fiilis

Savolaiset on parhaita!

Viikko sitten torstaina istuin nauttimassa lounasta Varkauden keskustan thaimaalaisessa ravintolassa. Tuijottelin ulos ikkunasta harmaalle torille ja mietin millainen ilta olisi edessä savolaisessa pubissa. Oltiin tiimin kanssa matkalla kohti Kuopion Ravintola Apteekkaria, jossa oli määrä heittää yksi Älä vie mun unelmaa -kiertueen keikoista. Lippuja oli myyty hyvin ja yleisöä odotettavissa paikalle enemmän, kuin olin uskaltanut toivoa. Olin samaan aikaan todella innoissani ja hieman jännittynyt, sillä suurin osa yleisöstä olisi ensikertaa kuulemassa mun tarinoita. He eivät varmastikaan osanneet aavistaa millainen show heitä odotti!

Pitkän, mutta leppoisan ajomatkan päätteeksi saavuimme Apteekkarin eteen ja marssimme sisään tsekkaamaan illan keikkapaikan. Kaikkien yllätykseksi meidät ohjattiinkin hämärän pubin sijaan yläkerrassa sijaitsevan yökerhon puolelle, jossa paikallinen DJ jo viritteli levylautasiaan. Tila oli iso, värikäs ja groovy. Tuli sellainen fiilis, kuin olisi astunut sisään kivaan ulkomaalaiseen surffibaariin, joten vetäisin ylleni tunnelmaan sopivan havaiji-paidan. Sit ei muuta, kuin leveä hymy huulille ja ovelle vastaanottamaan jengiä.

Kun kaikki vieraat oli saatu ohjattua paikoilleen ja jokainen saanut juomansa tilattua, päästin aloittamaan show. Kuten arvata saattaa, savolaisyleisön hämmennys oli melkoisen suuri Valkoisen gorillan energisen sisääntulon edessä. Mutta pian koko yleisö sai juonesta kiinni ja “MINÄ OON PARAS” -huudot raikuivat varmasti alakerran pubiin saakka. Ilta eteni ilon ja naurun saattelemana, vaikka välillä hieman pyyhittiin silmäkulmiakin.

 

Kokonaisuudessaan reissu ei olis voinut paremmin mennä! Keikan jälkeen siirryttiin yhdessä jatkamaan iltaa Feel Vegasin puolelle, jossa talo tarjosi skumppalasilliset kaikille. Oli mukava kuulla ihmisten palautetta ja heidän omia tarinoitaan keikan jälkeen. Lämmin kiitos kaikille teille, jotka löysitte torstai-illastanne pari tuntia aikaa ja tulitte katsomaan show’ta sekä nauttimaan toistenne seurasta! Kiitos myös Apteekkarin ja Feel Vegasin henkilökunnalle sekä tietysti omalle tiimilleni illan järjestelyistä!

Seuraavaksi Älä vie mun unelmaa -show valtaa Rovaniemen Feel Vegasin tilat Pe 15.11. klo 19. Jos kaipaat joukosta poikkeavaa ja tunteita nostattavaa viihdettä pikkujoulukauden keskelle, niin lippuostoksille pääset helposti Hatsolo Kaupan kautta.

Nähdään Lapissa viikon päästä!

Poika kahvilassa

 

Istuskelin omissa ajatuksissani erään helsinkiläisen kahvilan nurkkapöydässä kirjoittamassa muistikirjaani.

Äkkiä havahduin, kun pieni kiharatukkainen poika tuli pöytäni viereen seisomaan ja kysyi ujosti “Mitä sä kirjoitat siihen kirjaan?”.

Hetkeäkään epäröimättä vastasin pojalle: “Mun tulevaisuuttani.”
Poika hymyili, mutta ei sanonut mitään.

Sen jälkeen repäisin tyhjän sivun irti muistikirjastani, ojensin sen pojalle ja kysyin vuorostani häneltä “Miltä sun tulevaisuus näyttää?”.
Poika tarttui paperiin ja juoksi takaisin omaan pöytäänsä.

Join kahvini loppuun, pakkasin kamat takaisin reppuun ja ulos kävellessäni heitin hänelle vielä yläfemmat.

Kun pääsin kadulle, käännyin katsomaan sisään kahvilan ikkunasta. Näin pojan kaivelevan kynää repustaan innostunut ilme kasvoillaan.

Minut valtasi tunne, että tuon pojan tulevaisuus tulee olemaan valoisa.

 

PS. Mikäli haluaisit kuulla lisää samankaltaisia elämänmakuisia tarinoita, niin käy ihmeessä kuuntelemassa mun Elämä breikkarin silmin -kirjan audioversio Storytelissä! Uutena asiakkaana voit lunastaa ilmaisen kokeilukuukauden, jonka aikana pääset kuuntelemaan rajattomasti erilaisia kirjoja ja tarinoita.

Jaksaa, jaksaa – matkalla kohti Pariisin Olympialaisia 2024

Vihdoinkin kotona historian ekoista virallisista breakingin MM-kisoista Kiinasta. Mukaan tarttui 23. sija, roppakaupalla hyviä fiiliksiä ja rutkasti motivaatiota tulevaan. Taakse jäi satakunta kovaa breikkaria, joista jokainen oli oman maansa ehdottomia kärkinimiä. Oon sijoitukseeni äärimmäisen tyytyväinen! Vähän skabarutiinia alle ja toi sijoitus paranee heittämällä. Sitten tapellaankin jo mitaleista. Menestyksen ansiosta uusia kisoja on luvassa jo heti loppukesällä ja syksyllä. Seuraavaksi suuntana on Puola, Slovakia, Unkari ja Norja.

Terve keho ja ilo kohdallaan

Oli kyllä saakelin nastaa painaa vanhana kehäkettuna nuorempien tanssijoiden seassa. Monet kansainvälisten tapahtumien järkkärit naureskelikivatkin tyyliin ”this is already your second career as a bboy”. Ja tottahan se onkin, sillä ekat skabat olivat vuonna 2000. Nyt lähes 35-vuotiaana on monet kerrat joutunut katsomaan peiliin ja miettimään kilpailu-uran jatkoa. Onneksi ne isoimmatkin vammat on aina selätetty ja nykyään kroppa on terve sekä täysin kivuton. Ehkä kivuttomuus vaikuttaa myös siihen, että tällä hetkellä tanssi maistuu paremmalta kuin vuosiin!

Puitteet MM-skaboissa oli nostettu täysin uudelle tasolle. Kisoissa eri maiden tanssijoilla oli oman maan edustusasut ja tuulipuvut viimeisen päälle. Suomella ei omia asuja ollut, joten päätin nykäistä kisoihin päälle Karibialta ostamani Hawaii paidan. Tapahtumapaikalle saavuttiin priva-autolla, josta matka jatkui punaista mattoa pitkin lehdistön eteen valokuvattavaksi ja tervetuliasillalliselle. Ekaa kertaa päiväjärjestyksessä olivat myös doping-testit. Blingistä, säihkeestä ja virallisista osuuksista huolimatta tapahtumassa oli otettu huomioon myös meidän breikkareiden toiveet. Säännöt ja kisaformaatti oli rakennettu niin, että kisaajien pitää temppujen lisäksi osata tanssia ja reagoida musiikkiin. Ehkä juuri siksi olikin oikeasti aivan saakelin hauskaa skabata klubin sijaan myös isolla lavalla! Kiitos vielä meidän Suomi-tiimin Kimmolle, Ramonalle ja Hannelle huikeasta reissusta.

Breaking olympialaisiin

Tiistaina tuli myös varmistus, että Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n vuosikokous hyväksyi breikkaamisen Pariisin 2024 kesäkisojen viralliseksi lajiksi. Lajin virallinen nimikin on vihdoin saatu korjattua oikeaksi. Sehän on siis Breaking eikä Break Dance. Nyt jokaisen suomalaisen breikkarin on mahdollista päästä Olympialaisiin. Mähän aion tietysti ottaa tän haasteen haltuun täysillä, joten nähdään vuonna 2024 Pariisin kesäkisoissa. Tuutko messiin kannustamaan?

Mahtavaa kesää ja asennetta tulevaan!

-Hatsolo

 

HALUATKO MILJONÄÄRIKSI?

Onko sulla koskaan ollut sellainen olo, että mikään ei riitä? Että vaikka kuinka yrittää, niin mikään ei muutu. Vastaukset elämän kiperimpiin kysymyksiin ovat sumun peitossa ja unelmat pysyvät sinnikkäästi yhtä kaukana kuin aina ennenkin. Mun on viikko alkanut näissä tunnelmissa ja moni varma asia on yhtäkkiä tuntunut pirun epävarmalta. Joskus näitten tunteiden kanssa on joutunut painimaan pitkään, mutta nykyään oon hoksannut pari aika näppärää TV:stä tuttua oljenkortta epävarmuuden selättämiseen.

1. Kilauta kaverille

Elastinenkin räppäs jo aikoinaan seuraavasti: ”Ystävän tuki on horjumaton ja vakaa. Joten kun pääs prakaa, on joku kenen kans jakaa.”. Hyvän ystävän kanssa keskustellessa epätoivo ja kyyneleet muuttuvat usein rauhaksi ja pieneksi ripaukseksi toivoa. Mulla on pikavalinnassa muutama tärkeä tyyppi kenelle voi soittaa aina kun siltä tuntuu. Liian usein me koitellaan taistella loppuun asti yksin ja venyttää soittoa viimeiseen asti. Mitä jos seuraavan kerran kilauttaisit kaverille heti kun on tarvetta.

2. Kysy yleisöltä

Kun omat ajatukset ovat solmussa, tykkään uppoutua tarinoiden maailmaan. Haen inspiraatiota kirjoista, musiikista, tanssista, blogeista jne. Teksteissä, biiseissä ja kuvissa avataan tunteita tavoilla, joihin erittäin helppo samaistua. Tämä on auttanut mua käsittelemään omia tunteitani, näkemään asiat uudessa valossa ja luonut uskoa tulevaisuuteen epävarmuudesta huolimatta.

3. 50-50

Kun kaikki muut oljenkorret on käytetty, jää jäljelle 50-50. Viime kädessä hyväksyttävä se tosiasia, että kaikkiin kysymyksiin ei ehkä koskaan löydykkään oikeaa vastausta. Pitää vaan rajata vaihtoehdot, tehdä päätös ja katsoa mitä tapahtuu. Epätietoisuuden ei tartte antaa rajoittaa elämää. Joskus harkittu riski ja sitä seurannut hyppy tuntemattomaan ovat ainoa oikea vaihtoehto.

Ehkäpä elämä miljonäärina ei tarkoittakkaan notkuvia rahapinkkoja, hienoja autoja ja luksusvaatteita vaan juuri sitä, että kun hätä iskee, niin meillä on tukenamme muutama vahva oljenkorsi johon tukeutua, kunnes taas omat jalat kantavat.

Mahtavaa päivää just sulle!

Ps. Uusin podcast eetterisssä.

#201 – Epätäydellinen elämä

Kuinka usein sanot itsellesi, EN PYSTY?

Aina joku viisaampi haluaa tulla kertomaan, miten Suomessa ei kannata tehdä tiettyjä asioita. Täällä ei pidä yrittää tehdä tanssista ammattia, salibisneksessä pienet toimijat eivät pärjää isoja ketjuja vastaan ja koska en ole kulkenut koulutietä lukiota pitemmälle, ei todellakaan kannata haaveilla murtautumisesta puhujamarkkinoille. Jossain vaiheessa opin sulkemaan korvani naapureiden huutelulta, mutta jäljellä oli vielä yksi kaveri, jonka juttuja oli vaikea sivuttaa. Tää kaveri vähätteli mua päivittäin ja sen puheet vaikuttivat muhun eniten.

Kaveri oli tietysti minä itse ja uskon, että en ole yksin ongelmani kanssa. Negatiivinen minäpuhe on kuin kryptoniittia, joka vie vastustamattomasti vahvimmankin superihmisen voimat. Koska halusin saavuttaa asioita, päätin laittaa stopin koko touhulle. Jos olet tällä hetkellä negatiivisen minäpuheen kuristuksessa, niin älä huoli. Tässä on kolme vinkkiä, miten sisältä kumpuavaa ääntä pystyy tarpeen tullen vaimentamaan.

TUNNISTA

Ensimmäinen askel on tunnistaa milloin sisäinen ääni yrittää latistaa meininkiä. Muista, että sinun ei tarvitse olla yhtä kuin ajatuksesi. Minäpuhe on usein vain turhaa löpinää, eikä useinkaan vastaa todellisuutta. Kun tunnistat höpötyksen on sinun mahdollista myös olla välittämättä siitä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tärkeintä itseluottamuksen kannalta ei ole positiivisen minäpuheen lisääminen, vaan nimenomaan negatiivisen minäpuheen tunnistaminen ja aktiivinen vähentäminen. Asia on helppo ymmärtää ruokavalion kautta. Kuvittele, että söisit joka päivä puoli kiloa kasviksia. Kasviksista huolimatta kokonaistilanne ei kuitenkaan parane, jos edelleen mättää kurkusta alas roppakaupalla karkkia, jätskiä ja roskaruokaa.

VAIHDA LEVYÄ

Suomessa on soitettu kansanperinteenä valitusvirsiä. Nykypäivänä räppi on kuitenkin vallannut soittolistat ja siitä on tullut koko kansan musiikkia. Kun suomiräppärit lökäpöksyineen hyökkäsivät kellareista estradeille 2000 -luvun taitteessa, monet kauhistelivat heidän uhoa ja tahtoa olla parhtaita lajissaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin samat tyypit täyttävät stadioineita ja pyörittävät menestyviä yrityksiä. Aika on kypsä ja sunkin on korkea aika sanoittaa oman elämän soundträkkisi täysin uusilla lyriikoilla. Tässä malliksi Elastisen sanat, jotka saivat mut päivästä toiseen taistelemaan omien unelmieni puolesta: ”Jengi sanoo et’ mull on muka tapana liikaa uhota / Meitsit sentää toimii, eikä pelkästään vaan puhuta!”. Jos riimittely räppäräiden tapaan tuntuu vielä hieman vieraalta, niin aloita seuraavasti. Seuraavan kerran kun sanot ”EN PYSTY”, poista E ja siirrä NPYSTY” sanan perään. Lopputulokseksi saat PYSTYN!

SOITA REPEATILLA

Uudenlaisen minäpuheen opettelu saattaa alkuun tuntua huvittavalta ja oudolta. Samoin meille naureskeltiin, kun ei osattu vielä mitään, mutta silti unelmointiin breikkaavamme maailman parhaita vastaan. Muutos aiheuttaa aina vastarintaa ja oma mieli on mestari keksimään syitä luovuttaa. Älä kuitenkaan luovuta. Tee positiivisuudesta tapa ja väännä ääntä kovemmalle kun negatiivinen minä tai naapuri jurnuttaa vastaan.

Tässä oli mun vinkit negatiivisen minäpuheen selättämiseen. Ota vinkit testiin ja laittele fiiliksiä, miten sä selätät negatiivisen naapurin tai sisäisen äänen.

Kun luovuin kaikesta omaisuudestani!

Vuonna 2016 päätin hankkiutua eroon lähes kaikesta omaisuudestani. Kunnianhimoinen tavoite oli, että projektin lopuksi kaikki kamani mahtuisivat yhteen matkalaukkuun. Aloitin operaation kasaamalla tavarani asuntoni kulmaan. Vuosien aikana matkaan olikin tarttunut kaikenlaista. Satoja lenkkareita, levyjä, leffoja, kirjoja, palkintoja, mitaleita, kirjeitä ja ties mitä turhaa krääsää. Kun tarkastelin tavaroita tarkemmin, olin hetken pienimuotoisessa shokissa. Jokaisella tavaralla oli oma tarina, jotka muodostivat viimeiset 20 vuotta elämästäni. Muistin tismalleen miltä tuntui rokkata mustia Pro-Keds kenkiä kun voitettiin Jussin kanssa ensimmäiset Circle Kingz -skabat, tai kun ostin musta-harmaan Kangol -hatun voitettuamme Rock Steady Anniversaryn New Yorkissa. Taisin vuodattaa pari kyyneltäkin käydessäni läpi kirjeitä vanhoilta tanssioppilailtani ja asiakkaltani TFW -salilla.

Alkuun tavaroista irtipäästäminen suorastaan sattui. Tuntui kun olisin antanut kaikki muistoni ja saavutukseni pois. Oli hullua huomata miten kiintynyt olin tavaroihini. Päivä päivältä pino huoneeni kulmassa kuitenkin pieneni ja kipuilu vaihtui puhtaaseen antamisen iloon. Huomasin, että olin jotain enemmän kuin vain tavarani. Muutamien viikkojen jälkeen olin saavuttanut tavoitteeni ja pakannut loput kamani yhteen matkalaukkuun (Kiitos Äiti avusta, taisit myös pelastaa jotain aarteita;) ). Oloni oli vapautunut, kevyt ja äärimmäisen onnellinen.

Mitä sitten opin operaatiosta

1. Todellista vapautta on mahdollista tuntea vasta, kun on valmis päästämään irti.

2. Muistot ja saavutukset eivät ole tavaraa. Ne ovat elettyjä kokemuksia ja auttavat sinua rakentamaan valoisamman tulevaisuuden.

3. Painolasti kevenee vain, kun uskaltaa hankkiutua eroon asioista, joita ei enää tarvitse.

Edellistä kaappien siivouksesta on kohta 2,5 vuotta. Kun katson tavaran määrää asunnossani nyt, huomaan, että on korkea aika toistaa operaatio!

Mitä sä ajattelet aiheesta? Oisitko sä valmis luopumaan valtaosasta tavaroistasi?

Loistavaa viikkoa sulle!

KOLMEN PUHEKEIKAN PÄIVÄ

Eilinen oli todellinen tehopäivä puheiden saralla. Aamupäivä lähti käyntiin Dreams.fi vierailulla Leppävaaran Live-koulussa Valma-luokkien oppilaille. Tavoitteenani oli kannustaa opiskelijoita suhtautumaan avoimin mielin sekä positiivisella asenteella tuleviin ammattikokeiluihin. Valma -koulutuksessa oppilaat pääsevät tutustumaan eri ammatteihin ja harjoittelevat hakeutumista ammatillisiin perustutkintoihin. Kuulostaa siltä, että mäkin olisin mielelläni osallistunut vastaavaan kouluun. Mullahan ei vielä peruskoulun jälkeen ollut mitään hajua mitä halusin tehdä isona, joten niinkuin kaikki muutkin epätietoiset nuoret, hain lukioon.

Kiitos Leppävaaran Live.

Päivän toinen keikka olikin hieman erilainen. Mut oli tilattu sytyttämään #oracleclouddayfi tapahtumaan innostamaan yleisö aivan liekkeihin. Voin kertoa, että aika moni yleisössä oli äimänkäkenä, kun hyppäsin lavalle nostattamaan tunnelmaa. Yleisön jännitys karisi kuitenkin nopeasti. Oli aika nastaa katsella miten Grand Marina congress centerin 700-päinen yleisö tanssi, nauroi ja huusi täyttä kurkkua ”MINÄ OON PARAS”!

Calm before the storm. Kaksi minuuttia puheeseen.

 

Lavalla…!!!

Kaverikuva Suomen kovimman puhujan kanssa. André Noël Chaker!

Päivän vika setti olikin Sportspotin tiimipäivässä. Sportspot on Suomen kattavimmalla poolilla varustettu urheilijoiden ja valmentajien välittämiseen erikoistunut palvelu, josta saat tilattua keikalle vaikkapa mut. Syke nousi kivasti ennen setin alkua, sillä puhe vedettiin todellisten tekijöiden edessä. Yleisössä oli mm. Mikael Forsell, Mika Poutala, Eveliina Tistelgren ja monia muita kovia nimiä. Meikän jälkeen lavan otti haltuun huippupuhja ja valmentaja Petteri Kilpinen. Viime päivät onkin päivitetty ahkerasti omia puheita mestarin oppien mukaisesti. #alwaysastudent

Ketterästi presentoimassa huppari päällä.

Syksy on sujunut vauhdilla ja on ollut hienoa päästä puhumaan todella erilaisille yleiöille. Se on haastanut kehittymään puhujana ja kertoo, että omille ajatuksille on tilausta. Ehkä jokainen meistä tarvitsee aika ajoin muistutusta positiivisesta asenteesta ja siitä, että hulluistakin unelmista voi tulla totta, iästä, koulutuksesta ja tittelistä riippumatta.

Sportspotin tiimipäivän loppukuva. Kovaa sakkia koko talo täynnä!

Jos haluat energiaa ja iloa sunkin tapahtumaasi niin laitappa mulle rohkeasti viestiä.

Kiitos kaikille kolmen keikan päivästä!

Elämäni parhaat oppitunnit

Elämä heittää aika ajoin eteen tilanteita, jotka sillä hetkellä tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta. Kun pahin tuska ja kipu hellittää muovautuvat kokemukset lopulta oppitunneiksi, jotka auttavat kasvamaan ja ymmärtämään itseään paremmin. Tässä mun ”suosikkioppituntini” matkani varrella.

Kun pankkitilillä on nolla euroa.

Uskon, että jokaisen ihmisen olisi hyvä olla elämänsä aikana edes hetki p*rse auki, koska se muistuttaa parista oleellisesta jutusta. Raha ei tuo onnea, mutta sitä tarvitaan elämän perusasioiden pyörittämiseen. Kun tili huutaa tyhjyyttään on syytä tsekata omia asenteitaan. Mä olin aikoinaan ylpeä siitä, että uhrasin marttyyrimaisesti toimeentuloni taiteen ja breikin vuoksi. Olin katkera maailmalle, että mua ei arvostettu. Jouduin oikeasti työskentelemään muuttaakseni ajattelua siihen suuntaan, että jatkuva kituuttaminen toimeentulon suhteen ei auta mua, eikä ihmisiä lähelläni. Niinpä aloitin rakentamaan elämääni siihen suuntaan, että patjassa olisi pikkuhiljaa muutakin täytettä kuin pelkät jouset.

Kun rakas perheenjäsen nukkui pois silmieni edessä.

Opettaa ehkäpä eniten siitä, miten haurasta ja arvaamatonta elämä oikeasti on. Koskaan ei tiedä milloin on vika päivä. Mummoni viimeisen hengenvedon jälkeen ymmärsin konkreettisesti, miltä tuntuu sanoa hyvästi ja päästä irti. Samalla mielen valtasi äärimmäinen kiitollisuuden tunne kaikesta mitä oltiin yhdessä koettu. Toivotin rakkaalle mummolleni hyvää matkaa ja sanoin, että perässä tullaan kun on sen aika, mutta nyt on pojanpojalla vielä pari tärkeää juttua hoidettavana. Siitä lähtien olen pyrkinyt elämään parasta elämää koskaan ja omistanut päiväni ilon sekä positiivisen asenteen levittämiseen ympärilleni.

Kun rakkaus hajosi pirstaileiksi.

On uskomatonta, miten suuresti toisen ihmisen vaikeudet rakkaimman kanssa voi sattua. Olin varma, että mahdollisuus onneen oli menetetty. Tilannetta ei tietty helpottanut se, että mulla kesti aikaa hyväksyä oma osuuteni tapahtumiin. Oli vaan helpompi syyttää toista, kuin yrittää katsoa tapahtumia toisen kannalta. Vasta kun viimeinkin tajusin miten pahasti toista satutin, osasin pyytää vilpittömästi anteeksi. Vieläkin opettelen antamaan tapahtumien johdosta anteeksi itselleni, mutta päivä päivältä opitaan, onneksi. Myrskyt parisuhteessa ovat tärkeä muistutus siitä, että ystävät ovat lähellä ja yksinkin on opeteltava pärjäämään. Onni lähtee itsestä ja kun olet onnellinen, on se mahdollista jakaa myös toisen kanssa.

Kun terveyteni romahti.

Mulle oma kunto ja suorituskyky oli vuosia iso osa identiteettiäni. Pystyin mielestäni mihin vain, kunnes sitten en enää pystynyt mihinkään. Kun olin siinä kunnossa, että pieninkin ponnistelu aiheutti rytmihäiriöitä, oli koko elämältä viety pohja pois. En voinut tanssia, treenata, tehdä töitäni eikä kukaan enää ihaillut mun energisiä tanssiliikkeitä. Tapahtuma opetti, että omakuvaa ei voi rakentaa puhtaasi suorituskyvyn, duunien tai muiden mielipiteiden perusteella. Rupesin opiskelemaan hengellisempiä asioita ja huomasin et pystyn vaikuttamaan siihen mitä tunnen. Tai antaa vain tunteiden olla ja keskittyä parantumiseen sekä hyvään oloon. Opin kantapään kautta, että positiivisuus ei ole sattumaa, vaan hyvään fiilikseen ja omaan asenteeseen voi vaikuttaa myös epätoivon hetkellä.

Tässä oli mun elämäni tärkeimmät oppitunnit. Laita alle kommenttia millaisia oppitunteja sulla on ollut?

-Hatsolo

Ps. Oletko jo kuunnellut uusimman podcastini. Jos et niin otappa haltuun!

#010 – The Obstacle is the path!