puheet

Paremmalla asenteella syntyy parempi työpaikkakokemus

Kaverin arvostus hukassa?

Mistä johtuu, että useassa työyhteisössä kohdellaan duunikavereita edelleen äärimmäisen töykeästi? Aikuiset ihmiset eivät vaivaudu tervehtimään, katsovat läpi ja kohtelevat toisiaan kuin ilmaa. Tämä korostuu erityisesti keikkatyöläisten kohdalla, sekä ammateissa joissa vaaditaan paljon erikoisosaamista. Vaikka olisikin kuinka taitava tahansa tai alansa huippu, ei se anna kenellekkään syytä kohdella toisia ihmisiä epäkunniottavasti. Itse olen oppinut arvostamaan vierustoveria breikkirinkien pyörteissä. Siellä ei tarvitse tuntea toista, mutta siitä huolimatta yläfemmat lähtevät jokaiselle osallistujalle kokemuksesta, osaamisesta, iästä, sukupuolesta ja kulttuuritaustasta huolimatta.

Yläkoululaisten asenne kunnossa, entä sinun?

Mulla oli alkuviikosta puhekeikka Peltolan koulun ysiluokkalaisille. Juuri ennen puhetta koulun opo Mikko kertoi, että oppilaat ovat olleet todella innokkaita kesäsetelin käyttäjiä. Valitettavasti monella nuorella oli ollut erittäinkin huonoja kokemuksia aikuisten ”ammattilaisten” asenteesta ja käytöstavoista uusia kesätyöläisiä kohtaan. Koska meidänkin TFW saleilla on ollut yläkouluikäsiä töissä juuri kesäsetelin ansiosta, päätin lennosta muokata puhettani auttamaan työpolkunsa alkutaipaleella olevia nuoria. Puheesta muodostui todella onnistunut kokonaisuus, jonka voisi hyvin käydä esittämässä aika monellekin työyhteisölle, ihan kansainvälisesti. Aihettahan lähdettiin purkamaan muutamasta jokaiselle tarjolla olevasta mahdollisuudesta.

1. Asenne – Tuo ripaus raikkautta mukanasi jokaiseen päivään virittämällä oma asenteesi kuntoon jo ennen töiden alkua. Näytä, että duunia on mahdollista tehdä oikeasti hyvällä fiiliksellä ja hymyssä suin.
2. Aina oppilas – Pyri säilyttämään jano uuden oppimiseen ja itsesi kehittämiseen. Kovinkaan ammattilainen ei aina osaa kaikkea. Muista siis kysyä rohkeasti apua ongelmatilanteissa.
3. Ne pienet eleet ja teot – Tervehdi, moikkaa, kysy mitä kuuluu ja kiitä työkavereita päivän päätteeksi. Jo tällä erottuu edukseen monessa työyhteisössä.

Oletko osana muutosta?

Valitettavasti aina löytyy niitä, jotka kokevat uudet tulokkaat uhkana, eivätkä jaksa kantaa vastuuta työpaikan yhteishengestä. Tilanteeseen on kuitenkin luvassa muutosta nuorien tulevaisuuden osaajien myötä. On turha antaa muiden negatiivisuuden latistaa omaa fiilistä. Sen sijaan kannattaa aina pyrkiä tekemään parhaansa ja pitämään omalta osaltaan huolta, että fiilis on kohdallaan. Jokainen firma haluaa puhtaan ammattitaidon lisäksi riveihinsä hyviä tyyppejä rautaisella asenteella varustettuna, jotka ovat valmiita antamaan panoksensa työyhteisön kulttuurin rakentamiseen. Oma asenne onkin siis ylivoimasesti paras ase oman polun raivaamiseen työelämässä.

Mikäli innostuit aiheesta ja haluaisit mut puhumaan omalle firmallesi, tsekkaa mun referenssit ja laita viestiä.

Tästä on hieno aloittaa kevään Lasten ja nuorten säätiön koulukeikat. Mihinköhän mennään seuraavaksi?

-Hatsolo

Älä vie mun unelmaa -kiertue ei olis voinut paremmin mennä!

Viikonloppuna tykitettiin päätökseen Älä vie mun unelmaa -kiertue Rovaniemen Feel Vegasissa sekä Himos Areenalla. Monia ikimuistoisia iltoja ja upeita kohtaamisia eripuolilla Suomea mahtuu mukaan kuluneiden 3,5 kk ajalle. Mutta mistä koko show ja kiertue sai alkunsa?

Muistan vielä, kun eräänä huhtikuisena sunnuntaina söin pitsaa ja katsoin Dave Chapellen Stand Up -spesiaalia Netflixistä. Yhtäkkiä pomppasin ylös sohvalta ja pitsat lensi takaisin laatikkoon, kun huusin itsekseni ”THAT’S IT!”. Olin jo pitkään miettinyt miten tuoda motivaatiopuheet auditorioista klubeille sellaisessa formaatissa, jossa ei puhuta viherpirtelöistä ja maastavedosta. En kuitenkaan halunnut tehdä perinteistä Stand Up -komediaa vaan show’n täysin omalla tyylilläni. Puheen, joka naurattaa, itkettää ja saa kuulijan ennen kaikkea innostumaan itsestään.

Tuossa hetkessä syntyi mun oma Stand Up -henkinen motivaatioshow, joka sai nimekseen “HATSOLO – Älä vie mun  unelmaa”. Show’n ensi-ilta oli 200 henkilön kutsuvierastilaisuus Helsingin Casinolla heinäkuun lopussa. Ilta sai niin lämpimän vastaanoton, että päätin samantien pakata reppuni ja lähteä syyskiertueen muodossa levittämään iloa ja energiaa muillekin paikkakunnille.

Kiertueen ensi-ilta 31.7. oli upea kokemus! Casino Helsingin Fennia-sali oli täynnä ja ihmiset juhlatuulella.

 

INNOSTU ITSESTÄSI


Kiertueen tavoite oli herättää kuulijoissa ajatuksia ja tunteita sekä saada jengi innostumaan itsestään ja omasta elämästään. Palautetta tuli paljon jokaisen keikan jälkeen niin kasvotusten, kuin myös someviestien muodossa. Erään illan jälkeen sain todella henkilökohtaisen viestin, jossa kerrottiin kuinka oikeaan aikaan puheeni oli kyseisen henkilön elämään osunut. Hän kertoi omista vaikeista kokemuksistaan ja halusi kiittää minua. Show oli onnistunut herättämään hänessä “kauan kadoksissa olleen innostuksen ja itseluottamuksen, mutta muistutti myös armollisuuden tärkeydestä itseä kohtaan”. Viesti oli pitkä ja koskettava. Liikutuin sitä lukiessani ja samassa hetkessä ymmärsin, että oon todella pystynyt auttamaan ihmisiä tän kiertueeni aikana.


Rohkeus on sitä, että uskaltaa kohdata itsensä.

MITÄ TARKOITTAA ASENNE?


Rovaniemen keikalla puolestaan kuulin, että jotkut olivat ajelleet jopa satoja kilometrejä päästäkseen kokemaan show’n livenä. Menin hieman hämilleni, mutta samantien tunsin syvää kiitollisuutta ja arvostusta. Lapissa pidemmätkään välimatkat eivät näköjään merkkaa ihmisille mitään, kun jotain halutaan oikeasti tehdä tai kokea. Siellä on jengillä tuo ASENTEEN eka kohta todellakin hallussa (kuva alla).

 

 

VIKAT VEDOT – PARHAAT VEDOT


Rovaniemeltä lähdettiin tiimin kanssa ajelemaan seuraavana päivänä kohti Himosta. Pienen mutkan kautta tosin. Sinne saakka kun oltiin matkattu, niin piti tietysti käydä heittämässä yläfemmat myös itse Joulupukille. Pukin viisaiden sanojen saattelemana lähdettiin pudottelemaan kohti Etelä-Suomea. Vika pysähdys ennen Helsinkiä oli Himos Areena, jonne nuori ja rohkea käsilläseisonta-valmentaja Nita Lehto oli järjestänyt oman Kässärikiertueensa viralliset päätösbileet. Partyissa nähtiin akrobatiashow, tankotanssiesityksiä sekä meikäläisen Älä vie mun unelmaa -veto. Puheen päätteeksi tietysti breikattiin ja jokainen pääsi vuorollaan olemaan hetken starana ringin keskellä. Lopuksi heitettiin vielä Olli-Matin kanssa omat runit ringissä ja jengi oli aivan liekeissä.

 

Iso kiitos vielä kerran kaikille kiertueen järjestelyissä mukana olleille – oman tiimini lisäksi Feel Vegasit, SmartVillage Espoo, Ravintola Apteekkari, The Good Guys Kombucha sekä Laura Sandström Veikkaukselta!

Lämmin kiitos myös kaikille, jotka tulitte keikoille! Arvostan suuresti, että varasitte illastanne pari tuntia aikaa ja tulitte kuulemaan mun tarinoita elämästä. Toivottavasti jokaiselle jäi kytemään sydämeen pieni innostuksen liekki ja ajatuksia siitä, mitkä asiat omassa elämässä ovat niitä kaikkein merkityksellisimpiä. Oli mukava tavata jokainen teistä ja toivottavasti nähdään joskus tulevaisuudessa uudelleen!

#äläviemununelmaa #eivoisparemminmennä #matkajatkuu

 

PS. Oon kirjoittanut pariin aiempaan blogipostaukseen tunnelmia myös Espoon ja Kuopion keikoilta, lukaisepa nekin!

Savolaiset on parhaita!

Viikko sitten torstaina istuin nauttimassa lounasta Varkauden keskustan thaimaalaisessa ravintolassa. Tuijottelin ulos ikkunasta harmaalle torille ja mietin millainen ilta olisi edessä savolaisessa pubissa. Oltiin tiimin kanssa matkalla kohti Kuopion Ravintola Apteekkaria, jossa oli määrä heittää yksi Älä vie mun unelmaa -kiertueen keikoista. Lippuja oli myyty hyvin ja yleisöä odotettavissa paikalle enemmän, kuin olin uskaltanut toivoa. Olin samaan aikaan todella innoissani ja hieman jännittynyt, sillä suurin osa yleisöstä olisi ensikertaa kuulemassa mun tarinoita. He eivät varmastikaan osanneet aavistaa millainen show heitä odotti!

Pitkän, mutta leppoisan ajomatkan päätteeksi saavuimme Apteekkarin eteen ja marssimme sisään tsekkaamaan illan keikkapaikan. Kaikkien yllätykseksi meidät ohjattiinkin hämärän pubin sijaan yläkerrassa sijaitsevan yökerhon puolelle, jossa paikallinen DJ jo viritteli levylautasiaan. Tila oli iso, värikäs ja groovy. Tuli sellainen fiilis, kuin olisi astunut sisään kivaan ulkomaalaiseen surffibaariin, joten vetäisin ylleni tunnelmaan sopivan havaiji-paidan. Sit ei muuta, kuin leveä hymy huulille ja ovelle vastaanottamaan jengiä.

Kun kaikki vieraat oli saatu ohjattua paikoilleen ja jokainen saanut juomansa tilattua, päästin aloittamaan show. Kuten arvata saattaa, savolaisyleisön hämmennys oli melkoisen suuri Valkoisen gorillan energisen sisääntulon edessä. Mutta pian koko yleisö sai juonesta kiinni ja “MINÄ OON PARAS” -huudot raikuivat varmasti alakerran pubiin saakka. Ilta eteni ilon ja naurun saattelemana, vaikka välillä hieman pyyhittiin silmäkulmiakin.

 

Kokonaisuudessaan reissu ei olis voinut paremmin mennä! Keikan jälkeen siirryttiin yhdessä jatkamaan iltaa Feel Vegasin puolelle, jossa talo tarjosi skumppalasilliset kaikille. Oli mukava kuulla ihmisten palautetta ja heidän omia tarinoitaan keikan jälkeen. Lämmin kiitos kaikille teille, jotka löysitte torstai-illastanne pari tuntia aikaa ja tulitte katsomaan show’ta sekä nauttimaan toistenne seurasta! Kiitos myös Apteekkarin ja Feel Vegasin henkilökunnalle sekä tietysti omalle tiimilleni illan järjestelyistä!

Seuraavaksi Älä vie mun unelmaa -show valtaa Rovaniemen Feel Vegasin tilat Pe 15.11. klo 19. Jos kaipaat joukosta poikkeavaa ja tunteita nostattavaa viihdettä pikkujoulukauden keskelle, niin lippuostoksille pääset helposti Hatsolo Kaupan kautta.

Nähdään Lapissa viikon päästä!

MUN UNELMILLE EI NAURETA….ENÄÄ KOSKAAN!

Kun aloitin breikin, oli meidän kaveriporukalla hullu unelma. Me haluttiin tulla maailman parhaimmiksi breikkareiksi. Vielä 2000-luvun alkupuolella asenteet breikkiä kohtaan olivat aika suoria. Meille naurettiin päin naamaa ja kuittailtiin. Kyllä mä sen dissaamisen tavallaan ymmärränkin. Olihan meidän joraaminen alkuun aikamoista räpellystä. Ei lajilla pitänyt olla tulevaisuutta ja Suomessa siitä oli kuulemma turha edes yrittää tehdä ammattia. Mä muistan monet kerrat kun jouduin sulkemaan korvani niin opettajilta kuin koulukavereilta. Meillä oli kuitenkin hyvä jengi ja me treenattiin joka päivä. Pikkuhiljaa taidot karttuivat ja meitä oli muutamia jotka otti breikin tosissaan. Sillä porukalla me ruvettiin matkustelemaan ulkomaille skaboihin. Otettiin takkiin ja hävittiin useita kymmeniä kertoja kunnes vuonna 2006 kaikki loksahti paikoilleen. Voitettiin Flow Mo jengillä yksi maailman arvostetuimmista skaboista New Yorkissa. Se oli kova juttu jopa paikallislehti Keski-Suomalainen uutisoi meidän uroteiosta. Silloin kaikki muuttui. Mä olin saavuttanut unelmani ja niille ei nauranut enää kukaan.

Flow Mo ryhmän kanssa kisamatkalla ­ Etelä-Koreassa syksyllä 2018

Dreams.fi koulukiertue

Me vedettiin todellisen unelmien jahtaajan Laura Peipon kanssa pääkaupunkiseudulla kolmipäiväinen koulukiertue viime viikolla. Päivittäin puheita oli kaksi – kolme kappaletta eri yläkouluissa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Jokaisessa koulussa useat nuoret tulivat kertomaan unelmistaan. Kun Lauran kanssa kysyttiin oletko kertonut unelmistasi kellekkään ennen meitä, vastaus oli surullisen usein “EN”. Tällä hetkellä moni nuori luopuu omista unelmistaan aivan liian aikaisin. Ei omasta tahdosta, vaan siksi koska ympäröivä maailma ei ole vielä valmis nuoren hulluille unelmille. Mä haluan olla omalta osaltani muuttamassa tätä ja luomassa kulttuuria missä kenenkään ei tarvitse piilotella omia unelmiaan! Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta ja kaikilla on lupa unelmoida hulluistakin jutuista. Kiitos kaikki oppilaat ja opettajat kiertueesta. Käytiin paljon hyviä keskusteluja ja tavattiin paljon opeja joiden kanssa oltiin täysin samalla aaltopituudella. Ilo huomata, että asiat on mennyt eteenpäin omista kouluvuosista.

Mutta asiat ei ole yksin opettajien vastuulla. Valitettavan usein pelätään juuri sitä miten kotona reagoidaan omiin unelmiin. Siksi haluankin muistuttaa myös sua, että nuorien lisäksi unelmat ja niihin uskominen kuuluvat myös aikuisille! Iso kiitos myös Dreams.fi kun uskoitte meille näin tärkeän tehtävän. Tässä vielä fiiliksiä kiertueesta. Toivottavasti päästään tien päälle pian uudestaan! #MunUnelmilleEINaureta

 

Huikea matkaa unelmien parissa!

-Hatsolo

Ps. Haluatko mut keikalle? Ota yhteyttä ja puhutaan lisää!

Onko sun setti kunnossa?

Esiintyvänä artistina oon oppinut siihen, että jos show ei ole kunnossa niin bookkauksia on turha odottaa jatkossa. Artistin työ on vapaata, mutta sen mukana tulee vastuu omasta toimeentulosta. Jos keikkaa ei ole, ei palkkaa kilahda tilille. Ja jos rahat on loppu, ei ole varaa maksaa matkustella, elää elämää täysillä tai saati maksaa vuokraa. Koska mä en halua olla “starving artist”, joka puhuu menestyksestä ja asenteesta, niin oman suorituksen on oltava timanttia joka ikinen päivä, omasta fiiliksestä ja säästä riippumatta. P*skaan vetoon ja huteihin ei ole varaa. Oon oppinut pitämään edellisen mielessä lukuisten virheiden kautta. Mä en aliarvioi enään yhtään tilannetta, sillä kaikki kohtaamiset on arvokkaita. Olipa kyseessä sitten breikkishow, tanssitunti muksuille, asiakastapaaminen tai motivaatiopuhe yritysjohtajille, mä oon sitoututun tekemään parhaani. En pelkästään asiaakaan, vaan myös oman tulevaisuuteni takia. Tää on toiminut kiitettävästi ja keikkaa on asenteen ja työmoraalin ansiosta riittänyt paljon niin breikkissä, salibisneksessä kuin puheidenkin tiimoilta.

Kun vetää keikan on luontaista kysyä, ”How was it?”. Jos yleisön vastaus on ”Mnjaaahhh”, on omassa showssa on rutkasti kehitettävää. Seuraavien asioiden taas pitää tapahtua jotta olet oikeilla jäljillä.

Setti checklist

  1. Ovatko osallistujat ilmiliekeissä, liikuttuneita tai jopa vittuuntuneita settisi aikana tai sen jälkeen? Toisin sanoen, oletko vedonnut yleisön tunteisiin?
  2. Onko seuraavissa tapahtumassasi enemmän porukkaa kuin aikaisemmin? Eli suositellaanko sua eteenpäin ja rummuttaako puskaradio sun settiä?
  3. Ottaako jengi selfieitä kanssasi settisi jälkeen? Kyllä, myös kovimmat businesstyypit ja aikuiset ammattilaiset tulee pyytämään selfietä kun setti on tarpeeksi kova!
  4. Kerovatko osallistuja joko livenä tai viestein, että ovat muuttaneet konkreettisesti elämäänsä settisi ansiosta?
  5. Bookkataanko sut samasta tilaisuudesta välittömästi seuraavalle keikalle? Tän pitäisi olla jatkuvuuden kannalta enemmän sääntö kuin poikkeus. Tässä hyvä esimerkki joka tapahtui noin 2 tuntia puheeni jälkeen tällä viikolla. “Seurasin sinun “esiintymistäsi” lasin takaa ja näin miten innostuneita ja iloisia kuulijat olivat. Tätä positiivisuutta arjen kohtaamisiin juuri toivoisimme ja siksi ajattelin kysäistä tarjousta meidän tapahtumaan.”

Toimivan setin kasaamisen ei ole yhtä oikeaa keinoa. Kaikki lähtee kuitenkin halusta kehittyä ja kyvystä erottua joukosta. Keksi uniikki viesti, esiinny aidosti ja laita ihmiset hymyilemään!

Jos innoistuit niin tsekkaa mitä tapahtui, kun kävin innostamassa Radisson Blu -hotellien esimiehiä.

-Hatsolo

Kaikkien aikojen tervetuliaispuhe – Paluu vanhaan lukioon!

Eilen mulla oli yksi hauskimmista keikoista aikoihin. Pääsin nimittäin vanhaan opinahjooni, Jyväskylän Lyseon lukioon innostamaan uusia lukiolaisia. Paikalla olikin runsaasti kuulijoita, kaiken kaikkiaan 400 uutta opiskelijaa. Keikka oli mieluisa monestakin syystä. Ensiksikin oli siistiä päästä moikkaamaan entisiä opettajiani. Vaihtamaan kuulumisia, kiittämään jeesistä lukioaikana ja näyttämään, että mustakin on loppujen lopuksi kasvanut ihan kelpo kansalainen. Toiseksi oli äärimmäisen hienoa päästä rakentamaan uusille Lyseolaisille tervetuliaspuhe uuteen kouluun. Mä muistan elävästi meidän vuosikurssin vastaavan puheen tasan 18 vuotta sitten. Meidän breikkijengi nousi heti tapahtuman tähdiksi kun rehtori pyysi meidän jengiä ottamaan lippalakit pois päästä. Terkkuja reksille 🙂

Kun rupesin rakentamaan puhettani, päätin rakentaa kaikkien aikojen parhaan ja innostavimman tervetuliaspuheen mitä lukioissa on esitetty. Halusin purkaa jännistystä ja kertoa, että koulussa on oikeasti ihan sairaan nastaa, jos vaan itse haluat. Kävin läpi kaikki ne asiat mitkä mulle oli lukiossa tärkeitä ja auttoi mua kirjoittamaan ylioppilaaksi. Puhuin omasta asennemuutoksesta opiskeluun, ystävien merkityksestä, sattumuksista opettajien kanssa, vanhojentansseista, tärkeimmistä oivalluksista siitä miten koulussa pärjää, sekä sekä asioista mitkä vaikuttavat mun opiskelumotivaatioon vaikeilla hetkillä. Mulle lukioajassa parasta olivat ystävät ja Lyseon ammattitaitoiset opettajat, jotka onneksi ymmärsivät, että tämän nuoren sankarin tie kulkee välillä omia polkujaan. Te saitte lähtemään kouluun päivä toisensa jälkeen ja haastamaan itseäni asioissa, jotka eivät alkuun kiinnostaneet mua pätkääkään. Kiitos Maku, Tume ja Olli-Matti ja opet! Ilman teitä olisin varmaan vieläkin lukiossa!

Kiitos Jyväskylän Lyseon uudet oppilaat eilisestä. Teillä tulee olemaan huikeat vuodet edessä!