ilo

Mun ammatti ei ole luovuttaa silloin kun tuntuu rankalta

Tää kevät ja kesä on ollut duunien puolesta aivan tajuttoman rankka. Ja just kun saatiin taas pyörät pyörimään, tulee lunta tupaan vaikka ollaan vasta elokuussa. Vaikka keikat peruttiin ja jouduttiin sulkemaan salit kolmeksi kuudaudeksi on kalenteri on ollut aivan tukossa kaikesta huolimatta. Olen saanut tehdä upeita keikkoja, rakentaa uusia konsepteja tyhjästä ja mikä parasta luoda uusia työpaikkoja. Pelkkiä erilaisia live-webinaareja ja motivaatiopuheita on kertynyt pitkälle yli 60 kappaletta. Samalla on joutunut tekemään tiukkoja päätöksiä omien toimintojen suhteen ja käymään todella vaikeita keskusteluja läheistenkin ihmisten kanssa. Joidenkin kanssa tiet ovat eronneet.

Välillä on ollut päiviä, ettei yksinkertaisesti ole halunnut nousta sängystä, vastata puhelimeen, saati treenata. Kuitenkin sitä on aina noussut, vetänyt shortsit jalkaan ja aloittanut päivän treenillä – paineista, shitistä tai tulevista kiireistä huolimatta. Liikunta-alan yleinen vitsi on se, että kun aloittaa ammattimaisen valmentamisen tai luennoinnin, niin oma treenaaminen unohtuu tai loppuu tyystin. Tästä jopa varoitellaan alan koulutuksissa.

Huolista huolimatta

Jokaisella meistä on omat huolemme. Mä ymmärrän hyvin, että haastavassa tilanteessa esim. treenit siirtyvät monella tärkeysjärjestyksessä listan viimeiseksi. Se on täysin fine!

Ei kuitenkaan mulle. Mun ammatti ei ole luovuttaa silloin kun tuntuu rankalta. Tähän olen saanut hullusti voimaa ja energiaa hoitoalan henkilöstön asenteesta. Työhaalarit on vedetty epäitsekkäästi niskaan rankimmallakin hetkellä.

Valmentajana ja asenteen ammattilaisena mun työ on juurikin keksiä ratkaisuja ja näyttää esimerkkiä, miten hyvästä fiiliksestä ja omasta hyvinvoinnista pidetään huoli kiireen ja vaikeuksien keskellä ja etenkin poikkeusaikoina. Lyhyesti, mun duunin tulokset mitataan vasta silloin kun tuntuu ettei jaksa. Siksi kasvanut työtaakka, yrittäjän paineet tai kiire eivät voineet olla tekosyy omien teesien heittämisestä roskakoriin tälläkään kertaa.

Olet vahvempi kuin uskot

Kun päättää olla luovuttamatta ja laittaa itsensä täysillä likoon, vapauttaa se samalla meissä jokaisessa piilevät, mittaamattoman valtavat voimavarat. Kevään kaaos ja rutiinien rikkoutuminen on toiminut mulla katalyyttina ihan uudenlaiselle ajattelulle hyvinvoinnista. Sellaiseen, joka ei nojaa tiukkoihin rutiineihin, valmiiksi pureskeltuihin totuuksiin ja ulkoa opeteltuihin hyvän elämän resepteihin vaan ennemminkin tietoiseen tarkasteluun siitä, millainen toiminta vallitsevissa olosuhteissa on hyväksi itselle ja muille. Parhaillaan nää ajatukset muhivat muistikirjassani ja hakevat muotoaan tekstiksi, jonka voisin julkaista kaikille.

Tätä luovan hyvinvoinnin ja vapaan elämän manifestia odotellessa tsekkaa seuraava video mun normi ”etätyöpäivästä”.

Videon setti pähkinänkuoressa:

  • Livestream yli 10 eri maahan
  • Osallistujia yli 300
  • Juonto, keynotepuhe ja kehonpainotreeni
  • Kielenä englanti

Loistavaa päivää kaikille. Älä luovuta tänään!

-Hatsolo

10 asiaa, mitä et ehkä tiennyt minusta

Tervetuloa Hattusen maailmaan

Aika ajoin on hyvä pysähtyä pohtimaan omia juttujaan. Koska keloista tuli ainakin omasta mielestäni hauskoja, ajattelin jakaa ne myös teille.

Tässä kymmenen asiaa, mitä et ehkä tiennyt musta ennalta.

1. Pystyn syömään Kotipizzan XL koon lätyn heittämällä, eikä tee edes tiukkaa.

2. Edelliseen liittyen. Pystyn syömään jättipitsan perään helposti litran jäätelöä. Mauista pistaasi on mun lemppari.

3. Jätän vähintään pari kertaa kuukaudessa kotioven vahingossa auki. Onneksi  yleensä vain kotiin tullessa. Lähtiessä pystyn tsemppaamaan ja lukitsemaan oven. Joten vorot…älkää vaivautuko!

4. Mulla on varmaan joku juttu ovien suhteen. Jätän nimittäin poikkeuksetta kaikkien kaappien ovet auki. En ylipäätään ymmärrä miksi kaapeissa pitää olla ovia. Enkä mieltymys avoimiin oviin johtaa takaisin Pohjois-Karjalaan Ukin ja Mummin tupaan. Sinne  jokainen ohikulkija oli tervetullut. Ja vieraita siellä kyllä riittikin.

5. Unohtelen tavaroitani joka päivä johonkin. Mun tiimini oppi tämän varsin nopeasti, kun jätin kotiavaimet keikan jälkeen puhujapöntölle Turussa. Nykyään he huolehtivat, että laturit, avaimet, adapterit, puhelin ja läppäri on mukana myös keikalta lähdettäessä.

6. En maksanut katuparkkimaksua Ullanlinnassa ”muutamaan” kuukauteen, koska huomasin, että Ulliksessa ei parkkipirkot paljoa pyöri. Nykyään mulla on jo asukaspysäköinti lappunen hallussa. Kiitos ja anteeksi Helsingin kaupunki.

7. Meidän TFW -saleilla, mut voi paikallistaa seuraamalla ulko-ovelta alkavaa tavaravanaa. Matkan varrelta löytyy usein sukat, vaihtopaidat, läppäri, puhelin, muistivihko, auton avaimet, kamera, takki ja reppu. Seuraa vanaa ja tuu heittäämään yläfemmat.

8. Meditoin joka päivä vähintään kolmesti, yleensä useammin. Aamulla ennen sängystä nousua, päivällä kun siltä tuntuu ja illalla ennen nukkumaanmenoa.

9. Moni pitää mua tosi ulospäin suuntautuneena. Tosiasiassa intiimeissä tilanteissa uusien tyyppien kanssa saatan olla alkuun varautunut. Mä tarkkailen, kuuntelen ja pyrin hahmottamaan kuka tekee mitäkin. Vasta sen jälkeen rentoudun tilanteeseen ja annan palaa, ISOSTI!

10. En tee smoothieita. Tai teen, mutta mun lemppari smoothien repsepti kuuluu seuraavasti. Jäisiä mustikoita lautasella ilman turhia liskukkeita. Mustikoden mussuttaminen johtaakin usein siihen, että iltaisin mun tavaramerkki onkin mustikan värjäämät kauniin tummanpunaiset huulet. Kantsii kokeilla, resepti on nimittäin nopea ja helkkarin hyvä. 🌲/5

Resonoiko tai nousiko esille mitään sun mielestä yllättävää? Oli uskomattoman hauskaa käydä läpi omia omituisuuksia. Suosittelen vastaavaa lämpimästi kaikille.

Kingiä viikonloppua!

-Hatsolo

Paremmalla asenteella syntyy parempi työpaikkakokemus

Kaverin arvostus hukassa?

Mistä johtuu, että useassa työyhteisössä kohdellaan duunikavereita edelleen äärimmäisen töykeästi? Aikuiset ihmiset eivät vaivaudu tervehtimään, katsovat läpi ja kohtelevat toisiaan kuin ilmaa. Tämä korostuu erityisesti keikkatyöläisten kohdalla, sekä ammateissa joissa vaaditaan paljon erikoisosaamista. Vaikka olisikin kuinka taitava tahansa tai alansa huippu, ei se anna kenellekkään syytä kohdella toisia ihmisiä epäkunniottavasti. Itse olen oppinut arvostamaan vierustoveria breikkirinkien pyörteissä. Siellä ei tarvitse tuntea toista, mutta siitä huolimatta yläfemmat lähtevät jokaiselle osallistujalle kokemuksesta, osaamisesta, iästä, sukupuolesta ja kulttuuritaustasta huolimatta.

Yläkoululaisten asenne kunnossa, entä sinun?

Mulla oli alkuviikosta puhekeikka Peltolan koulun ysiluokkalaisille. Juuri ennen puhetta koulun opo Mikko kertoi, että oppilaat ovat olleet todella innokkaita kesäsetelin käyttäjiä. Valitettavasti monella nuorella oli ollut erittäinkin huonoja kokemuksia aikuisten ”ammattilaisten” asenteesta ja käytöstavoista uusia kesätyöläisiä kohtaan. Koska meidänkin TFW saleilla on ollut yläkouluikäsiä töissä juuri kesäsetelin ansiosta, päätin lennosta muokata puhettani auttamaan työpolkunsa alkutaipaleella olevia nuoria. Puheesta muodostui todella onnistunut kokonaisuus, jonka voisi hyvin käydä esittämässä aika monellekin työyhteisölle, ihan kansainvälisesti. Aihettahan lähdettiin purkamaan muutamasta jokaiselle tarjolla olevasta mahdollisuudesta.

1. Asenne – Tuo ripaus raikkautta mukanasi jokaiseen päivään virittämällä oma asenteesi kuntoon jo ennen töiden alkua. Näytä, että duunia on mahdollista tehdä oikeasti hyvällä fiiliksellä ja hymyssä suin.
2. Aina oppilas – Pyri säilyttämään jano uuden oppimiseen ja itsesi kehittämiseen. Kovinkaan ammattilainen ei aina osaa kaikkea. Muista siis kysyä rohkeasti apua ongelmatilanteissa.
3. Ne pienet eleet ja teot – Tervehdi, moikkaa, kysy mitä kuuluu ja kiitä työkavereita päivän päätteeksi. Jo tällä erottuu edukseen monessa työyhteisössä.

Oletko osana muutosta?

Valitettavasti aina löytyy niitä, jotka kokevat uudet tulokkaat uhkana, eivätkä jaksa kantaa vastuuta työpaikan yhteishengestä. Tilanteeseen on kuitenkin luvassa muutosta nuorien tulevaisuuden osaajien myötä. On turha antaa muiden negatiivisuuden latistaa omaa fiilistä. Sen sijaan kannattaa aina pyrkiä tekemään parhaansa ja pitämään omalta osaltaan huolta, että fiilis on kohdallaan. Jokainen firma haluaa puhtaan ammattitaidon lisäksi riveihinsä hyviä tyyppejä rautaisella asenteella varustettuna, jotka ovat valmiita antamaan panoksensa työyhteisön kulttuurin rakentamiseen. Oma asenne onkin siis ylivoimasesti paras ase oman polun raivaamiseen työelämässä.

Mikäli innostuit aiheesta ja haluaisit mut puhumaan omalle firmallesi, tsekkaa mun referenssit ja laita viestiä.

Tästä on hieno aloittaa kevään Lasten ja nuorten säätiön koulukeikat. Mihinköhän mennään seuraavaksi?

-Hatsolo

Älä vie mun unelmaa -kiertue ei olis voinut paremmin mennä!

Viikonloppuna tykitettiin päätökseen Älä vie mun unelmaa -kiertue Rovaniemen Feel Vegasissa sekä Himos Areenalla. Monia ikimuistoisia iltoja ja upeita kohtaamisia eripuolilla Suomea mahtuu mukaan kuluneiden 3,5 kk ajalle. Mutta mistä koko show ja kiertue sai alkunsa?

Muistan vielä, kun eräänä huhtikuisena sunnuntaina söin pitsaa ja katsoin Dave Chapellen Stand Up -spesiaalia Netflixistä. Yhtäkkiä pomppasin ylös sohvalta ja pitsat lensi takaisin laatikkoon, kun huusin itsekseni ”THAT’S IT!”. Olin jo pitkään miettinyt miten tuoda motivaatiopuheet auditorioista klubeille sellaisessa formaatissa, jossa ei puhuta viherpirtelöistä ja maastavedosta. En kuitenkaan halunnut tehdä perinteistä Stand Up -komediaa vaan show’n täysin omalla tyylilläni. Puheen, joka naurattaa, itkettää ja saa kuulijan ennen kaikkea innostumaan itsestään.

Tuossa hetkessä syntyi mun oma Stand Up -henkinen motivaatioshow, joka sai nimekseen ”HATSOLO – Älä vie mun  unelmaa”. Show’n ensi-ilta oli 200 henkilön kutsuvierastilaisuus Helsingin Casinolla heinäkuun lopussa. Ilta sai niin lämpimän vastaanoton, että päätin samantien pakata reppuni ja lähteä syyskiertueen muodossa levittämään iloa ja energiaa muillekin paikkakunnille.

Kiertueen ensi-ilta 31.7. oli upea kokemus! Casino Helsingin Fennia-sali oli täynnä ja ihmiset juhlatuulella.

 

INNOSTU ITSESTÄSI


Kiertueen tavoite oli herättää kuulijoissa ajatuksia ja tunteita sekä saada jengi innostumaan itsestään ja omasta elämästään. Palautetta tuli paljon jokaisen keikan jälkeen niin kasvotusten, kuin myös someviestien muodossa. Erään illan jälkeen sain todella henkilökohtaisen viestin, jossa kerrottiin kuinka oikeaan aikaan puheeni oli kyseisen henkilön elämään osunut. Hän kertoi omista vaikeista kokemuksistaan ja halusi kiittää minua. Show oli onnistunut herättämään hänessä ”kauan kadoksissa olleen innostuksen ja itseluottamuksen, mutta muistutti myös armollisuuden tärkeydestä itseä kohtaan”. Viesti oli pitkä ja koskettava. Liikutuin sitä lukiessani ja samassa hetkessä ymmärsin, että oon todella pystynyt auttamaan ihmisiä tän kiertueeni aikana.


Rohkeus on sitä, että uskaltaa kohdata itsensä.

MITÄ TARKOITTAA ASENNE?


Rovaniemen keikalla puolestaan kuulin, että jotkut olivat ajelleet jopa satoja kilometrejä päästäkseen kokemaan show’n livenä. Menin hieman hämilleni, mutta samantien tunsin syvää kiitollisuutta ja arvostusta. Lapissa pidemmätkään välimatkat eivät näköjään merkkaa ihmisille mitään, kun jotain halutaan oikeasti tehdä tai kokea. Siellä on jengillä tuo ASENTEEN eka kohta todellakin hallussa (kuva alla).

 

 

VIKAT VEDOT – PARHAAT VEDOT


Rovaniemeltä lähdettiin tiimin kanssa ajelemaan seuraavana päivänä kohti Himosta. Pienen mutkan kautta tosin. Sinne saakka kun oltiin matkattu, niin piti tietysti käydä heittämässä yläfemmat myös itse Joulupukille. Pukin viisaiden sanojen saattelemana lähdettiin pudottelemaan kohti Etelä-Suomea. Vika pysähdys ennen Helsinkiä oli Himos Areena, jonne nuori ja rohkea käsilläseisonta-valmentaja Nita Lehto oli järjestänyt oman Kässärikiertueensa viralliset päätösbileet. Partyissa nähtiin akrobatiashow, tankotanssiesityksiä sekä meikäläisen Älä vie mun unelmaa -veto. Puheen päätteeksi tietysti breikattiin ja jokainen pääsi vuorollaan olemaan hetken starana ringin keskellä. Lopuksi heitettiin vielä Olli-Matin kanssa omat runit ringissä ja jengi oli aivan liekeissä.

 

Iso kiitos vielä kerran kaikille kiertueen järjestelyissä mukana olleille – oman tiimini lisäksi Feel Vegasit, SmartVillage Espoo, Ravintola Apteekkari, The Good Guys Kombucha sekä Laura Sandström Veikkaukselta!

Lämmin kiitos myös kaikille, jotka tulitte keikoille! Arvostan suuresti, että varasitte illastanne pari tuntia aikaa ja tulitte kuulemaan mun tarinoita elämästä. Toivottavasti jokaiselle jäi kytemään sydämeen pieni innostuksen liekki ja ajatuksia siitä, mitkä asiat omassa elämässä ovat niitä kaikkein merkityksellisimpiä. Oli mukava tavata jokainen teistä ja toivottavasti nähdään joskus tulevaisuudessa uudelleen!

#äläviemununelmaa #eivoisparemminmennä #matkajatkuu

 

PS. Oon kirjoittanut pariin aiempaan blogipostaukseen tunnelmia myös Espoon ja Kuopion keikoilta, lukaisepa nekin!

Savolaiset on parhaita!

Viikko sitten torstaina istuin nauttimassa lounasta Varkauden keskustan thaimaalaisessa ravintolassa. Tuijottelin ulos ikkunasta harmaalle torille ja mietin millainen ilta olisi edessä savolaisessa pubissa. Oltiin tiimin kanssa matkalla kohti Kuopion Ravintola Apteekkaria, jossa oli määrä heittää yksi Älä vie mun unelmaa -kiertueen keikoista. Lippuja oli myyty hyvin ja yleisöä odotettavissa paikalle enemmän, kuin olin uskaltanut toivoa. Olin samaan aikaan todella innoissani ja hieman jännittynyt, sillä suurin osa yleisöstä olisi ensikertaa kuulemassa mun tarinoita. He eivät varmastikaan osanneet aavistaa millainen show heitä odotti!

Pitkän, mutta leppoisan ajomatkan päätteeksi saavuimme Apteekkarin eteen ja marssimme sisään tsekkaamaan illan keikkapaikan. Kaikkien yllätykseksi meidät ohjattiinkin hämärän pubin sijaan yläkerrassa sijaitsevan yökerhon puolelle, jossa paikallinen DJ jo viritteli levylautasiaan. Tila oli iso, värikäs ja groovy. Tuli sellainen fiilis, kuin olisi astunut sisään kivaan ulkomaalaiseen surffibaariin, joten vetäisin ylleni tunnelmaan sopivan havaiji-paidan. Sit ei muuta, kuin leveä hymy huulille ja ovelle vastaanottamaan jengiä.

Kun kaikki vieraat oli saatu ohjattua paikoilleen ja jokainen saanut juomansa tilattua, päästin aloittamaan show. Kuten arvata saattaa, savolaisyleisön hämmennys oli melkoisen suuri Valkoisen gorillan energisen sisääntulon edessä. Mutta pian koko yleisö sai juonesta kiinni ja ”MINÄ OON PARAS” -huudot raikuivat varmasti alakerran pubiin saakka. Ilta eteni ilon ja naurun saattelemana, vaikka välillä hieman pyyhittiin silmäkulmiakin.

 

Kokonaisuudessaan reissu ei olis voinut paremmin mennä! Keikan jälkeen siirryttiin yhdessä jatkamaan iltaa Feel Vegasin puolelle, jossa talo tarjosi skumppalasilliset kaikille. Oli mukava kuulla ihmisten palautetta ja heidän omia tarinoitaan keikan jälkeen. Lämmin kiitos kaikille teille, jotka löysitte torstai-illastanne pari tuntia aikaa ja tulitte katsomaan show’ta sekä nauttimaan toistenne seurasta! Kiitos myös Apteekkarin ja Feel Vegasin henkilökunnalle sekä tietysti omalle tiimilleni illan järjestelyistä!

Seuraavaksi Älä vie mun unelmaa -show valtaa Rovaniemen Feel Vegasin tilat Pe 15.11. klo 19. Jos kaipaat joukosta poikkeavaa ja tunteita nostattavaa viihdettä pikkujoulukauden keskelle, niin lippuostoksille pääset helposti Hatsolo Kaupan kautta.

Nähdään Lapissa viikon päästä!

Poika kahvilassa

 

Istuskelin omissa ajatuksissani erään helsinkiläisen kahvilan nurkkapöydässä kirjoittamassa muistikirjaani.

Äkkiä havahduin, kun pieni kiharatukkainen poika tuli pöytäni viereen seisomaan ja kysyi ujosti ”Mitä sä kirjoitat siihen kirjaan?”.

Hetkeäkään epäröimättä vastasin pojalle: ”Mun tulevaisuuttani.”
Poika hymyili, mutta ei sanonut mitään.

Sen jälkeen repäisin tyhjän sivun irti muistikirjastani, ojensin sen pojalle ja kysyin vuorostani häneltä ”Miltä sun tulevaisuus näyttää?”.
Poika tarttui paperiin ja juoksi takaisin omaan pöytäänsä.

Join kahvini loppuun, pakkasin kamat takaisin reppuun ja ulos kävellessäni heitin hänelle vielä yläfemmat.

Kun pääsin kadulle, käännyin katsomaan sisään kahvilan ikkunasta. Näin pojan kaivelevan kynää repustaan innostunut ilme kasvoillaan.

Minut valtasi tunne, että tuon pojan tulevaisuus tulee olemaan valoisa.

 

PS. Mikäli haluaisit kuulla lisää samankaltaisia elämänmakuisia tarinoita, niin käy ihmeessä kuuntelemassa mun Elämä breikkarin silmin -kirjan audioversio Storytelissä! Uutena asiakkaana voit lunastaa ilmaisen kokeilukuukauden, jonka aikana pääset kuuntelemaan rajattomasti erilaisia kirjoja ja tarinoita.

Hyvä ystäville, hyvä ympäristölle ja hyvä itselle

*Kaupallinen yhteistyö Aarni

Musta ei koskaan pitänyt tulla yrittäjää. En vain tuntenut itseäni kotoisaksi yhdessäkään oppilaitoksessa ja siksi ymmärsin jo nuorena, että oman firman perustaminen on ainut vaihtoehto. Alusta saakka oli selvää, että en lähde hakemaan mitään pikavoittoa tai äkkirikastumista. Tavoitteena oli rakentaa jotain niin kestävää, että se vaikuttaa positiivisesti omaan ja muiden ihmisten elämään vielä vuosien päästäkin.

Ekaks ei tietenkään ollut mitään havaintoa, että mitä hemmettiä kannattaisi lähteä tekemään. Vaihtoehtoja oli monia ja mielessä kävi mm. pizzerian perustaminen, kenkäkaupan avaaminen sekä räppärin ura. Vaikka kaikki näistä vaihtoehdoista olikin mielenkiintoisia urapolkuja, päätin kuitenkin keskittyä tekemään sitä missä oon oikeasti hyvä.

Vuonna 2010 avattiin breikkiryhmäni Flow Mo Crew:n kanssa katutanssikoulu Saiffa. Yhtiökumppaneiden kesken vedettiin pitkää tikkua työtehtävistä ja onnetar arpoi mun tehtäväkseni 5-7 vuotiaiden lasten tanssikurssien vetämisen. Aika nopeasti kävi selväksi mikä lasten kanssa työskentelyssä on tärkeintä. Mun ei tarvinnutkaan enää olla maaliman paras breikkari ja kovin jätkä. Sen sijaan tärkein tehtävä olikin luoda lapsille turvallinen ympäristö kasvaa ja kehittyä, ei pelkästään tanssijoina vaan ennen kaikkea ihmisinä.

Lupa olla persoonallinen oma itsensä

Heti alkuun sovimme lasten kanssa kolme sääntöä. Tunneilla kaikkien on lupa epäonnistua, lupa iloita onnistumisista ja lupa olla oma itsensä. Jotta jokainen saisi toteuttaa itseään omalla persoonallisella tavallaan, keksimme kaikille myös omat breikkinimet. Vaikka eriväriset gorillanimet olivatkin sattuneesta syystä kovassa huudossa, mukaan mahtui myös mm. Puskeva Härkä ja Sihisevä Käärme. Omaksi henkilökohtaiseksi tavoitteeksi asetin sen, että tunnin päätteeksi jokainen oppilas on kokenut niin suuren onnistumisen tunteen, että hän ei malta odottaa pääsevänsä kertomaan siitä vanhemmilleen ja kavereilleen. Tämä oli ensiarvoisen tärkeää lapsen harrastuksen jatkumisen kannalta – sekä tietysti myös meidän firman liiketoiminnalle. Samalla toteutui se alkuperäinen tavoite luoda jotain kestävää, joka vaikuttaa myönteisesti ympäröivään yhteisöön parhaimmillaan vielä vuosienkin päästä.

Vielä tänäkin päivänä törmään viikottain vanhoihin oppilaisiini tai heidän vanhempiin. Osa oppilaistani breikkaa edelleen ja osa on siirtynyt muihin harrastuksiin. Poikkeuksetta he kuitenkin kiittelevät minua kannustavasta ja innostavasta opetuksesta vuosia sitten. Tää on aika upeeta, sillä joidenkin muksujen kanssa on tanssittu yhdessä viimeksi yli kymmenen vuotta sitten.

Yritys, joka toteuttaa omia arvojaan

Mä lähden aika harvoin mukaan markkinointiyhteistöihin. Kun juttelin Aarnin perustajien Niklaksen, Samulin ja Pyryn kanssa, he kertoivat mulle oman tarinansa ja huomasin meidän ajatuksien kohtaavan monellakin tavalla. Keskusteltiin yhdessä yrittäjyydestä ja oman vision toteuttamisesta. He kertoivat mulle ”hullusta unelmastaan” luoda maailman ainoa brändi, joka käyttää kellojensa valmistamiseen suomalaista puuta – kestävää kehitystä ja luontoa unohtamatta. Hyvien juttujen tekeminen ei aina ole itsestäänselvää nykyajan liikemaailmassa ja siksi lähdinkin innolla mukaan tähän yhteistyöhön. Mä arvostan sellaisia firmoja, joiden arvot näkyvät konkreettisesti yrityksen jokapäiväisessä toiminnassa.

Muhun teki vaikutuksen etenkin se, että puiden alkuperä tunnetaan paikkakunnan tarkkuudella ja mun uusi XO Jalava -kello on tehty yli 100 vuotta vanhasta puusta. Itseasiassa jokaisella puulla, joista Aarnin kellot tehdään on oma stoorinsa. Kiertävänä tarinankertojana innostuin tästä heti! Sen sijaan, että puu vain kaadettaisiin, siitä syntyykin tyylikästä kotimaista designia. Ja nyt tuo satavuotias Jalava jatkaa tarinaansa mun ranteessa vielä vuosien ajan.

Mikä sitten tekee omasta tai yrityksen toiminnasta kestävää? Täydellistä vastausta tähän kysymykseen tuskin onkaan, mutta uskon, että seuraavia tienviittoja seuraamalla suunta on ainakin oikea:

Olen hyvä ystäville, hyvä ympäristölle ja hyvä itselle.

Kiitoksena kumppanuudesta Aarnin perustajat Niklas, Pyry ja Samuli halusivat palkita lukijani antamalla alekoodin heidän verkkokauppaansa.

Koodilla hatsolo15 saat 15% alennuksen ostoskorisi loppusummasta. Koodi on voimassa vain 31.08.2019 saakka, joten nyt on sun aika ottaa koodi haltuun ja surffailla ostoksille!

MIELESI ON INSTRUMENTTI

Oon viimeisen vuoden kiertänyt Suomea motivoimassa ihmisiä siitä, miten ilo ja positiivinen työilmapiiri kuuluvat jokaiseen päivään. Näiden asioiden eteen työskentely on kaikkien työyhteisön jäsenten vastuulla tittelistä riippumatta. Itseasiassa mitä korkeammassa asemassa olet, sitä enemmän sun pitäisi panostaa työilmapiirin rakentamiseen. Tätä vastuuta on kuitenkin saakelin helppo pakoilla ja valitettavasti todella moni on ottanut oikein asiakseen tehdä niin. Muinaisajoilta peritty ”En mä oo tullut tänne muita viihdyttämään” -asenne ei ole kuitenkaan mikään syy olla ilkeä tai vittumainen.

Kun voit hyvin, olet luonnostasi hyvällä tuulella

On äärimmäisen epäammattimaista tulla duuniin väsyneenä ja p*skalla fiiliksellä. On väärin tartuttaa oma huono olo ympäröivään työporukkaan. Se, että duuni ei maistu ja väsyttää ei muutu valittamalla vaan muuttamalla omaa käyttäytymistään. Urheilijan tai esiintyvän artistin ei ole mahdollista tulla duuneihin huonolla fiiliksellä. Asenteen ja vireen oltava aidosti kohdallaan, sillä tunnetta ei voi feikata. Jos näin ei ole, näkyy se välittömästi tulkinnassa, suorituksessa ja tuloksessa. Samoin on muusikoilla. Kukaan rakkaudella ammattiaan tekevä muusikko ei vain astele lavalle ja toivo, että ääni sekä kitara ovat vireessä. Asenteen lisäksi molemmat viritetään kuntoon aina ennen keikan alkua, jotta lavalla pystyy antamaan kaikkensa yleisölle.

Jos ei nappaa?

Jos duuni ei innosta, etkä halua olla mukana rakentamassa parempaa työilmapiiriä, on syytä miettiä miksi? Vastaus kysymykseen löytyy pohdinnan kautta. Onko vika duunipaikassa vai olisiko palo omaan alaan päässyt sammumaan? Jos duuni ei nappaa, ei ole kenenkään etu kärvistellä tilanteessa joka ei motivoi. Jos urheilijan voittamisen halu sammuu, on syytä siirtyä kilpakentiltä muihin tehtäviin. Sinä päivänä kun itselläni ei ole enää kipinää opetella uusia tanssiliikkeitä, lupaan heittää tanssikengät roskikseen, keksiä muuta tekemistä ja antaa tilaa nuoremmille taitureille. Aina alan vaihtaminekaan ei ole ainoa ratkaisu. Kannattaa myös miettiä auttaisiko omien tuntemuksien avaaminen myös duunipaikalla. Väsymys ja vitutus vaihtuu usein nauruksi ja luottamukseksi hyvien keskustelujen kautta. Silloin toki joutuu laittamaan itsensä aidosti likoon, mutta toisaalta sitä ongelmien ratkaiseminen useimmiten vaatii!

Mieli on instrumentti

Mieli on arvokas instrumentti. Siitä on pidettävä huolta ja se on viritettävä kuntoon joka ikinen aamu ennen duunia. Keinoja on monia. Sä voit treenata, meditoida tai vaikka herätä nauttimaan siitä rauhasta, kun luonto herää henkiin anivarhain aamulla. Kun mieli on vireessä, olet parhaimmillasi ja pystyt antamaan panoksesi myös paremman työilmapiirin eteen. Se on ammattimaisuutta vuonna 2019. Mä haastankin sut seuraavana aamuna aloittamaan päiväsi tekemällä yhden konkreettisen asian, joka saa sut hyvälle tuulelle. Jos itse keksi mitään, niin tässä muutama näppärä vinkki. Ota haaste vastaan ja huomaa, että omilla teoilla ja asenteella voi todellakin vaikuttaa positiivisesti omaan elämään ja ympäröivään maailmaan.

Mahtavaa päivää sulle!

Ps. Jos kaipaat omalle duunipaikallesi innostavaa koulutusta paremman työilmapiirin parantamiseksi ota rohkeasti yhteyttä!

Koko elämän mittainen projekti

Urheilussa menestyminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja vuosien hikoilua oman unelman eteen. Näin on myös työelämässä. Ensin opiskellaan, sitten aloitetaan duunit ja kokemuksen sekä ammattitaidon karttuessa, ura rakentuu pala palalta. Matkalla menestykseen tarvitaan toki ripaus onnea mutta suurimmat osatekijät tuloksien taustalla ovat poikkeuksetta vuosien mittainen sitoutuminen tavoitteeseen sekä oma asenne.

Koko elämän mittainen projekti

Hyvinvoinnista puhuttaessa nämä arvot heitetään kuitenkin romukoppaan kun toinen toistaan hullummat uskomukset ja lupaukset ohjaavat toimintaamme arjessa. Markkinat ovat pullollaan hemmetin kalliita pikadiettejä, vempaimia, detox -kuureja, cleanseja ja muutaman viikon superSHRED-treeniohjelmia. Valitettavasti terveys ei ole pikavoitto, eikä kondis rakennu hetkessä vaikka tilin jokainen euro olisikin upotettu uusimpiin trendiohjelmiin ja ihmepillereihin. Tuloksia on toki mahdollista saavuttaa jo lyhyessäkin ajassa, mutta todellinen muutos tapahtuu vasta kun hyväksyy faktan, että oman terveyden eteen työskentely on koko elämän mittainen projekti. Joten eikun ylös, ulos ja hikoilemaan – tänään, huomenna ja vuosien päästä!

HALUATKO MILJONÄÄRIKSI?

Onko sulla koskaan ollut sellainen olo, että mikään ei riitä? Että vaikka kuinka yrittää, niin mikään ei muutu. Vastaukset elämän kiperimpiin kysymyksiin ovat sumun peitossa ja unelmat pysyvät sinnikkäästi yhtä kaukana kuin aina ennenkin. Mun on viikko alkanut näissä tunnelmissa ja moni varma asia on yhtäkkiä tuntunut pirun epävarmalta. Joskus näitten tunteiden kanssa on joutunut painimaan pitkään, mutta nykyään oon hoksannut pari aika näppärää TV:stä tuttua oljenkortta epävarmuuden selättämiseen.

1. Kilauta kaverille

Elastinenkin räppäs jo aikoinaan seuraavasti: ”Ystävän tuki on horjumaton ja vakaa. Joten kun pääs prakaa, on joku kenen kans jakaa.”. Hyvän ystävän kanssa keskustellessa epätoivo ja kyyneleet muuttuvat usein rauhaksi ja pieneksi ripaukseksi toivoa. Mulla on pikavalinnassa muutama tärkeä tyyppi kenelle voi soittaa aina kun siltä tuntuu. Liian usein me koitellaan taistella loppuun asti yksin ja venyttää soittoa viimeiseen asti. Mitä jos seuraavan kerran kilauttaisit kaverille heti kun on tarvetta.

2. Kysy yleisöltä

Kun omat ajatukset ovat solmussa, tykkään uppoutua tarinoiden maailmaan. Haen inspiraatiota kirjoista, musiikista, tanssista, blogeista jne. Teksteissä, biiseissä ja kuvissa avataan tunteita tavoilla, joihin erittäin helppo samaistua. Tämä on auttanut mua käsittelemään omia tunteitani, näkemään asiat uudessa valossa ja luonut uskoa tulevaisuuteen epävarmuudesta huolimatta.

3. 50-50

Kun kaikki muut oljenkorret on käytetty, jää jäljelle 50-50. Viime kädessä hyväksyttävä se tosiasia, että kaikkiin kysymyksiin ei ehkä koskaan löydykkään oikeaa vastausta. Pitää vaan rajata vaihtoehdot, tehdä päätös ja katsoa mitä tapahtuu. Epätietoisuuden ei tartte antaa rajoittaa elämää. Joskus harkittu riski ja sitä seurannut hyppy tuntemattomaan ovat ainoa oikea vaihtoehto.

Ehkäpä elämä miljonäärina ei tarkoittakkaan notkuvia rahapinkkoja, hienoja autoja ja luksusvaatteita vaan juuri sitä, että kun hätä iskee, niin meillä on tukenamme muutama vahva oljenkorsi johon tukeutua, kunnes taas omat jalat kantavat.

Mahtavaa päivää just sulle!

Ps. Uusin podcast eetterisssä.

#201 – Epätäydellinen elämä

Lopeta raivoaminen ja kasva aikuiseksi

Mä haluaisin antaa ihmisille lahjaksi lisää aikaa. Monella tuntuu nykyään nimittäin olevan niin kiire, että se muuttuu herkästi kontrolloimattomaksi raivoksi. Viime viikkoina raivoaminen on eskaloitunut runsaan lumentulon takia. Olen todistanut ihmisten huutavan naamapuinaisena lumenpudottajille, heristelevän nyrkkiä aura-autoille ja heiluttelevan keskisormea kanssa-autoilijalle, joka yrittää taskuparkkeeraa autoaan jättimäisten lumikasojen väliin. Mäkin olen saanut oman osani, mutta olen keksinyt tehokkaan aseen raivoa vastaan millä katoaa samalla myös oma orastava kiukun alku: Leveä hymy, käsi yläfemma-asentoon ja sanat ”c’moon, kaikki on ihan hyvin”.

Tässä pari toimintaohjetta kaikille kiireen aiheuttamasta raivosta kärsiville. Ota ne haltuun itsesi ja meidän muiden kannalta!

STOPPI RAIVOLLE

• Tööttääminen, keskisormien heiluttelu ja kiilaaminen eivät maagisesti poista ruuhkaa. Ne ainoastaan pahentavat tilannetta ja usein tartuttavat raivon viattomiin myös kanssaihmisiin.

• Jos näet, että lumenpudotus on käynnissä, mieti voisitko huutelun ja väkisellä vaaravyöhykkeelle änkeämisen sijaan odottaa hetken, kunnes saat luvan kulkea. Jos et malta odottaa, kokeile kiertää tilanne ja siirry kulkemaan kadun toiselle puolelle.

• Jos huomaat, että joku yrittää parkkeerata vaikeaan paikkaan, älä aja nokkaasi 20 cm päähän takapuskurista. Sen sijaan anna kuskille aikaa, rauhaa ja tilaa. Näin auto on usein jo nopeasti parkissa ja homma voi jatkua.

Lopuksi. Yksikin nyrkinheristely tai keskisormenheiluttelu kaduilla on liikaa aikuiselta ihmiseltä. Mieti tarvitseeko omaa huonoa oloaan purkaa raivoamalla ihmisille, jotka yrittävät duunipanoksellaan ratkaista ongelmia ja saada lumet nippuun niin, että kaikki pääsisivät kulkemaan paremmin. Raivovapaata maanantaita kaikille ja asennetta viikkoon!

Kuinka usein sanot itsellesi, EN PYSTY?

Aina joku viisaampi haluaa tulla kertomaan, miten Suomessa ei kannata tehdä tiettyjä asioita. Täällä ei pidä yrittää tehdä tanssista ammattia, salibisneksessä pienet toimijat eivät pärjää isoja ketjuja vastaan ja koska en ole kulkenut koulutietä lukiota pitemmälle, ei todellakaan kannata haaveilla murtautumisesta puhujamarkkinoille. Jossain vaiheessa opin sulkemaan korvani naapureiden huutelulta, mutta jäljellä oli vielä yksi kaveri, jonka juttuja oli vaikea sivuttaa. Tää kaveri vähätteli mua päivittäin ja sen puheet vaikuttivat muhun eniten.

Kaveri oli tietysti minä itse ja uskon, että en ole yksin ongelmani kanssa. Negatiivinen minäpuhe on kuin kryptoniittia, joka vie vastustamattomasti vahvimmankin superihmisen voimat. Koska halusin saavuttaa asioita, päätin laittaa stopin koko touhulle. Jos olet tällä hetkellä negatiivisen minäpuheen kuristuksessa, niin älä huoli. Tässä on kolme vinkkiä, miten sisältä kumpuavaa ääntä pystyy tarpeen tullen vaimentamaan.

TUNNISTA

Ensimmäinen askel on tunnistaa milloin sisäinen ääni yrittää latistaa meininkiä. Muista, että sinun ei tarvitse olla yhtä kuin ajatuksesi. Minäpuhe on usein vain turhaa löpinää, eikä useinkaan vastaa todellisuutta. Kun tunnistat höpötyksen on sinun mahdollista myös olla välittämättä siitä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tärkeintä itseluottamuksen kannalta ei ole positiivisen minäpuheen lisääminen, vaan nimenomaan negatiivisen minäpuheen tunnistaminen ja aktiivinen vähentäminen. Asia on helppo ymmärtää ruokavalion kautta. Kuvittele, että söisit joka päivä puoli kiloa kasviksia. Kasviksista huolimatta kokonaistilanne ei kuitenkaan parane, jos edelleen mättää kurkusta alas roppakaupalla karkkia, jätskiä ja roskaruokaa.

VAIHDA LEVYÄ

Suomessa on soitettu kansanperinteenä valitusvirsiä. Nykypäivänä räppi on kuitenkin vallannut soittolistat ja siitä on tullut koko kansan musiikkia. Kun suomiräppärit lökäpöksyineen hyökkäsivät kellareista estradeille 2000 -luvun taitteessa, monet kauhistelivat heidän uhoa ja tahtoa olla parhtaita lajissaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin samat tyypit täyttävät stadioineita ja pyörittävät menestyviä yrityksiä. Aika on kypsä ja sunkin on korkea aika sanoittaa oman elämän soundträkkisi täysin uusilla lyriikoilla. Tässä malliksi Elastisen sanat, jotka saivat mut päivästä toiseen taistelemaan omien unelmieni puolesta: ”Jengi sanoo et’ mull on muka tapana liikaa uhota / Meitsit sentää toimii, eikä pelkästään vaan puhuta!”. Jos riimittely räppäräiden tapaan tuntuu vielä hieman vieraalta, niin aloita seuraavasti. Seuraavan kerran kun sanot ”EN PYSTY”, poista E ja siirrä NPYSTY” sanan perään. Lopputulokseksi saat PYSTYN!

SOITA REPEATILLA

Uudenlaisen minäpuheen opettelu saattaa alkuun tuntua huvittavalta ja oudolta. Samoin meille naureskeltiin, kun ei osattu vielä mitään, mutta silti unelmointiin breikkaavamme maailman parhaita vastaan. Muutos aiheuttaa aina vastarintaa ja oma mieli on mestari keksimään syitä luovuttaa. Älä kuitenkaan luovuta. Tee positiivisuudesta tapa ja väännä ääntä kovemmalle kun negatiivinen minä tai naapuri jurnuttaa vastaan.

Tässä oli mun vinkit negatiivisen minäpuheen selättämiseen. Ota vinkit testiin ja laittele fiiliksiä, miten sä selätät negatiivisen naapurin tai sisäisen äänen.

Kun luovuin kaikesta omaisuudestani!

Vuonna 2016 päätin hankkiutua eroon lähes kaikesta omaisuudestani. Kunnianhimoinen tavoite oli, että projektin lopuksi kaikki kamani mahtuisivat yhteen matkalaukkuun. Aloitin operaation kasaamalla tavarani asuntoni kulmaan. Vuosien aikana matkaan olikin tarttunut kaikenlaista. Satoja lenkkareita, levyjä, leffoja, kirjoja, palkintoja, mitaleita, kirjeitä ja ties mitä turhaa krääsää. Kun tarkastelin tavaroita tarkemmin, olin hetken pienimuotoisessa shokissa. Jokaisella tavaralla oli oma tarina, jotka muodostivat viimeiset 20 vuotta elämästäni. Muistin tismalleen miltä tuntui rokkata mustia Pro-Keds kenkiä kun voitettiin Jussin kanssa ensimmäiset Circle Kingz -skabat, tai kun ostin musta-harmaan Kangol -hatun voitettuamme Rock Steady Anniversaryn New Yorkissa. Taisin vuodattaa pari kyyneltäkin käydessäni läpi kirjeitä vanhoilta tanssioppilailtani ja asiakkaltani TFW -salilla.

Alkuun tavaroista irtipäästäminen suorastaan sattui. Tuntui kun olisin antanut kaikki muistoni ja saavutukseni pois. Oli hullua huomata miten kiintynyt olin tavaroihini. Päivä päivältä pino huoneeni kulmassa kuitenkin pieneni ja kipuilu vaihtui puhtaaseen antamisen iloon. Huomasin, että olin jotain enemmän kuin vain tavarani. Muutamien viikkojen jälkeen olin saavuttanut tavoitteeni ja pakannut loput kamani yhteen matkalaukkuun (Kiitos Äiti avusta, taisit myös pelastaa jotain aarteita;) ). Oloni oli vapautunut, kevyt ja äärimmäisen onnellinen.

Mitä sitten opin operaatiosta

1. Todellista vapautta on mahdollista tuntea vasta, kun on valmis päästämään irti.

2. Muistot ja saavutukset eivät ole tavaraa. Ne ovat elettyjä kokemuksia ja auttavat sinua rakentamaan valoisamman tulevaisuuden.

3. Painolasti kevenee vain, kun uskaltaa hankkiutua eroon asioista, joita ei enää tarvitse.

Edellistä kaappien siivouksesta on kohta 2,5 vuotta. Kun katson tavaran määrää asunnossani nyt, huomaan, että on korkea aika toistaa operaatio!

Mitä sä ajattelet aiheesta? Oisitko sä valmis luopumaan valtaosasta tavaroistasi?

Loistavaa viikkoa sulle!

ÄLÄ KUVITTELE TODELLISUUTTA TOISENLAISEKSI, KUIN SE OIKEASTI ON – UNI

Mulla tuppaa olemaan lentävä aikataulu mikä tarkoittaa sitä, että usein yöunet jäävät lyhyiksi. Myöhäiset keikat, aikaiset aamut, matkapäivät sekä aikaero sekoittavat unirytmin tehokkaasti. Hösästä huolimatta on seuraavana päivänä oltava vireessä. Pitkällä tähtäimellä jatkuva univaje ei tietystikkään ole optimaalista, mutta satunnainen huonosti nukuttu yö ei todellakaan pilaa automaattisesti tulevaa päivää. Seuraava teksti on päiväkirjastani parinvuoden takaa. Jetlag painoi päälle ja edessä oli aikainen aamu, sekä tärkeä puhekeikka.

Katson vielä viimeisen kerran kelloa. Jetlagin ansiosta mua ei nukuta tippaakaan ja aikaa herätykseen on vajaa neljä tuntia. Kaikkien oppikirjojen mukaan se on aivan liian vähän, mutta mua se ei haittaa. Olen tottunut aikaisiin herätyksiin ja lyhyisiin öihin. Olipa vastassa sitten mitä tahansa, niin tiedän pärjääväni huomenna. Mä olen oppinut, että unesta stressaaminen vie paljon enemmän energiaa kuin se, että sulkee tyynesti silmänsä ja laittaa pään tyynyyn. Pelkkä lepo riittää tänään ja siksi mä en stressaa nukkumisesta. Jos aamulla väsyttää, niin sitten väsyttää, mä hoidan homman silti! Olen ollut väsynyt ennenkin ja pärjännyt aina hienosti. Mä oon voittanut kisoja, loistanut puheissa ja keikoilla ilman silmällistäkään unta. Ja onhan olemassa mahdollisuus, että herään myös pirteänä. Niinkin on käynyt monesti. Suljen silmät leveästi hymyilen ja toivotan hyvää yötä maailmalle. Huominen on hyvä päivä, mä pidän siitä huolen.

Ota rennosti

Mä haluan tarjota toisen näkökulman hössötykseen täydellisen hyvinvoinnin tavoittelusta. Blogit ovat täynnä gurujen vinkkejä unen, safkaamisen ja treenaamisen optimointiin. Kun lyöt kaikki opit kasaan, huomaat, että elämä on yhtä optimointia. Todellisuus on kuitenkin varsin erilaista kuin kirjoissa ja blogeissa. Satojen oppien orjallinen noudattaminen vie ainakin meikäläiseltä ilon ja energian elämästä. Ainaisen täydellisyyden tavoittelun sijaan, mä olen antanut itselleni luvan ottaa rennosti, jopa lyhyempien yöunien uhalla. Mulla rentous elämässä näkyy myös unenlaadussa, ainakin mittareilla mitattuna. Tätä tukee myös ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan unesta stressaaminen on merkittävä syy pitkäkestoisen unettomuuden taustalla. Lisäksi olen sen verran seikkailunhaluinen luonne, että nautin huomattavasti enemmän illasta hyvän ystäväni kanssa kuin siitä, että vilkuilen jatkuvasti kelloa, lasken minuutteja ja sanon kaverille ”Sori, mun pitää mennä, pakko saada kahdeksan tuntia unta!”. Kumpi edellisistä esimerkeistä onkaan sitten täydellisempää elämää. Järki on kuitenkin hyvä pitää mukana ja kaikelle on paikkansa. Seikkailujen lisäksi mä rakastan myös nukkumista ja tässä onkin mun vinkit unen suhteen.

1. Päästä irti täydellisyyden tavoittelusta

Kenenkään todellisuus ei ole täydellistä. Ei edes suosituimpien hyvinvointigurujen tai somejulkkiksen elämä. Blogien ja kirjojen tekstit ovat ideoita, joita edes kirjoittajat pystyvat harvoin noudattamaan päivästä toiseen. Ole armollinen itsellesi ja luota siihen, että isovanhempien opettamilla perusasioilla saadaan ihmeitä aikaan.

2. Luo oma rytmisi

Mä tykkään herätä aikasin aamulla ja tarkkailla kun maailma herää henkiin. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että laitan netflixit ja muut systeemit kiinni viimeistään yhdeksältä. Jos taas duunit venyvät myöhään ja pääsen keikalta kotiin vasta puolenyön jälkeen, niin mä en todellakaan herää viideltä. Silloin annan itselleni luvan nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Ilman herätystä ja ilman paineita aamun treeneistä tai duuneista. Mun päivärytmi ei ole ehkä kaikkein säännöllisin, mutta vastapainona päätän itse milloin menen nukkumaan ja milloin herään. Mullahan ei ole lapsia, joten siksi tämä tietysti onnistuu kohtuullisen helposti.

3. Löydä oma tyylisi 

Meditaatio, villasukat, kiitollisuusharjoitukset, tehtävälistat, ASMR -videot, kamomillatee… Sen sijaan, että yrittäisit ottaa haltuun kaikki jutut kerralla, pidä homma mahdollisimman simppelinä. Kokeile yhtä asiaa kerrallaan kunnes löydät kikan, mikä toimii sulle. Tai sit voit tehdä niinkuin mä. Toivota maailmalle hyvää yötä ja sulje silmät!

Ja jos unettomuutta on jatkunut jo pitkään, niin suosittelen lukemaan vähemmän blogeja ja ottamaan yhteyttä terveydenhuollon ammattilaisiin. Siellä on osaavia ihmisiä, jotka osaavat varmasti auttaa!

Kingiä päivää ja makoisia unia!

-Hatsolo

 

Miten hemmetissä mun intohimosta tulikin duuni?

Sen minkä annat, työ myös ottaa

Yrittäjänä olen oppinut, että työ ottaa juuri niin paljon kuin itse antaa. Mikäli antaa kaikkensa, se todellakin myös ottaa kaiken. Rutistaa kuivaksi viimeistä pisaraa myöten. Niska limassa oman unelman eteen duunien painaminen saattaa kuulostaa ”coolilta”. Sitähän se parhaillaan onkin, mutta on yllättävän helppoa löytää itsensä suosta, missä arki onkin täysin erilaista, kuin oli alunperin kuvitellut. Mullekkin on käynyt näin. Mun halusin breikata, valmentaa, kirjoittaa, puhua ja matkustella, mutta joissain vaiheessa huomasin, että päivät olivat yhtä hampaiden kiristelyä kirjanpidon, laskutuksen ja verottajan pyörteissä. Kiire vei ilon luovuudesta ja toiminnan kehittämiselle jäi harmittavan vähän aikaa. Intohimosta, tuli pakkopullaa ja käytännössä tavallinen duuni, jonka avulla maksettiin laskut, ruoka ja vuokra. Koska edellinen ei kuitenkaan ollut alkuperäinen syy yrittäjäksi ryhtymiselle, oli syytä päivittää toimintamalleja. Mä halusin olla vapaa ja toteuttaa itseäni, enkä kuluttaa kaikkea aikaani vankina, papereita ja numeroita pyöritellen. Aisioiden uudelleen järjestely vaati rohkeutta ja otti oman aikansa. Eipä ne päivät vieläkään lyhyitä ole, mutta nykyään sentään vietän suurimman osan ajastani asioiden parissa, jota oikeasti haluan tehdä.

Jos huomaat olevasi nyt samassa tilanteessa kuin mä aikanaan, ota haltuun seuraavat kolme vinkkiä ja löydä jälleen ilo yrittämiseen!

1. Pidä hauskaa

– Yrittäjänä päivät tuppaavat venymään pitkäksi. On helppo ajautua manaamaan kiireistä aikataulua. Tämä kuitenkin vaikuttaa välittömästi fiilikseen tehdä töitä. Mä havahduin tähän kun valitin kaverilleni, että breikkikeikkaa oli lähes jokainen viikonloppu. Ystäväni tokaisi tähän, ”Lopeta itkeminen. Etkö sä tajua, sähän saat matkustaa joka viikonloppu maailman upeimpiin mestoihin…”. Sillä hetkellä muistin, että niin breikkijameissa kuin arjessa, bileet tehdään aina itse. Pitkät ja puuduttavat päivätkin muuttuuvat tanssiksi kun soimassa on kunnon musat ja turhanpäiväinen valittaminen korvattu positiivisella asenteella.

2. Aseta rajat

– Työt eivät tekemällä lopu. Puhelin pirisee ja eri kanavista kilahtelee älylaitteisiin loputtomasti uusia viestejä. Oman jaksamisen kannalta on äärimmäisen tärkeää osata viheltää peli poikki säännöllisin väliajoin ja antaa aikaa myös itselle sekä läheisille. Mä en tiedä mikä toimii sulle, mutta itse olen huomannut seuraavan erittäin toimivaksi tavaksi. Ota vähintään kerta viikkoon täydellinen lomapäivä puhelimesta, maileista, tapahtumista ja sosiaalisesta mediasta. Vaikka kaikkiin tilaisuuksiin olisikin mahdollista tarttua, kannattaa miettiä, onko sinun tarpeen olla aina tavoitettavaissa tai onko järkeä olla mukana kaikessa mahdollisessa.

3. Palkkaa apua

– Mä tein ennen nettisivuja, kirjanpitoa, keikkamyyntiä ja valo- ja videokuvausta myöten kaiken itse. Alkuun se olikin ainut vaihtoehto, koska rahaa ei yksinkertaisesti ollut ylimäräistä. Nykyään kun tulopuoli on paremmissa kantimissa, olen rohkeasti palkannut apua. Se on osoittautunut poikkeuksetta oikeaksi ratkaisuksi kahdesta syystä. Mulle on jäänyt aikaa tehdä omia juttujani, enkä vietä 12 h päivässä kyhäämässä nettisivuja, jotka näyttävät amatöörimäisiltä eivätkä toimi. Lisäksi oman alansa ammattilaiset ovat osoittautuneet meikäläistä huomattavasti taitavammiksi esimerkiksi kirjanpidon tai toimivien nettisivujen kyhäämisessä. WINWIN!
Tsemppiä loppuvuoteen kaikille! Laita kommettia, mitkä ovat sun vinkit ilon säilyttämiseen duunissa.

Sanoilla voi tappaa!

Sanat ovat voimakkaita. Niin voimakkaita, että ajan myötä ne tappavat. Ei ehkä fyysisesti, mutta henkisesti. Piinaavan hitaasti, sana ja pala kerrallaan. Aluksi lähtee hymy, pian katoaa itseluottamus ja lopulta kuolevat unelmat. Sanoja käytetään varsin varomattomasti ja vaikka tarkoitus olisikin hyvä, ovat niiden vaikutukset usein täysin päinvastaisia. Mikään ei tapa unelmia tehokkaammin kuin huomaamattomasti isketty verbaalinen tikari. Tässä pari esimerkkiä.

1. Ole vähän realistisempi.

2. Hanki oikea ammatti.

3. Et ole tarpeeksi lahjakas.

Jos oot edes kerran kuullut jonkin edellämainituista lauseista muista, että se kertoo enemmän kommentoijan kyvystä katsoa maailmaa avarasti kuin sun kyvyistä. Joten olipa unelmasi mikä tahansa, niin anna palaa ja tee parhaasi!

”Rapuja ämpärissä, nuosijat alas vedetään/ kateellisten junttien yhteisön keskel edetään/ sillä on mentävä, itellenihän teen tätä/ syteen saveen loppuun asti kamikaze lentäjä!” -Elastinen (Vihdoin)

-Hatsolo

 

 

 

 

MUN UNELMILLE EI NAURETA….ENÄÄ KOSKAAN!

Kun aloitin breikin, oli meidän kaveriporukalla hullu unelma. Me haluttiin tulla maailman parhaimmiksi breikkareiksi. Vielä 2000-luvun alkupuolella asenteet breikkiä kohtaan olivat aika suoria. Meille naurettiin päin naamaa ja kuittailtiin. Kyllä mä sen dissaamisen tavallaan ymmärränkin. Olihan meidän joraaminen alkuun aikamoista räpellystä. Ei lajilla pitänyt olla tulevaisuutta ja Suomessa siitä oli kuulemma turha edes yrittää tehdä ammattia. Mä muistan monet kerrat kun jouduin sulkemaan korvani niin opettajilta kuin koulukavereilta. Meillä oli kuitenkin hyvä jengi ja me treenattiin joka päivä. Pikkuhiljaa taidot karttuivat ja meitä oli muutamia jotka otti breikin tosissaan. Sillä porukalla me ruvettiin matkustelemaan ulkomaille skaboihin. Otettiin takkiin ja hävittiin useita kymmeniä kertoja kunnes vuonna 2006 kaikki loksahti paikoilleen. Voitettiin Flow Mo jengillä yksi maailman arvostetuimmista skaboista New Yorkissa. Se oli kova juttu jopa paikallislehti Keski-Suomalainen uutisoi meidän uroteiosta. Silloin kaikki muuttui. Mä olin saavuttanut unelmani ja niille ei nauranut enää kukaan.

Flow Mo ryhmän kanssa kisamatkalla ­ Etelä-Koreassa syksyllä 2018

Dreams.fi koulukiertue

Me vedettiin todellisen unelmien jahtaajan Laura Peipon kanssa pääkaupunkiseudulla kolmipäiväinen koulukiertue viime viikolla. Päivittäin puheita oli kaksi – kolme kappaletta eri yläkouluissa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Jokaisessa koulussa useat nuoret tulivat kertomaan unelmistaan. Kun Lauran kanssa kysyttiin oletko kertonut unelmistasi kellekkään ennen meitä, vastaus oli surullisen usein ”EN”. Tällä hetkellä moni nuori luopuu omista unelmistaan aivan liian aikaisin. Ei omasta tahdosta, vaan siksi koska ympäröivä maailma ei ole vielä valmis nuoren hulluille unelmille. Mä haluan olla omalta osaltani muuttamassa tätä ja luomassa kulttuuria missä kenenkään ei tarvitse piilotella omia unelmiaan! Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta ja kaikilla on lupa unelmoida hulluistakin jutuista. Kiitos kaikki oppilaat ja opettajat kiertueesta. Käytiin paljon hyviä keskusteluja ja tavattiin paljon opeja joiden kanssa oltiin täysin samalla aaltopituudella. Ilo huomata, että asiat on mennyt eteenpäin omista kouluvuosista.

Mutta asiat ei ole yksin opettajien vastuulla. Valitettavan usein pelätään juuri sitä miten kotona reagoidaan omiin unelmiin. Siksi haluankin muistuttaa myös sua, että nuorien lisäksi unelmat ja niihin uskominen kuuluvat myös aikuisille! Iso kiitos myös Dreams.fi kun uskoitte meille näin tärkeän tehtävän. Tässä vielä fiiliksiä kiertueesta. Toivottavasti päästään tien päälle pian uudestaan! #MunUnelmilleEINaureta

 

Huikea matkaa unelmien parissa!

-Hatsolo

Ps. Haluatko mut keikalle? Ota yhteyttä ja puhutaan lisää!

#011 – Palaset kohdallaan!

Kuuntele uusimmasta podcastista meikäläisen vinkit, joiden avulla saat elämäsi palaset kohdalleen ja lisättyä energiaa arkeesi. Ota tilanne haltuun ja #innostu!

Jakson löydät myös Spotifysta, YouTubesta ja Itunesista.

Tsekkaa myös mun uusi nettikauppa ja ota mun kirja haltuun!

Redbull BC One 2018 videot
www.youtube.com/playlist?list=PLF…u2v3xQjh2UYHjrnB1

Laitahan feedbakkia ja käy tsekkaa!

Energiaa ja asennetta päivään!

-Hatsolo

Onko sun setti kunnossa?

Esiintyvänä artistina oon oppinut siihen, että jos show ei ole kunnossa niin bookkauksia on turha odottaa jatkossa. Artistin työ on vapaata, mutta sen mukana tulee vastuu omasta toimeentulosta. Jos keikkaa ei ole, ei palkkaa kilahda tilille. Ja jos rahat on loppu, ei ole varaa maksaa matkustella, elää elämää täysillä tai saati maksaa vuokraa. Koska mä en halua olla ”starving artist”, joka puhuu menestyksestä ja asenteesta, niin oman suorituksen on oltava timanttia joka ikinen päivä, omasta fiiliksestä ja säästä riippumatta. P*skaan vetoon ja huteihin ei ole varaa. Oon oppinut pitämään edellisen mielessä lukuisten virheiden kautta. Mä en aliarvioi enään yhtään tilannetta, sillä kaikki kohtaamiset on arvokkaita. Olipa kyseessä sitten breikkishow, tanssitunti muksuille, asiakastapaaminen tai motivaatiopuhe yritysjohtajille, mä oon sitoututun tekemään parhaani. En pelkästään asiaakaan, vaan myös oman tulevaisuuteni takia. Tää on toiminut kiitettävästi ja keikkaa on asenteen ja työmoraalin ansiosta riittänyt paljon niin breikkissä, salibisneksessä kuin puheidenkin tiimoilta.

Kun vetää keikan on luontaista kysyä, ”How was it?”. Jos yleisön vastaus on ”Mnjaaahhh”, on omassa showssa on rutkasti kehitettävää. Seuraavien asioiden taas pitää tapahtua jotta olet oikeilla jäljillä.

Setti checklist

  1. Ovatko osallistujat ilmiliekeissä, liikuttuneita tai jopa vittuuntuneita settisi aikana tai sen jälkeen? Toisin sanoen, oletko vedonnut yleisön tunteisiin?
  2. Onko seuraavissa tapahtumassasi enemmän porukkaa kuin aikaisemmin? Eli suositellaanko sua eteenpäin ja rummuttaako puskaradio sun settiä?
  3. Ottaako jengi selfieitä kanssasi settisi jälkeen? Kyllä, myös kovimmat businesstyypit ja aikuiset ammattilaiset tulee pyytämään selfietä kun setti on tarpeeksi kova!
  4. Kerovatko osallistuja joko livenä tai viestein, että ovat muuttaneet konkreettisesti elämäänsä settisi ansiosta?
  5. Bookkataanko sut samasta tilaisuudesta välittömästi seuraavalle keikalle? Tän pitäisi olla jatkuvuuden kannalta enemmän sääntö kuin poikkeus. Tässä hyvä esimerkki joka tapahtui noin 2 tuntia puheeni jälkeen tällä viikolla. ”Seurasin sinun ”esiintymistäsi” lasin takaa ja näin miten innostuneita ja iloisia kuulijat olivat. Tätä positiivisuutta arjen kohtaamisiin juuri toivoisimme ja siksi ajattelin kysäistä tarjousta meidän tapahtumaan.”

Toimivan setin kasaamisen ei ole yhtä oikeaa keinoa. Kaikki lähtee kuitenkin halusta kehittyä ja kyvystä erottua joukosta. Keksi uniikki viesti, esiinny aidosti ja laita ihmiset hymyilemään!

Jos innoistuit niin tsekkaa mitä tapahtui, kun kävin innostamassa Radisson Blu -hotellien esimiehiä.

-Hatsolo

Liiku enemmän, valita vähemmän!

Kyllä, luit täysin oikein. Mä kehotan sua valittamaan vähemmän ja liikkumaan enemmän vaivoista, vammoista ja kivuista huolimatta. Mutta ennen kuin varaat seuraavan treenisi ja pahennat olemassa olevaa vammaa, lue artikkelini ajatuksella loppuun asti.

Urheilija ei tervettä päivää nää, eikä nää kyllä kukaan mukaan.

Palasin juuri kotiin kisareissulta Etelä-Koreasta. Skabojen taso oli äärimmäisen korkea ja paikalla olivatkin maailman kärkiryhmät mukaan lukien Red Bull All Stars, Monster Bboys, Bboy World Asia All Stars ja Europe All Stars. Näin kovissa kisoissa ei ole varaa löysäilyyn, vaan on vedettävä kaasu pohassa alusta loppuun asti. Tämä tarkoittaa sitä, että ainakin allekirjoittaneella kroppa kirjaimellisesti kuin pommin jäljiltä aina kisojen päätyttyä. Tälläkin hetkellä mun oikea lonkka on ruhjeilla, vasen polvi on turvonnut ilmapalloksi ja kaiken lisäksi nyrjäytin oikean nilkkani ensimmäisissä treeneissä skabojen jälkeen. Tilannetta ei helpota, että mulla on edessä Red Bull Bc One -maailmanfinaalit vajaa kahden viikon päästä. Mä en kuitenkaan jaksa valittaa vaivoistani koska tyhjänpäväinen negistely ja voivottelu vain haittaa valmistautumista tuleviin kisoihin. Olen ollut kehissä 20 vuotta ja tiedän, että ainoa keino parantua loukkaantumisista on treenata järkevästi ja suhtautua tulevaisuuteen positiivisesti. Siksi suuntasin eilenkin treeneihin kehoani kuunnellen, nilkkakivuista huolimatta. Vaikka mun vaivat onkin tällä kertaa lähtöisin puhtaasti breikistä, voisivat ne yhtä hyvin johtua mistä tahansa muusta asiasta, vaikkapa istumisesta. Sen on havaittu olevan yhteydessä esimerksi sydän- ja verisuonitauteihin, lihavuuteen sekä selkäkipuihin. Huh, kuulostaa vaaralliselta!

 

Mut lääkäri on kieltänyt mua tekemästä…

Yllä oleva lausahdus on ylivoimasesti yleisin tekosyy liikunnan lopettamiselle. En voi tehdä sitä tai tätä, koska mua on kielletty ja yllättäen 15 vuotta vanha vamma vaivaa edelleen. Mullekkin on sanottu, että en voisi enää breikata ja toivotettu hyvää loppuelämää kipulääkkeiden kera. Mä kuitenkin rakastan breikkaamista ja lopettaminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto. Niinpä olen aina etsinyt käsiini sellaisen kaverin, joka ei ole yrittänyt päästä musta eroon mahdollisimman nopeasti, vaan oikeasti halunnut auttaa. Nämä ammattilaiset eivät koskaan sanoneet, että ”lepää kaksi viikkoa ja kokeile sitten miltä tuntuu” vaan heidän viestinsä kuului seuraavasti: ”Jos haluat kuntoutua, sun on tehtävä töitä sen eteen just nyt!”. He motivoivat mua ottamaan tulevaisuuden omiin käsiin ja kannustivat liikkumaan kivun sallimissa rajoissa niin pian kuin mahdollista. Älä säkään antaudu vaivojesi orjaksi vaan pyri tietoisesti kehittämään kykyäsi liikkua.

Liike on lääke

Kirjoitin tän artikkelin koska moni on laittanut viestiä, että helppo sun on jauhaa tota motivaatioshaittia, koska sullahan on kaikki aina hyvin. Olettamus on kaukana todellisuudesta. Jos listaisin tähän kaikki loukkaantumiseni, blogi ei todellakaan olisi enää mikään #kolmenminuutinluku. Tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu avata silmät heräämössä leikkauksen jälkeen ja opetella tekemään asioita alusta asti uudelleen. Meillä kaikilla on omat kamppailumme elämässä ja mä haluan kannustaa sua voittamaan ne. Meidän jokaisen keho muuttuu kokoajan mutta vain sulla mahdollisuus vaikuttaa mihin suuntaan. On täysin sun omasta asenteesta kiinni annatko kehosi rapistua vai aiotko pitää siitä huolta ja ehkä jopa vahvistaa sitä. Mikäli innostuit ja päätit, että nyt on ryhtiliikkeen aika, niin tässä on pari hyvää muistisääntöä treenien aloittamiseen ja vammojen kuntouttamiseen.

Treenien aloittaminen tauon jälkeen

  • Start easy: Aloita treenaaminen rauhassa ja kehoa kuunnellen.
  • Less is more: Rakenna treeniohjelmasi niin, että yksittäiset treenit eivät ole liian kuormittavia ja pystyt liikkumaan myös seuraavana päivänä.
  • Best antidepressant: Liikkuminen parantaa tutkitusti mielialaa. Hyvien treenien ansioista useat ongelmat muuttuvat usein yhtä kokoluokkaa pienemmiksi.
  • Ask for help: Jos et tiedä miten aloittaa tai vanhat vaivat mietityttävät, hae rohkeasti apua.
  • Try something new: Kokeile uusia lajeja ja löydä juttu joka motivoi. Maailma on täynnä nastoja lajeja. Treenaaminen ei tarkoita automaattisesti 10km lenkkiä vesisateessa tai hampaat irvessä raudan pumppaamista naapurin kellarissa.

Treenaaminen loukkaantuneena

  • Get help ASAP: Älä jää yksin ongelmiesi kanssa ja odottelemaan jos olo sattuisi parantumaan itsestään. On aina parempi tietää tilanne, kuin arvuutella mikä mahtaa olla vikana. Se on ensiarvoisen tärkeää optimaalisen optimaalisen kuntoutumisen kannalta. Loukkaamisen sattuessa on syytä hakeutua osaavan ammattilaisen juttusille välittömästi.
  • Be smart: Noudata ammattilaisen ohjeita ja muista, että jossain tapauksissa myös lepo voi olla oikea vaihtoehto.
  • Don´t be a hero: Kuuntele kehoasi. Jos treenaaminen on liian kivuliasta, lopeta heti!
  • Work around the injury: Akuuteimman vaiheen jälkeen, loukki on loistava tilaisuus kehittää heikkouksia ja löytää uusia tapoja liikkua. Mä olen monesti keksinyt täysin uudenlaisia liikkeitä, kun loukki on rajoittanut normaalia treenaamista.
  • Meditate: Päänsisäisen maailman hallinta on loistavaa treeniä. Auttaa suhtautumaan positiivisesti kuntoutumiseen ja tulevaisuuteen.
  • Be patient: Kuntoutuminen on joskus äärimmäisen hidasta ja välillä saattaa tuntua ettei kehitystä tule lainkaan. Älä kuitenkaan anna periksi. Luovuttajia tästä maailmasta löytyy, älä ole yksi niistä, vaan anna kaikkesi oman toimintakykysi eteen. Usko tai älä, mutta ihmeitä tapahtuu joka päivä!

Ylös, liikkumaan ja energiaa loppuviikkon!

-Hatsolo