Hyvinvointi

Paremmalla asenteella syntyy parempi työpaikkakokemus

Kaverin arvostus hukassa?

Mistä johtuu, että useassa työyhteisössä kohdellaan duunikavereita edelleen äärimmäisen töykeästi? Aikuiset ihmiset eivät vaivaudu tervehtimään, katsovat läpi ja kohtelevat toisiaan kuin ilmaa. Tämä korostuu erityisesti keikkatyöläisten kohdalla, sekä ammateissa joissa vaaditaan paljon erikoisosaamista. Vaikka olisikin kuinka taitava tahansa tai alansa huippu, ei se anna kenellekkään syytä kohdella toisia ihmisiä epäkunniottavasti. Itse olen oppinut arvostamaan vierustoveria breikkirinkien pyörteissä. Siellä ei tarvitse tuntea toista, mutta siitä huolimatta yläfemmat lähtevät jokaiselle osallistujalle kokemuksesta, osaamisesta, iästä, sukupuolesta ja kulttuuritaustasta huolimatta.

Yläkoululaisten asenne kunnossa, entä sinun?

Mulla oli alkuviikosta puhekeikka Peltolan koulun ysiluokkalaisille. Juuri ennen puhetta koulun opo Mikko kertoi, että oppilaat ovat olleet todella innokkaita kesäsetelin käyttäjiä. Valitettavasti monella nuorella oli ollut erittäinkin huonoja kokemuksia aikuisten ”ammattilaisten” asenteesta ja käytöstavoista uusia kesätyöläisiä kohtaan. Koska meidänkin TFW saleilla on ollut yläkouluikäsiä töissä juuri kesäsetelin ansiosta, päätin lennosta muokata puhettani auttamaan työpolkunsa alkutaipaleella olevia nuoria. Puheesta muodostui todella onnistunut kokonaisuus, jonka voisi hyvin käydä esittämässä aika monellekin työyhteisölle, ihan kansainvälisesti. Aihettahan lähdettiin purkamaan muutamasta jokaiselle tarjolla olevasta mahdollisuudesta.

1. Asenne – Tuo ripaus raikkautta mukanasi jokaiseen päivään virittämällä oma asenteesi kuntoon jo ennen töiden alkua. Näytä, että duunia on mahdollista tehdä oikeasti hyvällä fiiliksellä ja hymyssä suin.
2. Aina oppilas – Pyri säilyttämään jano uuden oppimiseen ja itsesi kehittämiseen. Kovinkaan ammattilainen ei aina osaa kaikkea. Muista siis kysyä rohkeasti apua ongelmatilanteissa.
3. Ne pienet eleet ja teot – Tervehdi, moikkaa, kysy mitä kuuluu ja kiitä työkavereita päivän päätteeksi. Jo tällä erottuu edukseen monessa työyhteisössä.

Oletko osana muutosta?

Valitettavasti aina löytyy niitä, jotka kokevat uudet tulokkaat uhkana, eivätkä jaksa kantaa vastuuta työpaikan yhteishengestä. Tilanteeseen on kuitenkin luvassa muutosta nuorien tulevaisuuden osaajien myötä. On turha antaa muiden negatiivisuuden latistaa omaa fiilistä. Sen sijaan kannattaa aina pyrkiä tekemään parhaansa ja pitämään omalta osaltaan huolta, että fiilis on kohdallaan. Jokainen firma haluaa puhtaan ammattitaidon lisäksi riveihinsä hyviä tyyppejä rautaisella asenteella varustettuna, jotka ovat valmiita antamaan panoksensa työyhteisön kulttuurin rakentamiseen. Oma asenne onkin siis ylivoimasesti paras ase oman polun raivaamiseen työelämässä.

Mikäli innostuit aiheesta ja haluaisit mut puhumaan omalle firmallesi, tsekkaa mun referenssit ja laita viestiä.

Tästä on hieno aloittaa kevään Lasten ja nuorten säätiön koulukeikat. Mihinköhän mennään seuraavaksi?

-Hatsolo

Hyvä ystäville, hyvä ympäristölle ja hyvä itselle

*Kaupallinen yhteistyö Aarni

Musta ei koskaan pitänyt tulla yrittäjää. En vain tuntenut itseäni kotoisaksi yhdessäkään oppilaitoksessa ja siksi ymmärsin jo nuorena, että oman firman perustaminen on ainut vaihtoehto. Alusta saakka oli selvää, että en lähde hakemaan mitään pikavoittoa tai äkkirikastumista. Tavoitteena oli rakentaa jotain niin kestävää, että se vaikuttaa positiivisesti omaan ja muiden ihmisten elämään vielä vuosien päästäkin.

Ekaks ei tietenkään ollut mitään havaintoa, että mitä hemmettiä kannattaisi lähteä tekemään. Vaihtoehtoja oli monia ja mielessä kävi mm. pizzerian perustaminen, kenkäkaupan avaaminen sekä räppärin ura. Vaikka kaikki näistä vaihtoehdoista olikin mielenkiintoisia urapolkuja, päätin kuitenkin keskittyä tekemään sitä missä oon oikeasti hyvä.

Vuonna 2010 avattiin breikkiryhmäni Flow Mo Crew:n kanssa katutanssikoulu Saiffa. Yhtiökumppaneiden kesken vedettiin pitkää tikkua työtehtävistä ja onnetar arpoi mun tehtäväkseni 5-7 vuotiaiden lasten tanssikurssien vetämisen. Aika nopeasti kävi selväksi mikä lasten kanssa työskentelyssä on tärkeintä. Mun ei tarvinnutkaan enää olla maaliman paras breikkari ja kovin jätkä. Sen sijaan tärkein tehtävä olikin luoda lapsille turvallinen ympäristö kasvaa ja kehittyä, ei pelkästään tanssijoina vaan ennen kaikkea ihmisinä.

Lupa olla persoonallinen oma itsensä

Heti alkuun sovimme lasten kanssa kolme sääntöä. Tunneilla kaikkien on lupa epäonnistua, lupa iloita onnistumisista ja lupa olla oma itsensä. Jotta jokainen saisi toteuttaa itseään omalla persoonallisella tavallaan, keksimme kaikille myös omat breikkinimet. Vaikka eriväriset gorillanimet olivatkin sattuneesta syystä kovassa huudossa, mukaan mahtui myös mm. Puskeva Härkä ja Sihisevä Käärme. Omaksi henkilökohtaiseksi tavoitteeksi asetin sen, että tunnin päätteeksi jokainen oppilas on kokenut niin suuren onnistumisen tunteen, että hän ei malta odottaa pääsevänsä kertomaan siitä vanhemmilleen ja kavereilleen. Tämä oli ensiarvoisen tärkeää lapsen harrastuksen jatkumisen kannalta – sekä tietysti myös meidän firman liiketoiminnalle. Samalla toteutui se alkuperäinen tavoite luoda jotain kestävää, joka vaikuttaa myönteisesti ympäröivään yhteisöön parhaimmillaan vielä vuosienkin päästä.

Vielä tänäkin päivänä törmään viikottain vanhoihin oppilaisiini tai heidän vanhempiin. Osa oppilaistani breikkaa edelleen ja osa on siirtynyt muihin harrastuksiin. Poikkeuksetta he kuitenkin kiittelevät minua kannustavasta ja innostavasta opetuksesta vuosia sitten. Tää on aika upeeta, sillä joidenkin muksujen kanssa on tanssittu yhdessä viimeksi yli kymmenen vuotta sitten.

Yritys, joka toteuttaa omia arvojaan

Mä lähden aika harvoin mukaan markkinointiyhteistöihin. Kun juttelin Aarnin perustajien Niklaksen, Samulin ja Pyryn kanssa, he kertoivat mulle oman tarinansa ja huomasin meidän ajatuksien kohtaavan monellakin tavalla. Keskusteltiin yhdessä yrittäjyydestä ja oman vision toteuttamisesta. He kertoivat mulle “hullusta unelmastaan” luoda maailman ainoa brändi, joka käyttää kellojensa valmistamiseen suomalaista puuta – kestävää kehitystä ja luontoa unohtamatta. Hyvien juttujen tekeminen ei aina ole itsestäänselvää nykyajan liikemaailmassa ja siksi lähdinkin innolla mukaan tähän yhteistyöhön. Mä arvostan sellaisia firmoja, joiden arvot näkyvät konkreettisesti yrityksen jokapäiväisessä toiminnassa.

Muhun teki vaikutuksen etenkin se, että puiden alkuperä tunnetaan paikkakunnan tarkkuudella ja mun uusi XO Jalava -kello on tehty yli 100 vuotta vanhasta puusta. Itseasiassa jokaisella puulla, joista Aarnin kellot tehdään on oma stoorinsa. Kiertävänä tarinankertojana innostuin tästä heti! Sen sijaan, että puu vain kaadettaisiin, siitä syntyykin tyylikästä kotimaista designia. Ja nyt tuo satavuotias Jalava jatkaa tarinaansa mun ranteessa vielä vuosien ajan.

Mikä sitten tekee omasta tai yrityksen toiminnasta kestävää? Täydellistä vastausta tähän kysymykseen tuskin onkaan, mutta uskon, että seuraavia tienviittoja seuraamalla suunta on ainakin oikea:

Olen hyvä ystäville, hyvä ympäristölle ja hyvä itselle.

Kiitoksena kumppanuudesta Aarnin perustajat Niklas, Pyry ja Samuli halusivat palkita lukijani antamalla alekoodin heidän verkkokauppaansa.

Koodilla hatsolo15 saat 15% alennuksen ostoskorisi loppusummasta. Koodi on voimassa vain 31.08.2019 saakka, joten nyt on sun aika ottaa koodi haltuun ja surffailla ostoksille!

Älä tee kaikkea itse, vaan keskity siihen mitä osaat!

Oletko todella vapaa?

Mä halusin yrittäjäksi ensisijaisesti siksi, että saisin olla vapaa ja päättää omista aikataulussani. Pian kuitenkin huomasin painavani hommia enemmän kuin koskaan ennen ja tienaamani vähemmän kuin koskaan ennen. Pöydät notkuivat laskuista, kuiteista ja kirjanpidolliset asiat olivat lähes poikkeuksetta myöhässä. Toiminnan kehittämiselle saati vapaa-ajalle ei ollut varaa uhrata euroja tai sekunteja, koska aina oli pelko peffassa saisiko seuraavan kuun laskut hoidettua. Tajusin pian, että kaikkeen ei tarvitse pystyä yksin. Ainut keino kasvaa ja kehittää yritystoimintaa oli palkata apua.

Kaikkea ei kannata yrittää tehdä yksin

Siitä se idea sitten lähti. Listasin ylös kaikki asiat, jotka joku muu ehkä osaisi hoitaa paremmin kuin minä itse. Ekaksi mieleen ponnahti kaikenmaailman papereiden venkslaaminen, seuraavaksi hankin keikkojen apua bookkaamiseen ja viimein panostin kunnon nettisivujen rakentamiseen. Avun palkkaaminen ja asioiden ulkoistaminen oli merkittävä panostus, johon ei muka koskaan aikaisemmin rahaa. Olin kuitenkin ajautunut pisteeseen, jossa yksin tekeminen ei enää ollut vaihtoehto. Vaikka esimerkiksi nettisivuprojekti nielaisi kohtalaisen summan, oli vihdoinkin aikaa taas keskittyä siihen missä olin oikeasti hyvä ja nautin. Työstä tuli jälleen mielekästä ja fokus pysyi oikeissa asioissa puheiden, valmennustoiminnan ja innostavien konseptien kehittämisessä.

Miksi tehtävien ulkoistaminen kannattaa?

  1. Et ole paras kaikessa: Mä olen hyvä tanssimaan, innostamaan ja puhumaan. En ole kuitenkaan velho kirjoittamaan koodia, suunnittelemaan brändi-ilmettä tai pitämään papereita järjestyksessä. Avun myötä moni puuhastelun asteella ollut asia nousi täysin uudelle tasolle.
  2. Vältä burn out: Siinä ei ole mitään siistiä tai ihailtavaa, että raataa loputtomiin kunnes on palanut loppuun. Vapauta itsellesi aikaa ulkoistamalla hommia, jotka eivät vaadi juuri sinun erikoisosaamistasi. Näin sulle jää aikaa harrastaa, ideoida ja nauttia ajasta perheen ja ystävien kanssa.
  3. Verkostoituminen: Toimintojen ulkoistaminen on helkkarin helppo tapa verkostoitua uusien toimijoiden kanssa. Mun liiketoiminta on kasvanut todella jo pelkkien yhteistyöyrityksen suosituksen avulla. Vahva verkosto auttaa uusien asiakkaiden hankinnassa ja tukee ongelma tilanteissa. Jos kaipaat uusia nettisivuja käy tsekkaamassa mainostoimisto Sinisen Härän palvelut tai esimerkiksi innostavaa urheilupersoonaa tapahtumaasi vieraile Sportspotin sivuilla.

 

Tein tästä aiheesta myös podcastin. Otahan kuunteluun!

 

 Jos aika ja energia loppuu arjessa, ole rohkea ja uskalla ulkoistaa asioita!

  • Hatsolo

Jaksaa, jaksaa – matkalla kohti Pariisin Olympialaisia 2024

Vihdoinkin kotona historian ekoista virallisista breakingin MM-kisoista Kiinasta. Mukaan tarttui 23. sija, roppakaupalla hyviä fiiliksiä ja rutkasti motivaatiota tulevaan. Taakse jäi satakunta kovaa breikkaria, joista jokainen oli oman maansa ehdottomia kärkinimiä. Oon sijoitukseeni äärimmäisen tyytyväinen! Vähän skabarutiinia alle ja toi sijoitus paranee heittämällä. Sitten tapellaankin jo mitaleista. Menestyksen ansiosta uusia kisoja on luvassa jo heti loppukesällä ja syksyllä. Seuraavaksi suuntana on Puola, Slovakia, Unkari ja Norja.

Terve keho ja ilo kohdallaan

Oli kyllä saakelin nastaa painaa vanhana kehäkettuna nuorempien tanssijoiden seassa. Monet kansainvälisten tapahtumien järkkärit naureskelikivatkin tyyliin ”this is already your second career as a bboy”. Ja tottahan se onkin, sillä ekat skabat olivat vuonna 2000. Nyt lähes 35-vuotiaana on monet kerrat joutunut katsomaan peiliin ja miettimään kilpailu-uran jatkoa. Onneksi ne isoimmatkin vammat on aina selätetty ja nykyään kroppa on terve sekä täysin kivuton. Ehkä kivuttomuus vaikuttaa myös siihen, että tällä hetkellä tanssi maistuu paremmalta kuin vuosiin!

Puitteet MM-skaboissa oli nostettu täysin uudelle tasolle. Kisoissa eri maiden tanssijoilla oli oman maan edustusasut ja tuulipuvut viimeisen päälle. Suomella ei omia asuja ollut, joten päätin nykäistä kisoihin päälle Karibialta ostamani Hawaii paidan. Tapahtumapaikalle saavuttiin priva-autolla, josta matka jatkui punaista mattoa pitkin lehdistön eteen valokuvattavaksi ja tervetuliasillalliselle. Ekaa kertaa päiväjärjestyksessä olivat myös doping-testit. Blingistä, säihkeestä ja virallisista osuuksista huolimatta tapahtumassa oli otettu huomioon myös meidän breikkareiden toiveet. Säännöt ja kisaformaatti oli rakennettu niin, että kisaajien pitää temppujen lisäksi osata tanssia ja reagoida musiikkiin. Ehkä juuri siksi olikin oikeasti aivan saakelin hauskaa skabata klubin sijaan myös isolla lavalla! Kiitos vielä meidän Suomi-tiimin Kimmolle, Ramonalle ja Hannelle huikeasta reissusta.

Breaking olympialaisiin

Tiistaina tuli myös varmistus, että Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n vuosikokous hyväksyi breikkaamisen Pariisin 2024 kesäkisojen viralliseksi lajiksi. Lajin virallinen nimikin on vihdoin saatu korjattua oikeaksi. Sehän on siis Breaking eikä Break Dance. Nyt jokaisen suomalaisen breikkarin on mahdollista päästä Olympialaisiin. Mähän aion tietysti ottaa tän haasteen haltuun täysillä, joten nähdään vuonna 2024 Pariisin kesäkisoissa. Tuutko messiin kannustamaan?

Mahtavaa kesää ja asennetta tulevaan!

-Hatsolo

 

MIELESI ON INSTRUMENTTI

Oon viimeisen vuoden kiertänyt Suomea motivoimassa ihmisiä siitä, miten ilo ja positiivinen työilmapiiri kuuluvat jokaiseen päivään. Näiden asioiden eteen työskentely on kaikkien työyhteisön jäsenten vastuulla tittelistä riippumatta. Itseasiassa mitä korkeammassa asemassa olet, sitä enemmän sun pitäisi panostaa työilmapiirin rakentamiseen. Tätä vastuuta on kuitenkin saakelin helppo pakoilla ja valitettavasti todella moni on ottanut oikein asiakseen tehdä niin. Muinaisajoilta peritty “En mä oo tullut tänne muita viihdyttämään” -asenne ei ole kuitenkaan mikään syy olla ilkeä tai vittumainen.

Kun voit hyvin, olet luonnostasi hyvällä tuulella

On äärimmäisen epäammattimaista tulla duuniin väsyneenä ja p*skalla fiiliksellä. On väärin tartuttaa oma huono olo ympäröivään työporukkaan. Se, että duuni ei maistu ja väsyttää ei muutu valittamalla vaan muuttamalla omaa käyttäytymistään. Urheilijan tai esiintyvän artistin ei ole mahdollista tulla duuneihin huonolla fiiliksellä. Asenteen ja vireen oltava aidosti kohdallaan, sillä tunnetta ei voi feikata. Jos näin ei ole, näkyy se välittömästi tulkinnassa, suorituksessa ja tuloksessa. Samoin on muusikoilla. Kukaan rakkaudella ammattiaan tekevä muusikko ei vain astele lavalle ja toivo, että ääni sekä kitara ovat vireessä. Asenteen lisäksi molemmat viritetään kuntoon aina ennen keikan alkua, jotta lavalla pystyy antamaan kaikkensa yleisölle.

Jos ei nappaa?

Jos duuni ei innosta, etkä halua olla mukana rakentamassa parempaa työilmapiiriä, on syytä miettiä miksi? Vastaus kysymykseen löytyy pohdinnan kautta. Onko vika duunipaikassa vai olisiko palo omaan alaan päässyt sammumaan? Jos duuni ei nappaa, ei ole kenenkään etu kärvistellä tilanteessa joka ei motivoi. Jos urheilijan voittamisen halu sammuu, on syytä siirtyä kilpakentiltä muihin tehtäviin. Sinä päivänä kun itselläni ei ole enää kipinää opetella uusia tanssiliikkeitä, lupaan heittää tanssikengät roskikseen, keksiä muuta tekemistä ja antaa tilaa nuoremmille taitureille. Aina alan vaihtaminekaan ei ole ainoa ratkaisu. Kannattaa myös miettiä auttaisiko omien tuntemuksien avaaminen myös duunipaikalla. Väsymys ja vitutus vaihtuu usein nauruksi ja luottamukseksi hyvien keskustelujen kautta. Silloin toki joutuu laittamaan itsensä aidosti likoon, mutta toisaalta sitä ongelmien ratkaiseminen useimmiten vaatii!

Mieli on instrumentti

Mieli on arvokas instrumentti. Siitä on pidettävä huolta ja se on viritettävä kuntoon joka ikinen aamu ennen duunia. Keinoja on monia. Sä voit treenata, meditoida tai vaikka herätä nauttimaan siitä rauhasta, kun luonto herää henkiin anivarhain aamulla. Kun mieli on vireessä, olet parhaimmillasi ja pystyt antamaan panoksesi myös paremman työilmapiirin eteen. Se on ammattimaisuutta vuonna 2019. Mä haastankin sut seuraavana aamuna aloittamaan päiväsi tekemällä yhden konkreettisen asian, joka saa sut hyvälle tuulelle. Jos itse keksi mitään, niin tässä muutama näppärä vinkki. Ota haaste vastaan ja huomaa, että omilla teoilla ja asenteella voi todellakin vaikuttaa positiivisesti omaan elämään ja ympäröivään maailmaan.

Mahtavaa päivää sulle!

Ps. Jos kaipaat omalle duunipaikallesi innostavaa koulutusta paremman työilmapiirin parantamiseksi ota rohkeasti yhteyttä!

HALUATKO MILJONÄÄRIKSI?

Onko sulla koskaan ollut sellainen olo, että mikään ei riitä? Että vaikka kuinka yrittää, niin mikään ei muutu. Vastaukset elämän kiperimpiin kysymyksiin ovat sumun peitossa ja unelmat pysyvät sinnikkäästi yhtä kaukana kuin aina ennenkin. Mun on viikko alkanut näissä tunnelmissa ja moni varma asia on yhtäkkiä tuntunut pirun epävarmalta. Joskus näitten tunteiden kanssa on joutunut painimaan pitkään, mutta nykyään oon hoksannut pari aika näppärää TV:stä tuttua oljenkortta epävarmuuden selättämiseen.

1. Kilauta kaverille

Elastinenkin räppäs jo aikoinaan seuraavasti: ”Ystävän tuki on horjumaton ja vakaa. Joten kun pääs prakaa, on joku kenen kans jakaa.”. Hyvän ystävän kanssa keskustellessa epätoivo ja kyyneleet muuttuvat usein rauhaksi ja pieneksi ripaukseksi toivoa. Mulla on pikavalinnassa muutama tärkeä tyyppi kenelle voi soittaa aina kun siltä tuntuu. Liian usein me koitellaan taistella loppuun asti yksin ja venyttää soittoa viimeiseen asti. Mitä jos seuraavan kerran kilauttaisit kaverille heti kun on tarvetta.

2. Kysy yleisöltä

Kun omat ajatukset ovat solmussa, tykkään uppoutua tarinoiden maailmaan. Haen inspiraatiota kirjoista, musiikista, tanssista, blogeista jne. Teksteissä, biiseissä ja kuvissa avataan tunteita tavoilla, joihin erittäin helppo samaistua. Tämä on auttanut mua käsittelemään omia tunteitani, näkemään asiat uudessa valossa ja luonut uskoa tulevaisuuteen epävarmuudesta huolimatta.

3. 50-50

Kun kaikki muut oljenkorret on käytetty, jää jäljelle 50-50. Viime kädessä hyväksyttävä se tosiasia, että kaikkiin kysymyksiin ei ehkä koskaan löydykkään oikeaa vastausta. Pitää vaan rajata vaihtoehdot, tehdä päätös ja katsoa mitä tapahtuu. Epätietoisuuden ei tartte antaa rajoittaa elämää. Joskus harkittu riski ja sitä seurannut hyppy tuntemattomaan ovat ainoa oikea vaihtoehto.

Ehkäpä elämä miljonäärina ei tarkoittakkaan notkuvia rahapinkkoja, hienoja autoja ja luksusvaatteita vaan juuri sitä, että kun hätä iskee, niin meillä on tukenamme muutama vahva oljenkorsi johon tukeutua, kunnes taas omat jalat kantavat.

Mahtavaa päivää just sulle!

Ps. Uusin podcast eetterisssä.

#201 – Epätäydellinen elämä

HATSOLO PODCAST IS BACK – Uudet tuulet

Moikka jengi,

podcast on ollut pitkään telakalla, mutta nyt on uusi jakso taas eetterissä. Oon kevään ajan miettinyt sopivaa tulokulmaa podcastilleni ja nyt tuntuu, että se on vihdoinkin löytynyt. Haluan puhua aisoista just niinkuin ne on ilman kaunistelua ja filttereitä. Tulen puhumaan siisteistä jutuista ja myös niistä, jotka sattuu oikeasti. Messissä on mielenkiintoisia vieraita ja oman alansa ehdottomia ammattilaisia aina baarimestareista – hunajanjantuottajiin. Haluan esitellä persoonia, jotka ovat ottaneet tietoisen riskin ja lähteneet toteuttamaan unelmaansa. Nämä tarinat innostavat varmasti myös sua tekemään peliliikkeitä oman elämäsi suhteen.

Raakaa matskua

Uudella kaudella podcastit nauhotetaan aina yhdellä otolla. Ennen editoin omia juttujani jos kieli meni solmuun tai sanat sekaisin. Nyt saat kuulla kaiken sekoilun raakana ja leikkaamattomana.

Täydellisen epätäydellistä

Uusimmassa jaksossa pureudutaan siihen, tarvitseeko elämän olla täydellistä vai olisiko kuitenkin hyvä oppia elämään myös epätäydellisten asioiden kanssa. Laita viestiä, mitä fiiliksiä jakso herätti ja ota kanava tilaukseen. Uusi jakso tippuu eetteriin aina torstaisin kello 19.00!

Otahan kuunteluun!

Lopeta raivoaminen ja kasva aikuiseksi

Mä haluaisin antaa ihmisille lahjaksi lisää aikaa. Monella tuntuu nykyään nimittäin olevan niin kiire, että se muuttuu herkästi kontrolloimattomaksi raivoksi. Viime viikkoina raivoaminen on eskaloitunut runsaan lumentulon takia. Olen todistanut ihmisten huutavan naamapuinaisena lumenpudottajille, heristelevän nyrkkiä aura-autoille ja heiluttelevan keskisormea kanssa-autoilijalle, joka yrittää taskuparkkeeraa autoaan jättimäisten lumikasojen väliin. Mäkin olen saanut oman osani, mutta olen keksinyt tehokkaan aseen raivoa vastaan millä katoaa samalla myös oma orastava kiukun alku: Leveä hymy, käsi yläfemma-asentoon ja sanat ”c’moon, kaikki on ihan hyvin”.

Tässä pari toimintaohjetta kaikille kiireen aiheuttamasta raivosta kärsiville. Ota ne haltuun itsesi ja meidän muiden kannalta!

STOPPI RAIVOLLE

• Tööttääminen, keskisormien heiluttelu ja kiilaaminen eivät maagisesti poista ruuhkaa. Ne ainoastaan pahentavat tilannetta ja usein tartuttavat raivon viattomiin myös kanssaihmisiin.

• Jos näet, että lumenpudotus on käynnissä, mieti voisitko huutelun ja väkisellä vaaravyöhykkeelle änkeämisen sijaan odottaa hetken, kunnes saat luvan kulkea. Jos et malta odottaa, kokeile kiertää tilanne ja siirry kulkemaan kadun toiselle puolelle.

• Jos huomaat, että joku yrittää parkkeerata vaikeaan paikkaan, älä aja nokkaasi 20 cm päähän takapuskurista. Sen sijaan anna kuskille aikaa, rauhaa ja tilaa. Näin auto on usein jo nopeasti parkissa ja homma voi jatkua.

Lopuksi. Yksikin nyrkinheristely tai keskisormenheiluttelu kaduilla on liikaa aikuiselta ihmiseltä. Mieti tarvitseeko omaa huonoa oloaan purkaa raivoamalla ihmisille, jotka yrittävät duunipanoksellaan ratkaista ongelmia ja saada lumet nippuun niin, että kaikki pääsisivät kulkemaan paremmin. Raivovapaata maanantaita kaikille ja asennetta viikkoon!

WIN THE DAY – Älä suostu lounaskooman uhriksi!

Me aloitettiin päivä joogalla duuniporukan kanssa viime perjantaina. Aamureippailun ansiosta energiat olivat korkealla ja seuraavassa palaverissa ideoita syntyi kovalla tahdilla. Osa niistä oli jopa ihan hyviäkin. Ideoidessa aika lentää siivillä ja pian olikin jo lounasaika. Eri lounaspaikkoja pallotellessamme nousi ilmoille ehdotus lähellä sijaitsevasta Nepalilaisesta ravintolasta. Vaikka oikeasti pidänkin Nepalilaisesta safkasta, mietin, että kannattaakohan lähteä messiin. Olen vuosien mittaan tullut tarkaksi sen suhteen mitä syön lounaaksi, sillä haluan pystyä parhaaseeni myös iltapäivällä. Lähdin kuitenkin porukan jatkoksi.

Taktiikkani oli syödä mahdollisimman kevyesti. Buffassa lastasin lautaselleni salaattia, skidisti riisiä ja maltillisesti kana- ja kasvissooseja. Lihat, naanleivät ja jälkkärit skippasin kokonaan. Ruoka oli herkullista ja pommitti kaikkia makuhermoja, minkä vuoksi safkaamista oli todella vaikea lopettaa vain yhteen kevyeen lautaselliseen. Pysyin kuitenkin tiukkana enkä santsannut. Olin ylpeä tahdonvoimastani. Lähdin lounaalta muihin hommiin kohtalaisen pirteänä, mutta jo 45 minuutin jälkeen pää oli totaalisen jumissa ja energiatasot nollissa.

Iltapäivällä edessä olivat breikkitreenit ja voin kertoa, että raskas ja kermainen ruoka ei suoranaisesti auta lentämään tanssilattialla. Treenejä parhaiten kuvaavat sanat laiska ja hidas. Käänsin negatiivisen positiiviseksi ja olin iloinen siitä, että en ollut santsannut. Nyt pystyin myllyttämään lattialla edes lähes kelvollisesti. Olo parani hitusen treenien edetessä, mutta varsinaista lentokeliä en saavuttanut missään vaiheessa. Keskinkertainen treeni ei ollut missään nimessä ruuan vika, vaan oma oma vikani. Tiesin millainen safka minulle sopii lounasaikaan, varsinkin jos edessä on treenit. Tällä kertaa vaan päätin ottaa riskin.

Mä en tyydy keskinkertaisuuteen, enkä halua sabotoida mahdollisuuksiani onnistua. Menestys rakennetaan yksi arkinen pala kerrallaan. Joskus kyse voi yksinkertaisemmillaan olla siitä, mitä suuhunsa lappaa lounaalla. Olen elämäni aikana pyörinyt riittävästi lounasravintoloissa ja iltapäivän palavereissa, että voin havaintojeni pohjalta todeta seuraavaa. Sadat tuhannet Suomalaiset pilaavat loppupäivänsä tykittämällä kupunsa yltiöpäisen täyteen lounasbuffetissa. Mä en edes tykkää sopia palavereita iltapäiväksi, koska usein kaveri pöydän toisella puolella on liian koomassa työntekoon. Ilmiö on niin yleinen, että moni ei edes tiedä, miltä tuntuu olla energinen myös iltapäivästä!

Edellinen esimerkki on helppo ymmärtää viinan suhteen. Harva vetää jurreja ennen tärkeää palaveria, presentaatiota tai treenejä. Poikkeuksia tosin tässäkin löytyy…:D Ja joskus, esimerkiksi breikissä, harkitusti nautitut 1-2  pientä viskishottia ennen treeniä saattavat rentouttaa kehoa ja avartaa mieltä juuri sopivasti, että tanssi kulkeekin aika kivasti. En kuitenkaan suosittele nappailemaan viskiä pävittäin ennen treenejä. Järki mukana myös tässä asiassa.

Jos kaipaat lisää energiaa ja haluat erottua erottua positiivisesti myös iltapäivän palavereissa, ota seuraavat vinkit haltuun.

1. Syö yksinkertaisesti

Omilla eväillä kokonaisuutta on aina helpompi hallita, mutta buffassa on usein tarjolla kaikenlaisia houkutuksia. Mä ratkaisen ongelman ottamalla lautaselle paljon salaattia ja vain yhtä pääruokaa. Näin annoskoko on helppo pitää sopivana ja energiansaanti järkevänä. Opettele valitsemaan ja koita päästää irti ajattelusta, missä kaikki mahdollinen pitää mahduttaa lautaselle saadakseen rahoilleensa vastinetta. Laatu ennen määrää, myös buffassa!

2. Santsille skippi

Mä pyrin lopettamaan syömisen siihen kun lautanen on tyhjä. Jos on aivan pakko santsata, otan lautaselle muutaman kurkun palasen tai lisää salaattia. Yleensä jo pelkkä kurkkusantsi riittää huijaamaan mieltä ja olo on yhtäkkiä kylläinen. Santsihoukutusta on helppo välttää pitämällä huolta, että esimerkiksi aamupala on vastaa tarpeitasi.

3. Järkevät jälkkärit

Musta on huvittavaa miten moni vetää jälkkäriä napaansa perustellen ”no kun se nyt kuulu tähän hintaan”. Jälkkärin syöminen on ok, mutta tarvitseeko sitä vetää joka päivä? Mitä jos ottaisit jälkkäriä vain silloin, kun se on sun ehdotonta lempparia? Mä saatan monesti korvata jälkkärin kevyellä jumpalla. Esimerkiksi 30 haarahyppyä, 10 punnerusta ja 10 kyykkyä nostaa energiat kattoon ja laittaa pään toimintakuntoon aika kivasti. Jumpan jälkeen onkin taas kiva hyökätä duunien kimppuun intoa, ideoita ja energiaa puhkuen.

Summa summarum. Testaa mun keinoja ja kehittele oma malli iltapäivän kooman voittamiseen. Toimivan malliin vaikuttavat myös päivän muut ateriat ja yleinen aktiivisuus päivän aikana. Jos kaveri on esimerkiksi polkujuossut paljasjalkakengillä duuniin talven kovimpana pakkaspäivänä, on hänen lounaansa todennäköisesti hieman erinäköinen kuin muilla. Pane merkille millainen lounas antaa sulle virtaa ja keskity niihin juttuihin. Elämä ja duuni on paljon hauskempaa, kun ei tarvitse koko ajan keskittyä taistelemaan väsymystä vastaan. Mä aion edelleenkin syödä nepalilaista ruokaa, mutta jääköön se jatkossa tilanteisiin, missä voin seuraavien tuntien aikana ottaa iisisti vaikkapa kirjan tai torkkujen merkeissä.

Mahtavaa lounasta just sulle!

Kuinka usein sanot itsellesi, EN PYSTY?

Aina joku viisaampi haluaa tulla kertomaan, miten Suomessa ei kannata tehdä tiettyjä asioita. Täällä ei pidä yrittää tehdä tanssista ammattia, salibisneksessä pienet toimijat eivät pärjää isoja ketjuja vastaan ja koska en ole kulkenut koulutietä lukiota pitemmälle, ei todellakaan kannata haaveilla murtautumisesta puhujamarkkinoille. Jossain vaiheessa opin sulkemaan korvani naapureiden huutelulta, mutta jäljellä oli vielä yksi kaveri, jonka juttuja oli vaikea sivuttaa. Tää kaveri vähätteli mua päivittäin ja sen puheet vaikuttivat muhun eniten.

Kaveri oli tietysti minä itse ja uskon, että en ole yksin ongelmani kanssa. Negatiivinen minäpuhe on kuin kryptoniittia, joka vie vastustamattomasti vahvimmankin superihmisen voimat. Koska halusin saavuttaa asioita, päätin laittaa stopin koko touhulle. Jos olet tällä hetkellä negatiivisen minäpuheen kuristuksessa, niin älä huoli. Tässä on kolme vinkkiä, miten sisältä kumpuavaa ääntä pystyy tarpeen tullen vaimentamaan.

TUNNISTA

Ensimmäinen askel on tunnistaa milloin sisäinen ääni yrittää latistaa meininkiä. Muista, että sinun ei tarvitse olla yhtä kuin ajatuksesi. Minäpuhe on usein vain turhaa löpinää, eikä useinkaan vastaa todellisuutta. Kun tunnistat höpötyksen on sinun mahdollista myös olla välittämättä siitä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tärkeintä itseluottamuksen kannalta ei ole positiivisen minäpuheen lisääminen, vaan nimenomaan negatiivisen minäpuheen tunnistaminen ja aktiivinen vähentäminen. Asia on helppo ymmärtää ruokavalion kautta. Kuvittele, että söisit joka päivä puoli kiloa kasviksia. Kasviksista huolimatta kokonaistilanne ei kuitenkaan parane, jos edelleen mättää kurkusta alas roppakaupalla karkkia, jätskiä ja roskaruokaa.

VAIHDA LEVYÄ

Suomessa on soitettu kansanperinteenä valitusvirsiä. Nykypäivänä räppi on kuitenkin vallannut soittolistat ja siitä on tullut koko kansan musiikkia. Kun suomiräppärit lökäpöksyineen hyökkäsivät kellareista estradeille 2000 -luvun taitteessa, monet kauhistelivat heidän uhoa ja tahtoa olla parhtaita lajissaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin samat tyypit täyttävät stadioineita ja pyörittävät menestyviä yrityksiä. Aika on kypsä ja sunkin on korkea aika sanoittaa oman elämän soundträkkisi täysin uusilla lyriikoilla. Tässä malliksi Elastisen sanat, jotka saivat mut päivästä toiseen taistelemaan omien unelmieni puolesta: ”Jengi sanoo et’ mull on muka tapana liikaa uhota / Meitsit sentää toimii, eikä pelkästään vaan puhuta!”. Jos riimittely räppäräiden tapaan tuntuu vielä hieman vieraalta, niin aloita seuraavasti. Seuraavan kerran kun sanot ”EN PYSTY”, poista E ja siirrä NPYSTY” sanan perään. Lopputulokseksi saat PYSTYN!

SOITA REPEATILLA

Uudenlaisen minäpuheen opettelu saattaa alkuun tuntua huvittavalta ja oudolta. Samoin meille naureskeltiin, kun ei osattu vielä mitään, mutta silti unelmointiin breikkaavamme maailman parhaita vastaan. Muutos aiheuttaa aina vastarintaa ja oma mieli on mestari keksimään syitä luovuttaa. Älä kuitenkaan luovuta. Tee positiivisuudesta tapa ja väännä ääntä kovemmalle kun negatiivinen minä tai naapuri jurnuttaa vastaan.

Tässä oli mun vinkit negatiivisen minäpuheen selättämiseen. Ota vinkit testiin ja laittele fiiliksiä, miten sä selätät negatiivisen naapurin tai sisäisen äänen.

Kun luovuin kaikesta omaisuudestani!

Vuonna 2016 päätin hankkiutua eroon lähes kaikesta omaisuudestani. Kunnianhimoinen tavoite oli, että projektin lopuksi kaikki kamani mahtuisivat yhteen matkalaukkuun. Aloitin operaation kasaamalla tavarani asuntoni kulmaan. Vuosien aikana matkaan olikin tarttunut kaikenlaista. Satoja lenkkareita, levyjä, leffoja, kirjoja, palkintoja, mitaleita, kirjeitä ja ties mitä turhaa krääsää. Kun tarkastelin tavaroita tarkemmin, olin hetken pienimuotoisessa shokissa. Jokaisella tavaralla oli oma tarina, jotka muodostivat viimeiset 20 vuotta elämästäni. Muistin tismalleen miltä tuntui rokkata mustia Pro-Keds kenkiä kun voitettiin Jussin kanssa ensimmäiset Circle Kingz -skabat, tai kun ostin musta-harmaan Kangol -hatun voitettuamme Rock Steady Anniversaryn New Yorkissa. Taisin vuodattaa pari kyyneltäkin käydessäni läpi kirjeitä vanhoilta tanssioppilailtani ja asiakkaltani TFW -salilla.

Alkuun tavaroista irtipäästäminen suorastaan sattui. Tuntui kun olisin antanut kaikki muistoni ja saavutukseni pois. Oli hullua huomata miten kiintynyt olin tavaroihini. Päivä päivältä pino huoneeni kulmassa kuitenkin pieneni ja kipuilu vaihtui puhtaaseen antamisen iloon. Huomasin, että olin jotain enemmän kuin vain tavarani. Muutamien viikkojen jälkeen olin saavuttanut tavoitteeni ja pakannut loput kamani yhteen matkalaukkuun (Kiitos Äiti avusta, taisit myös pelastaa jotain aarteita;) ). Oloni oli vapautunut, kevyt ja äärimmäisen onnellinen.

Mitä sitten opin operaatiosta

1. Todellista vapautta on mahdollista tuntea vasta, kun on valmis päästämään irti.

2. Muistot ja saavutukset eivät ole tavaraa. Ne ovat elettyjä kokemuksia ja auttavat sinua rakentamaan valoisamman tulevaisuuden.

3. Painolasti kevenee vain, kun uskaltaa hankkiutua eroon asioista, joita ei enää tarvitse.

Edellistä kaappien siivouksesta on kohta 2,5 vuotta. Kun katson tavaran määrää asunnossani nyt, huomaan, että on korkea aika toistaa operaatio!

Mitä sä ajattelet aiheesta? Oisitko sä valmis luopumaan valtaosasta tavaroistasi?

Loistavaa viikkoa sulle!

Joulutarina ja neljä tehotreeniä lomalle

Seuraava tarina muistui mieleeni, kun äitini soitti mulle pari viikkoa sitten ja kysyi, olisiko mulla aikaa lähteä perheen kanssa jouluksi Lappiin. Sanoin, että aikaa on ja tulen mielelläni. Äitini linjan toisessa päässä vastasi sen olevan ehdottomasti paras joululahja mitä pojaltaan saattaa toivoa. Siksi toivonkin, että luet seuraavan tarinan ajatuksella:)

Joulutarina

Lomat olivat jo ovella ja oltiin juuri laitettu Peten ja Elastisen kanssa TFW Helsinki Oy:n paperit sisään PRH:lle. Toiveena oli avata meidän eka kuntosali alkuvuodesta 2014. Mä tein samaan aikaan PT-hommia ja yksi asiakkaistani sattui olemaan kovan luokan liikemies. Miehen poika oli samalla mun breikkioppilas ja mitä olin hänestä kuluneen syksyn aikana oppinut, niin kiireinen duuni söi ison osan miehen ajasta. Poikaa haki breikkitreeneistä milloin kukakin assari ja PT-sessioiden alku venyi usein kiireellisten businesten takia. Mies oli laiminlyönyt liikkumistaan jo vuosia, mutta viimeisten kuukausien aikana olimme yhdessä päässeet oikein mukavaan vauhtiin. Onnistumiset ja tulokset olivat kasvattaneet uudesti syntyneen miehen nälkää ja hänestä oli kuoriutunut todellinen himotreenaaja. Treeneistä oli tullut henkireikä hektisen arjen keskellä ja mun tehtävä oli lähinnä huolehtia, ettei homma karkaisi täysin käsistä. Kun tuli aika sopia joulunajan treeneistä, ilmoitin miehelle, että seuraavan kerran treenataan vasta uuden vuoden jälkeen. En ollut vielä koskaan saanut niin hapanta naamaa asiakkaaltani. Mieskin oli nyt uudessa tilanteessa. Hän oli tottunut ostamaan haluamansa rahalla ja lupasi maksaa tuplahinnan jokaisesta treenistä joulunaikana. Kieltäydyin kohteliaasti ja kerroin, että hyvinvointi on muutakin kuin treeniä. Viimeistä puuttuvaa palasta hän ei voisi ostaa rahalla. Mies kävi kierroksilla, mutta höyry viileni nopeasti, kun löin hänelle käteen loppuvuoden treenit. Säännöt olivat, että meidän yhteiset treenit eivät jatku, ennen kuin listan kaikki viisi kohtaa olivat suoritettu. Mies otti sanaakaan sanomatta vastaan seuraavat ohjeet.

Päivä 1: Valmista perheelle illallinen.
Päivä 2: Treenaa breikkiä lapsesi kanssa.
Päivä 3. Menkää ulkoilemaan koko perheen voimin.
Päivä 4. Järjestä aikaa yhteistä aikaa vaimosi kanssa.
Päivä 5. Otat totaalisen vapaapäivän kaikista töistä.

Meidän viimeisen session päätös ei sujunut kovinkaan iloisissa merkeissä. Olin nuorena PT-alkuna aika huolissani myös omista duuneistani. En nimittäin ollut kovinkaan varma, onko mies asiakkaani enää vuoden vaihteen jälkeen. No riskejä on otettava!

Heti aattona laitoin miehelle viestiä ja kysyin, oliko ainuttakaan kohtaa otettu haltuun. Ei kuulemma ollut, joten muistutin diilistämme. En kuullut miehestä mitään päiviin, kunnes yhtäkkiä Facebookkiini kilahti viesti hänen vaimoltaan. Aluksi ajattelin, että ”voi hemmetti, mitähän sieltä tulee”, mutta pelko osoittautui turhaksi. Sieltä tuli lämpimin kiitos, mitä olin koskaan saanut. Mies oli kuulemma ylpeänä kertonut kotonaan, miten ”Johannes” oli antanut hänelle täysin uudenlaiset treenit. Näiden treenien ansoista mies oli kuulemma ekaa kertaa vuosiin ollut innoissaan suunnittelemassa perheen yhteisiä menoja, duuneista välittämättä! Lukiessani viestiä taisin tirauttaa pari kyyneltäkin, koska tajusin valmentajan työnkuvan. Meillä oli ollut upea syksy miehen kanssa, mutta siitä huolimatta kaikkein tärkeimmät treenit tehtiin kaukana kuntosalista. Ne tehtiin kotona yhdessä perheen kanssa!

Edellinen stoori oli varmistus sille, mitä haluan valmentajana ja uudella salillamme saavuttaa. Elämään kuuluu muutakin kuin treeni, kova treeni ja kovempi treeni. Hyvinvointi on ennenkaikkea vastuunottoa itsestä ja ihmisistä ympärillämme, salin seinien ulkopuolella. Maailma muuttuu kokoajan hektisemmäksi. Siksi onkin mun mielestä nykyaikaa ja äärimmäisen raikasta pitää kiinni perusarvoista, jotka niin helposti unohtuvat arjen pyörteissä. Joten tässä on sulle hieman poikkeava treeniohjelma tarinan oppien mukaisesti. Ota haltuun ja laita fiiliksiä miten treenin sujuivat.

Kaikkien aikojen lomatreenit

  1. OLE LÄSNÄ: Kysy läheiseltäsi, “mitä sinulle kuuluu?”. Edellisestä kerrasta saattaa olla jo aikaa.
  2. ULKOILE: Haasta perheenjäsen reippailemaan tai treenaamaan luonnossa.
  3. RENTOUDU: Anna itsellesi lupa olla tekemättä mitään.
  4. OFFLINE: Ota yhden päivän irtiotto somesta. Jos oikein hulluttelet nii vaikka kaks!

Mahtavia lomia ja treenejä kaikille!

 

ÄLÄ KUVITTELE TODELLISUUTTA TOISENLAISEKSI, KUIN SE OIKEASTI ON – UNI

Mulla tuppaa olemaan lentävä aikataulu mikä tarkoittaa sitä, että usein yöunet jäävät lyhyiksi. Myöhäiset keikat, aikaiset aamut, matkapäivät sekä aikaero sekoittavat unirytmin tehokkaasti. Hösästä huolimatta on seuraavana päivänä oltava vireessä. Pitkällä tähtäimellä jatkuva univaje ei tietystikkään ole optimaalista, mutta satunnainen huonosti nukuttu yö ei todellakaan pilaa automaattisesti tulevaa päivää. Seuraava teksti on päiväkirjastani parinvuoden takaa. Jetlag painoi päälle ja edessä oli aikainen aamu, sekä tärkeä puhekeikka.

Katson vielä viimeisen kerran kelloa. Jetlagin ansiosta mua ei nukuta tippaakaan ja aikaa herätykseen on vajaa neljä tuntia. Kaikkien oppikirjojen mukaan se on aivan liian vähän, mutta mua se ei haittaa. Olen tottunut aikaisiin herätyksiin ja lyhyisiin öihin. Olipa vastassa sitten mitä tahansa, niin tiedän pärjääväni huomenna. Mä olen oppinut, että unesta stressaaminen vie paljon enemmän energiaa kuin se, että sulkee tyynesti silmänsä ja laittaa pään tyynyyn. Pelkkä lepo riittää tänään ja siksi mä en stressaa nukkumisesta. Jos aamulla väsyttää, niin sitten väsyttää, mä hoidan homman silti! Olen ollut väsynyt ennenkin ja pärjännyt aina hienosti. Mä oon voittanut kisoja, loistanut puheissa ja keikoilla ilman silmällistäkään unta. Ja onhan olemassa mahdollisuus, että herään myös pirteänä. Niinkin on käynyt monesti. Suljen silmät leveästi hymyilen ja toivotan hyvää yötä maailmalle. Huominen on hyvä päivä, mä pidän siitä huolen.

Ota rennosti

Mä haluan tarjota toisen näkökulman hössötykseen täydellisen hyvinvoinnin tavoittelusta. Blogit ovat täynnä gurujen vinkkejä unen, safkaamisen ja treenaamisen optimointiin. Kun lyöt kaikki opit kasaan, huomaat, että elämä on yhtä optimointia. Todellisuus on kuitenkin varsin erilaista kuin kirjoissa ja blogeissa. Satojen oppien orjallinen noudattaminen vie ainakin meikäläiseltä ilon ja energian elämästä. Ainaisen täydellisyyden tavoittelun sijaan, mä olen antanut itselleni luvan ottaa rennosti, jopa lyhyempien yöunien uhalla. Mulla rentous elämässä näkyy myös unenlaadussa, ainakin mittareilla mitattuna. Tätä tukee myös ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan unesta stressaaminen on merkittävä syy pitkäkestoisen unettomuuden taustalla. Lisäksi olen sen verran seikkailunhaluinen luonne, että nautin huomattavasti enemmän illasta hyvän ystäväni kanssa kuin siitä, että vilkuilen jatkuvasti kelloa, lasken minuutteja ja sanon kaverille “Sori, mun pitää mennä, pakko saada kahdeksan tuntia unta!”. Kumpi edellisistä esimerkeistä onkaan sitten täydellisempää elämää. Järki on kuitenkin hyvä pitää mukana ja kaikelle on paikkansa. Seikkailujen lisäksi mä rakastan myös nukkumista ja tässä onkin mun vinkit unen suhteen.

1. Päästä irti täydellisyyden tavoittelusta

Kenenkään todellisuus ei ole täydellistä. Ei edes suosituimpien hyvinvointigurujen tai somejulkkiksen elämä. Blogien ja kirjojen tekstit ovat ideoita, joita edes kirjoittajat pystyvat harvoin noudattamaan päivästä toiseen. Ole armollinen itsellesi ja luota siihen, että isovanhempien opettamilla perusasioilla saadaan ihmeitä aikaan.

2. Luo oma rytmisi

Mä tykkään herätä aikasin aamulla ja tarkkailla kun maailma herää henkiin. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että laitan netflixit ja muut systeemit kiinni viimeistään yhdeksältä. Jos taas duunit venyvät myöhään ja pääsen keikalta kotiin vasta puolenyön jälkeen, niin mä en todellakaan herää viideltä. Silloin annan itselleni luvan nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Ilman herätystä ja ilman paineita aamun treeneistä tai duuneista. Mun päivärytmi ei ole ehkä kaikkein säännöllisin, mutta vastapainona päätän itse milloin menen nukkumaan ja milloin herään. Mullahan ei ole lapsia, joten siksi tämä tietysti onnistuu kohtuullisen helposti.

3. Löydä oma tyylisi 

Meditaatio, villasukat, kiitollisuusharjoitukset, tehtävälistat, ASMR -videot, kamomillatee… Sen sijaan, että yrittäisit ottaa haltuun kaikki jutut kerralla, pidä homma mahdollisimman simppelinä. Kokeile yhtä asiaa kerrallaan kunnes löydät kikan, mikä toimii sulle. Tai sit voit tehdä niinkuin mä. Toivota maailmalle hyvää yötä ja sulje silmät!

Ja jos unettomuutta on jatkunut jo pitkään, niin suosittelen lukemaan vähemmän blogeja ja ottamaan yhteyttä terveydenhuollon ammattilaisiin. Siellä on osaavia ihmisiä, jotka osaavat varmasti auttaa!

Kingiä päivää ja makoisia unia!

-Hatsolo

 

Miten hemmetissä mun intohimosta tulikin duuni?

Sen minkä annat, työ myös ottaa

Yrittäjänä olen oppinut, että työ ottaa juuri niin paljon kuin itse antaa. Mikäli antaa kaikkensa, se todellakin myös ottaa kaiken. Rutistaa kuivaksi viimeistä pisaraa myöten. Niska limassa oman unelman eteen duunien painaminen saattaa kuulostaa ”coolilta”. Sitähän se parhaillaan onkin, mutta on yllättävän helppoa löytää itsensä suosta, missä arki onkin täysin erilaista, kuin oli alunperin kuvitellut. Mullekkin on käynyt näin. Mun halusin breikata, valmentaa, kirjoittaa, puhua ja matkustella, mutta joissain vaiheessa huomasin, että päivät olivat yhtä hampaiden kiristelyä kirjanpidon, laskutuksen ja verottajan pyörteissä. Kiire vei ilon luovuudesta ja toiminnan kehittämiselle jäi harmittavan vähän aikaa. Intohimosta, tuli pakkopullaa ja käytännössä tavallinen duuni, jonka avulla maksettiin laskut, ruoka ja vuokra. Koska edellinen ei kuitenkaan ollut alkuperäinen syy yrittäjäksi ryhtymiselle, oli syytä päivittää toimintamalleja. Mä halusin olla vapaa ja toteuttaa itseäni, enkä kuluttaa kaikkea aikaani vankina, papereita ja numeroita pyöritellen. Aisioiden uudelleen järjestely vaati rohkeutta ja otti oman aikansa. Eipä ne päivät vieläkään lyhyitä ole, mutta nykyään sentään vietän suurimman osan ajastani asioiden parissa, jota oikeasti haluan tehdä.

Jos huomaat olevasi nyt samassa tilanteessa kuin mä aikanaan, ota haltuun seuraavat kolme vinkkiä ja löydä jälleen ilo yrittämiseen!

1. Pidä hauskaa

– Yrittäjänä päivät tuppaavat venymään pitkäksi. On helppo ajautua manaamaan kiireistä aikataulua. Tämä kuitenkin vaikuttaa välittömästi fiilikseen tehdä töitä. Mä havahduin tähän kun valitin kaverilleni, että breikkikeikkaa oli lähes jokainen viikonloppu. Ystäväni tokaisi tähän, ”Lopeta itkeminen. Etkö sä tajua, sähän saat matkustaa joka viikonloppu maailman upeimpiin mestoihin…”. Sillä hetkellä muistin, että niin breikkijameissa kuin arjessa, bileet tehdään aina itse. Pitkät ja puuduttavat päivätkin muuttuuvat tanssiksi kun soimassa on kunnon musat ja turhanpäiväinen valittaminen korvattu positiivisella asenteella.

2. Aseta rajat

– Työt eivät tekemällä lopu. Puhelin pirisee ja eri kanavista kilahtelee älylaitteisiin loputtomasti uusia viestejä. Oman jaksamisen kannalta on äärimmäisen tärkeää osata viheltää peli poikki säännöllisin väliajoin ja antaa aikaa myös itselle sekä läheisille. Mä en tiedä mikä toimii sulle, mutta itse olen huomannut seuraavan erittäin toimivaksi tavaksi. Ota vähintään kerta viikkoon täydellinen lomapäivä puhelimesta, maileista, tapahtumista ja sosiaalisesta mediasta. Vaikka kaikkiin tilaisuuksiin olisikin mahdollista tarttua, kannattaa miettiä, onko sinun tarpeen olla aina tavoitettavaissa tai onko järkeä olla mukana kaikessa mahdollisessa.

3. Palkkaa apua

– Mä tein ennen nettisivuja, kirjanpitoa, keikkamyyntiä ja valo- ja videokuvausta myöten kaiken itse. Alkuun se olikin ainut vaihtoehto, koska rahaa ei yksinkertaisesti ollut ylimäräistä. Nykyään kun tulopuoli on paremmissa kantimissa, olen rohkeasti palkannut apua. Se on osoittautunut poikkeuksetta oikeaksi ratkaisuksi kahdesta syystä. Mulle on jäänyt aikaa tehdä omia juttujani, enkä vietä 12 h päivässä kyhäämässä nettisivuja, jotka näyttävät amatöörimäisiltä eivätkä toimi. Lisäksi oman alansa ammattilaiset ovat osoittautuneet meikäläistä huomattavasti taitavammiksi esimerkiksi kirjanpidon tai toimivien nettisivujen kyhäämisessä. WINWIN!
Tsemppiä loppuvuoteen kaikille! Laita kommettia, mitkä ovat sun vinkit ilon säilyttämiseen duunissa.

#KOHTIUNELMIA – ÄLÄ SÄIKÄHDÄ PAHAA OLOA

Mä puhun paljon positiivisen asenteen vaikutuksesta omaan jaksamiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mun jokainen päivä on automaattisesti täynnä auringonpaistetta ja energiaa. Mä oon niinkuin kaikki muutkin. On päiviä milloin väsyttää ja tuntuu ettei jaksa nousta sängystä. Joskus on paha olla ja mieli mustana. Se on mulle ok, sillä tiedän, että mainitut asiat ovat aivan normaali osa meidän jokaisen elämää. Mulla saa olla paska mieli. Oon kuitenkin tajunnut, että pahan olon kanssa ei tarvitse jäädä sängyn pohjalle makaamaan, vaan sille voi tehdä jotain. Jo muutamalla yksinkertaisella jutulla voi vaikuttaa omaan jaksamiseen ja fiilikseen merkittävästi. Se vaatii treeniä ja ennen kaikkea tahtoa yrittää. Joten älä suoraan heitä hanskoja tiskiin, vaan ota video haltuun ja vinkit testiin!

Jos innostuit ja olet hakemassa töitä tai opiskelemaan niin tsekkaa seuraavat palvelut. Me halutaan yhdessä Sarasen kanssa jeesata sua pääsemään #kohtiunelmia!

NUORET KOHTI TYÖTÄ!
https://www.saranen.fi/tyonhakupalvelut/nuoret-kohti-tyota/

NUORET TÖIHIN!
https://www.saranen.fi/tyonhakupalvelut/nuoret-toihin/

Mahtavaa päivää just sulle!

-Hatsolo

#KOHTIUNELMIA – EI VOIS PAREMMIN MENNÄ!

Tiesitkö, että positiivisella minäpuheella voit oikeasti vaikuttaa omaan fiilikseesi? Jos et usko, niin kokeile. Kaikkea ei tarvitse väkisellä vääntää positiiviseksi, mutta on hyvä kuunnella myös itseään ja sitä kuinka paljon valittaa turhasta. Tsekkaa jakso ja innostu välillä kannustamaan myös itseäsi sekä näkemään asioiden hyvätkin puolet! #kohtiunelmia

Jos olet hakemassa töitä tai opiskelemaan niin tsekkaa seuraavat palvelut. Me halutaan yhdessä Sarasen kanssa jeesata sua pääsemään #kohtiunelmia!

NUORET KOHTI TYÖTÄ!
https://www.saranen.fi/tyonhakupalvelut/nuoret-kohti-tyota/

NUORET TÖIHIN!
https://www.saranen.fi/tyonhakupalvelut/nuoret-toihin/

Tykkäsitkö videosta? Tsekkaa mun edellinen video aiheesta “Voiko intohimosta tulla ammatti?”

Onko sun setti kunnossa?

Esiintyvänä artistina oon oppinut siihen, että jos show ei ole kunnossa niin bookkauksia on turha odottaa jatkossa. Artistin työ on vapaata, mutta sen mukana tulee vastuu omasta toimeentulosta. Jos keikkaa ei ole, ei palkkaa kilahda tilille. Ja jos rahat on loppu, ei ole varaa maksaa matkustella, elää elämää täysillä tai saati maksaa vuokraa. Koska mä en halua olla “starving artist”, joka puhuu menestyksestä ja asenteesta, niin oman suorituksen on oltava timanttia joka ikinen päivä, omasta fiiliksestä ja säästä riippumatta. P*skaan vetoon ja huteihin ei ole varaa. Oon oppinut pitämään edellisen mielessä lukuisten virheiden kautta. Mä en aliarvioi enään yhtään tilannetta, sillä kaikki kohtaamiset on arvokkaita. Olipa kyseessä sitten breikkishow, tanssitunti muksuille, asiakastapaaminen tai motivaatiopuhe yritysjohtajille, mä oon sitoututun tekemään parhaani. En pelkästään asiaakaan, vaan myös oman tulevaisuuteni takia. Tää on toiminut kiitettävästi ja keikkaa on asenteen ja työmoraalin ansiosta riittänyt paljon niin breikkissä, salibisneksessä kuin puheidenkin tiimoilta.

Kun vetää keikan on luontaista kysyä, ”How was it?”. Jos yleisön vastaus on ”Mnjaaahhh”, on omassa showssa on rutkasti kehitettävää. Seuraavien asioiden taas pitää tapahtua jotta olet oikeilla jäljillä.

Setti checklist

  1. Ovatko osallistujat ilmiliekeissä, liikuttuneita tai jopa vittuuntuneita settisi aikana tai sen jälkeen? Toisin sanoen, oletko vedonnut yleisön tunteisiin?
  2. Onko seuraavissa tapahtumassasi enemmän porukkaa kuin aikaisemmin? Eli suositellaanko sua eteenpäin ja rummuttaako puskaradio sun settiä?
  3. Ottaako jengi selfieitä kanssasi settisi jälkeen? Kyllä, myös kovimmat businesstyypit ja aikuiset ammattilaiset tulee pyytämään selfietä kun setti on tarpeeksi kova!
  4. Kerovatko osallistuja joko livenä tai viestein, että ovat muuttaneet konkreettisesti elämäänsä settisi ansiosta?
  5. Bookkataanko sut samasta tilaisuudesta välittömästi seuraavalle keikalle? Tän pitäisi olla jatkuvuuden kannalta enemmän sääntö kuin poikkeus. Tässä hyvä esimerkki joka tapahtui noin 2 tuntia puheeni jälkeen tällä viikolla. “Seurasin sinun “esiintymistäsi” lasin takaa ja näin miten innostuneita ja iloisia kuulijat olivat. Tätä positiivisuutta arjen kohtaamisiin juuri toivoisimme ja siksi ajattelin kysäistä tarjousta meidän tapahtumaan.”

Toimivan setin kasaamisen ei ole yhtä oikeaa keinoa. Kaikki lähtee kuitenkin halusta kehittyä ja kyvystä erottua joukosta. Keksi uniikki viesti, esiinny aidosti ja laita ihmiset hymyilemään!

Jos innoistuit niin tsekkaa mitä tapahtui, kun kävin innostamassa Radisson Blu -hotellien esimiehiä.

-Hatsolo

#KOHTIUNELMIA – OLETKO ALLERGINEN TYÖLLE?

Mä oon saanut sekä joutunut tekemään jos jonkin näköistä tehtävää työurani aikana. Osa duuneista on ollut mieluisia ja osa kaikkea muuta. Mutta jostain syystä aina ne epämieluisimmat ja vaativimmat työtehtävät ovat opettaneet eniten ja auttaneet etenemään urallani. Joten seuraavan kerran kun vastaan tulee epämieluisa tehtävä, johon kukaan ei halua ryhtyä, yllätä kaikki ja vastaa huutoon hymyssä suin. Jäät taatusti mieleen tyyppinä, joka on valmis hoitamaan hommat asenteella ja suoriutuu vaikeistakin tilanteista. Hyvän työntekijän maine rakennetaan teoilla ja avoimella mielellä. Jos innostuit ja olet hakemassa töitä niin tsekkaa seuraavat palvelut. Me halutaan yhdessä Sarasen kanssa jeesata sua pääsemään #kohtiunelmia!

NUORET KOHTI TYÖTÄ!
Nuoret kohti työtä! on 17–29-vuotiaille työttömille työnhakijoille suunnattu palvelu, jonka tarkoituksena on auttaa löytämään ratkaisu ammatinvalintaan, koulutukseen ja työllistymiseen. Tuotamme palvelua yhdessä Baronan kanssa.

Palvelu toteutetaan Pohjois-Pohjanmaalla yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston ja Uudellamaalla Uudenmaan TE-toimiston, sekä ELY-keskuksen kanssa.

NUORET TÖIHIN!

Nuoret töihin! on Pohjois-Pohjanmaan alueen 17-29-vuotiaille työttömille työnhakijoille suunnattu palvelu, jonka tarkoituksena on auttaa löytämään ratkaisu ammatinvalintaan ja työllistymiseen. Tuotamme palvelua yhdessä Baronan kanssa.

Palvelu toteutetaan yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston ja ELY-keskuksen kanssa.

Molemmissa oalvelussamme saat oman, henkilökohtaisen valmentajan, joka auttaa sinua suunnittelemaan tulevaisuuttasi ja näkemään vaihtoehtoja. Valmentaja tukee sinua valinnanteossa sekä rohkaisee sinua uskomaan itseesi ja unelmiisi. Sinun ei vielä tarvitse tietää, mikä unelmasi on, mutta nyt kannattaa lähteä selvittämään sitä.

Ota homma haltuun ja lähde #kohtiunelmia!

Liiku enemmän, valita vähemmän!

Kyllä, luit täysin oikein. Mä kehotan sua valittamaan vähemmän ja liikkumaan enemmän vaivoista, vammoista ja kivuista huolimatta. Mutta ennen kuin varaat seuraavan treenisi ja pahennat olemassa olevaa vammaa, lue artikkelini ajatuksella loppuun asti.

Urheilija ei tervettä päivää nää, eikä nää kyllä kukaan mukaan.

Palasin juuri kotiin kisareissulta Etelä-Koreasta. Skabojen taso oli äärimmäisen korkea ja paikalla olivatkin maailman kärkiryhmät mukaan lukien Red Bull All Stars, Monster Bboys, Bboy World Asia All Stars ja Europe All Stars. Näin kovissa kisoissa ei ole varaa löysäilyyn, vaan on vedettävä kaasu pohassa alusta loppuun asti. Tämä tarkoittaa sitä, että ainakin allekirjoittaneella kroppa kirjaimellisesti kuin pommin jäljiltä aina kisojen päätyttyä. Tälläkin hetkellä mun oikea lonkka on ruhjeilla, vasen polvi on turvonnut ilmapalloksi ja kaiken lisäksi nyrjäytin oikean nilkkani ensimmäisissä treeneissä skabojen jälkeen. Tilannetta ei helpota, että mulla on edessä Red Bull Bc One -maailmanfinaalit vajaa kahden viikon päästä. Mä en kuitenkaan jaksa valittaa vaivoistani koska tyhjänpäväinen negistely ja voivottelu vain haittaa valmistautumista tuleviin kisoihin. Olen ollut kehissä 20 vuotta ja tiedän, että ainoa keino parantua loukkaantumisista on treenata järkevästi ja suhtautua tulevaisuuteen positiivisesti. Siksi suuntasin eilenkin treeneihin kehoani kuunnellen, nilkkakivuista huolimatta. Vaikka mun vaivat onkin tällä kertaa lähtöisin puhtaasti breikistä, voisivat ne yhtä hyvin johtua mistä tahansa muusta asiasta, vaikkapa istumisesta. Sen on havaittu olevan yhteydessä esimerksi sydän- ja verisuonitauteihin, lihavuuteen sekä selkäkipuihin. Huh, kuulostaa vaaralliselta!

 

Mut lääkäri on kieltänyt mua tekemästä…

Yllä oleva lausahdus on ylivoimasesti yleisin tekosyy liikunnan lopettamiselle. En voi tehdä sitä tai tätä, koska mua on kielletty ja yllättäen 15 vuotta vanha vamma vaivaa edelleen. Mullekkin on sanottu, että en voisi enää breikata ja toivotettu hyvää loppuelämää kipulääkkeiden kera. Mä kuitenkin rakastan breikkaamista ja lopettaminen ei ole koskaan ollut vaihtoehto. Niinpä olen aina etsinyt käsiini sellaisen kaverin, joka ei ole yrittänyt päästä musta eroon mahdollisimman nopeasti, vaan oikeasti halunnut auttaa. Nämä ammattilaiset eivät koskaan sanoneet, että “lepää kaksi viikkoa ja kokeile sitten miltä tuntuu” vaan heidän viestinsä kuului seuraavasti: “Jos haluat kuntoutua, sun on tehtävä töitä sen eteen just nyt!”. He motivoivat mua ottamaan tulevaisuuden omiin käsiin ja kannustivat liikkumaan kivun sallimissa rajoissa niin pian kuin mahdollista. Älä säkään antaudu vaivojesi orjaksi vaan pyri tietoisesti kehittämään kykyäsi liikkua.

Liike on lääke

Kirjoitin tän artikkelin koska moni on laittanut viestiä, että helppo sun on jauhaa tota motivaatioshaittia, koska sullahan on kaikki aina hyvin. Olettamus on kaukana todellisuudesta. Jos listaisin tähän kaikki loukkaantumiseni, blogi ei todellakaan olisi enää mikään #kolmenminuutinluku. Tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu avata silmät heräämössä leikkauksen jälkeen ja opetella tekemään asioita alusta asti uudelleen. Meillä kaikilla on omat kamppailumme elämässä ja mä haluan kannustaa sua voittamaan ne. Meidän jokaisen keho muuttuu kokoajan mutta vain sulla mahdollisuus vaikuttaa mihin suuntaan. On täysin sun omasta asenteesta kiinni annatko kehosi rapistua vai aiotko pitää siitä huolta ja ehkä jopa vahvistaa sitä. Mikäli innostuit ja päätit, että nyt on ryhtiliikkeen aika, niin tässä on pari hyvää muistisääntöä treenien aloittamiseen ja vammojen kuntouttamiseen.

Treenien aloittaminen tauon jälkeen

  • Start easy: Aloita treenaaminen rauhassa ja kehoa kuunnellen.
  • Less is more: Rakenna treeniohjelmasi niin, että yksittäiset treenit eivät ole liian kuormittavia ja pystyt liikkumaan myös seuraavana päivänä.
  • Best antidepressant: Liikkuminen parantaa tutkitusti mielialaa. Hyvien treenien ansioista useat ongelmat muuttuvat usein yhtä kokoluokkaa pienemmiksi.
  • Ask for help: Jos et tiedä miten aloittaa tai vanhat vaivat mietityttävät, hae rohkeasti apua.
  • Try something new: Kokeile uusia lajeja ja löydä juttu joka motivoi. Maailma on täynnä nastoja lajeja. Treenaaminen ei tarkoita automaattisesti 10km lenkkiä vesisateessa tai hampaat irvessä raudan pumppaamista naapurin kellarissa.

Treenaaminen loukkaantuneena

  • Get help ASAP: Älä jää yksin ongelmiesi kanssa ja odottelemaan jos olo sattuisi parantumaan itsestään. On aina parempi tietää tilanne, kuin arvuutella mikä mahtaa olla vikana. Se on ensiarvoisen tärkeää optimaalisen optimaalisen kuntoutumisen kannalta. Loukkaamisen sattuessa on syytä hakeutua osaavan ammattilaisen juttusille välittömästi.
  • Be smart: Noudata ammattilaisen ohjeita ja muista, että jossain tapauksissa myös lepo voi olla oikea vaihtoehto.
  • Don´t be a hero: Kuuntele kehoasi. Jos treenaaminen on liian kivuliasta, lopeta heti!
  • Work around the injury: Akuuteimman vaiheen jälkeen, loukki on loistava tilaisuus kehittää heikkouksia ja löytää uusia tapoja liikkua. Mä olen monesti keksinyt täysin uudenlaisia liikkeitä, kun loukki on rajoittanut normaalia treenaamista.
  • Meditate: Päänsisäisen maailman hallinta on loistavaa treeniä. Auttaa suhtautumaan positiivisesti kuntoutumiseen ja tulevaisuuteen.
  • Be patient: Kuntoutuminen on joskus äärimmäisen hidasta ja välillä saattaa tuntua ettei kehitystä tule lainkaan. Älä kuitenkaan anna periksi. Luovuttajia tästä maailmasta löytyy, älä ole yksi niistä, vaan anna kaikkesi oman toimintakykysi eteen. Usko tai älä, mutta ihmeitä tapahtuu joka päivä!

Ylös, liikkumaan ja energiaa loppuviikkon!

-Hatsolo

 

 

Elämäni parhaat oppitunnit

Elämä heittää aika ajoin eteen tilanteita, jotka sillä hetkellä tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta. Kun pahin tuska ja kipu hellittää muovautuvat kokemukset lopulta oppitunneiksi, jotka auttavat kasvamaan ja ymmärtämään itseään paremmin. Tässä mun ”suosikkioppituntini” matkani varrella.

Kun pankkitilillä on nolla euroa.

Uskon, että jokaisen ihmisen olisi hyvä olla elämänsä aikana edes hetki p*rse auki, koska se muistuttaa parista oleellisesta jutusta. Raha ei tuo onnea, mutta sitä tarvitaan elämän perusasioiden pyörittämiseen. Kun tili huutaa tyhjyyttään on syytä tsekata omia asenteitaan. Mä olin aikoinaan ylpeä siitä, että uhrasin marttyyrimaisesti toimeentuloni taiteen ja breikin vuoksi. Olin katkera maailmalle, että mua ei arvostettu. Jouduin oikeasti työskentelemään muuttaakseni ajattelua siihen suuntaan, että jatkuva kituuttaminen toimeentulon suhteen ei auta mua, eikä ihmisiä lähelläni. Niinpä aloitin rakentamaan elämääni siihen suuntaan, että patjassa olisi pikkuhiljaa muutakin täytettä kuin pelkät jouset.

Kun rakas perheenjäsen nukkui pois silmieni edessä.

Opettaa ehkäpä eniten siitä, miten haurasta ja arvaamatonta elämä oikeasti on. Koskaan ei tiedä milloin on vika päivä. Mummoni viimeisen hengenvedon jälkeen ymmärsin konkreettisesti, miltä tuntuu sanoa hyvästi ja päästä irti. Samalla mielen valtasi äärimmäinen kiitollisuuden tunne kaikesta mitä oltiin yhdessä koettu. Toivotin rakkaalle mummolleni hyvää matkaa ja sanoin, että perässä tullaan kun on sen aika, mutta nyt on pojanpojalla vielä pari tärkeää juttua hoidettavana. Siitä lähtien olen pyrkinyt elämään parasta elämää koskaan ja omistanut päiväni ilon sekä positiivisen asenteen levittämiseen ympärilleni.

Kun rakkaus hajosi pirstaileiksi.

On uskomatonta, miten suuresti toisen ihmisen vaikeudet rakkaimman kanssa voi sattua. Olin varma, että mahdollisuus onneen oli menetetty. Tilannetta ei tietty helpottanut se, että mulla kesti aikaa hyväksyä oma osuuteni tapahtumiin. Oli vaan helpompi syyttää toista, kuin yrittää katsoa tapahtumia toisen kannalta. Vasta kun viimeinkin tajusin miten pahasti toista satutin, osasin pyytää vilpittömästi anteeksi. Vieläkin opettelen antamaan tapahtumien johdosta anteeksi itselleni, mutta päivä päivältä opitaan, onneksi. Myrskyt parisuhteessa ovat tärkeä muistutus siitä, että ystävät ovat lähellä ja yksinkin on opeteltava pärjäämään. Onni lähtee itsestä ja kun olet onnellinen, on se mahdollista jakaa myös toisen kanssa.

Kun terveyteni romahti.

Mulle oma kunto ja suorituskyky oli vuosia iso osa identiteettiäni. Pystyin mielestäni mihin vain, kunnes sitten en enää pystynyt mihinkään. Kun olin siinä kunnossa, että pieninkin ponnistelu aiheutti rytmihäiriöitä, oli koko elämältä viety pohja pois. En voinut tanssia, treenata, tehdä töitäni eikä kukaan enää ihaillut mun energisiä tanssiliikkeitä. Tapahtuma opetti, että omakuvaa ei voi rakentaa puhtaasi suorituskyvyn, duunien tai muiden mielipiteiden perusteella. Rupesin opiskelemaan hengellisempiä asioita ja huomasin et pystyn vaikuttamaan siihen mitä tunnen. Tai antaa vain tunteiden olla ja keskittyä parantumiseen sekä hyvään oloon. Opin kantapään kautta, että positiivisuus ei ole sattumaa, vaan hyvään fiilikseen ja omaan asenteeseen voi vaikuttaa myös epätoivon hetkellä.

Tässä oli mun elämäni tärkeimmät oppitunnit. Laita alle kommenttia millaisia oppitunteja sulla on ollut?

-Hatsolo

Ps. Oletko jo kuunnellut uusimman podcastini. Jos et niin otappa haltuun!

#010 – The Obstacle is the path!