilinsä niin Facesta kuin Twitteristä.

Seiso sanojesi takana, myös somessa!

Mulle on jo vuosia satanut kommetteja eri sosiaalisen median kanavissa, joten nykyään provot eivät mene ihon alle. Youtubessa tuli paljon kuraa niskaan sen alkuaikoina vuonna 2005-2006. Olin kuulemma paskin breikkari, joka on koskaan voittanut kisat. Nykyään kommenteista suurin osa asiallisia, mutta osa sellaisia, joihin en jaksa reagoida. On turha haaskata omaa aikaa ja energiaa on someväittelyyn tuntemattomien kanssa. Se on sota, joka on lähes mahdoton voittaa. Eri ikäpolvien välillä on huomattavia eroja eri sukupolvien suhteen. Oman kokemukseni mukaan nuoret osaavat hienosti oman alan kilpailijoiden kannustamisen ja rakentavan kommentoinnin, vaikka olisivatkin erimieltä käsiteltävästä asiasta. Menestyneet aikuiset taas sortuvat harmittavan usein omaan nokkeluuteensa, puolusteluun ja turhaan provoiluun, etenkin Linkedinissä. Mulla ei ole mitään asiallista keskustelua vastaan, mutta mikään ei ole väsyneempää kuin se, että aikuiset ihmiset tahallaan kiusaavat toisiaan netissä. Kun myöhemmin kohtaan samoja tyyppejä livenä, hehkuttavat he mun tekemisiä maasta taivaisiin ja pyytävät yhteiskuvaan. Yleensä tsekkaan feikkiprovoilijat siltä seisomalta ja kysyn asiallisesti, vieläkö olet samaa mieltä kuin viime kommentissasi? Vastauksesi saan yleensä epämääräistä muminaa ja hiljaisen poistuminen takavasemmalle, sen jälkeen kun olen heittänyt yläfemmat ja toivottanut iloisesti mahtavaa päivää. Myöhemmin tulee privaatisti anteeksipyyntö ja kommentti poistetaan. Ehkä olisi syytä opetella seisomaan sanojensa takana, myös somessa. Sen olen itsekkin nuorempana joutunut opettelemaan kantapään kautta.

Vinkit parempaan somekäyttäytymiseen

Toisten jutuista tykkääminen, kannustaminen ja erityisesti asiallinen kommentointi vaatii asennetta ja oman toiminnan tarkastelemista niin somessa kuin oikeassa elämässä. Välillä se on vaikeaa, mutta siitä huolimatta mä pyrin aina ymmärtämään toisia ja löytämään rakentavan kulman keskusteluun, vaikka keskustelukumppani ei olisikaan samaan mieltä. Mun mielestä se on aina kannattavampaa kuin turhanpäiväinen riitely tai väittely. Tässä pari ohjenuoraa, joita mä noudatan omassa somekäyttäytymisessäni.

  1. Mieti onko se sulta itseltä pois, jos painat tykkää nappia kun jollakin menee hyvin.
  2. Mieti kaksi kertaa kannattaako puolituttujen postauksista ärsyyntyä.
  3. Osallistuessasi keskusteluun, lue vastauksesi muutaman kerran läpi ennen kuin painat lähetä nappia.
  4. Pyri esittämään mielipiteesi aina keskustelukumppania kunnioittaen ja niin että sinun ei tarvitse myöhemmin poistaa kommenttiasi.
  5. Kohtele ihmisiä somessa, niinkuin kohtelisit heitä oikeassa elämässä.

Mahtavaa päivää kaikille ja nähdään niin somessa kuin oikeassa elämässäkin.

-Hatsolo

Hyvää fiilistä ei ole peruttu

Nyt on toimisto siinä kunnossa, että meikäläiseltä onnistuu superammattilaistason toiminta myös etänä. Olipa kyse sitten puheesta, treenistä, koulutuksesta tai vaikka tanssitunnista niin ei jää ainakaan puitteista kiinni.

Tässä upgradet toimiston välineistön ja sisustuksen suhteen:
– Nettiyhteys minttiin
– Kamerat ja valot kuntoon
– Kuvauseinä
– Dynaamiset mikit puheisiin ja kaulusmikit aktiviteetteihin