Hyvinvointi

20 tehokasta ja epätavallista vatsalihasliikettä

*Kaupallinen yhteistyö: Clean Drink Suomi

Ootko kyllästynyt ikuiseen lankutukseen ja perinteisiin yläasteen liikuntatunneilla tutuiksi tulleisiin vatsalihasrutistuksiin? Kaipaatko treeneihisi uusia, tehokkaita ja laatikon ulkopuolelta valittuja vatsalihasliikkeitä, jotka oikeasti polttelevat ihanasti ja haastavat koko kehoa? Ota uusimmalta videolta meikäläisen tavanomaisesta poikkeavat vatsalihasliikkeet testiin ja käytä niitä omissa treeneissäsi tai valmennuksissa asiakkaiden kanssa. Laita myös mun YouTube kanava tilaukseen sekä viestiä mitkä liikkeet oli sun suosikit.

Olenko naisvihaaja maailman onnellisimmassa maassa?

Viime aikojen kuuma puheenaihe on ollut naisiin kohdistuva rakenteellinen aliarvostava asenne, eli misogynia tai naisviha. Keskustelu on syystäkin ollut ärhäkkää ja nostattanut eri tahojen tunteet pintaan. Kaikkein kärjistetyimmät postaukset ovatkin saaneet monet miehet, mut mukaan lukien, laittamaan barrikadit pystyyn ja ajattelemaan: Ei koske mua, ei saa yleistää, sillä eivät kaikki miehet ole sikoja ja sovinisteja. Puolustautuminen on ymmärrettävä ensireaktio, koska oman toiminnan syvempi kriittinen tarkastelu saattaa sattua ja aiheuttaa säröjä muutoin puhtoiseen egoon. Itse ajattelen kuitenkin, että entistä tasa-arvoisemman tulevaisuuden takia on meidän miestenkin aika oppia kestämään astetta kovempia henkisiä kolhuja.

MANSPLAINING ja #NotAllMen

Kun törmäsin termeihin Mansplainin ja #NotAllMen ensimmäistä kertaa, en oikeastaan enää halunnut osallistua somekeskusteluun. Viimeisen vuoden aikana mua on jo lukuisia kertoja haastettu mukaan erilaisiin debatteihin, joissa ei ole sijaa ajatustenvaihdolle tai eriäville mielipiteille. Olen myös saanut suoria ”kehotuksia” julkaista kantaaottavia postauksia kanavissani x-tunnin aikana ja tietyillä hashtageilla. Kun postaukseni ovat viivästyneet, olen saanut provosoivia viestejä, että kantasi on ymmärretty. Mä en tule kantamaan yhdenkään ideologian hihamerkkiä, saati supporttaamaan ketään suoran painostuksen tai uhkailun alaisena. Olen kuitenkin aina valmis osallistumaan avoimeen keskusteluun ja päivittämään ajatuksiani, varsinkin jos sen avulla on mahdollisuus saavuttaa kehitystä.

Paineen alla on helppo sortua jakamaan ja nähdä ainoastaan tahojen kaikkein äänekkäimmät mielipiteet. Välillä tuntuukin, että alkuperäinen idea on unohtunut ja todellisen muutoksen tai vuoropuhelun sijaan tavoitellaan lähinnä seuraajia, statusta, hyväksyntää ja oman argumentin voittoa. Muutosta ei saavuteta kopioimalla puhtaasti maailmalta tulleita valmiiksi pureskeltuja ideologioita ja levittämällä niitä vastakkainasettelun tai syyllistämisen keinoin, vaan tarjoamalla seuraajille hyödyllistä informaatiota, työkaluja sekä rohkaisua ahdistusta aiheuttavien asioiden käsittelyyn. Entistä polarisoituneemman keskustelun kiihtyessä huomasin, että asian kokonaisvaltainen analysointi oli itselleni lähes mahdotonta. Olin kadottanut mielipideviidakossa omat ajatukseni ja ääneni. Tarvitsin aikaa jäsennellä kantaani ja kerätä rohkeutta puhua niistä julkisesti. Onneksi juuri tasa-arvon päivänä todellinen bosswoman Minna Canth sai mut voittamaan pelkoni ja uskomaan, että ehkä tasa-arvokeskustelussa on tilaa myös tän 36v jyväskyläläislähtöisen nuorukaisen ajatuksille.

Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat! – Minna Canth

JOSKUS ON HYVÄ KATSOA TAAKSE

On jotenkin trendikästä värittää tilanteita pelolla ja jakaa ihmiset hyviksiin ja pahiksiin. Olen esimerkiksi lukenut useamman postauksen, jossa esitetään, että naiset eivät tiedä mitä pelätä, ja siksi he pelkäävät automaattisesti kaikkia miehiä. Onko tilanne todella näin? Äitini taas totesi edellisen olevan räikeää naisten aliarviontia ja en myöskään usko lauseen kuvaavan aitoa todellisuutta kaikkien nykypäivän naisen näkökulmasta. Jos halutaan muutosta parempaan, on oltava rehellinen nykyhetkelle, tunnettava lähihistoria ja pyrittävä rakentamaan siltoja vastakkainasettelun sijaan.

Maailma on muuttunut hurjasti parempaan suuntaan Minna Canthin, isovanhempieni ja jopa vanhempieni ajoista. Kun esimerkiksi äitini nuorena parikymppisenä yksinhuoltajana aloitteli elämäänsä, uudesta kunnallisesta päivähoitolaista huolimatta, päivähoitopaikkojen tarjonta ei valitettavasti vastanut kysyntää 80-luvun Jyväskylässä. Epäedullisista olosuhteista huolimatta poikkeuksellisella warriorasenteella varustettu äitini taisteli minihameessa pikku Johannes kainalossaan itselleen paikan työelämässä ja lopulta päätti lähteä rakentamaan uraa yksityisyrittäjänä. Äitini rohkeuden ja pelottomuuden ansiosta, mä olen siskojeni kanssa saanut kasvaa rauhassa omaan tahtiini sekä kirjaimellisesti tanssia tieni tähtiin. Kiitos Äiti!

Tätä tasa-arvon ja vahvojen naisten kehitysjatkumoa symboloi mielestäni hienosti meidän huikea ja maailman historian nuorin pääministeri Sanna Marin. Kehitys ja edellisten sukupolvien uroteot lipsahtavat helposti mielestä, jos unohdetaan katsoa taakse. Historian kertaaminen ja omien henkilökohtaisten kokemuksien suhteuttaminen isompaan kuvaan tuo avarakatseisuutta myös nykytilanteen ongelmien kanssa painiessa. Uusimman World Economic Forumin Gender Gab -indeksin mukaan Suomi on maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa heti Islannin ja Norjan jälkeen. Lisäksi maamme päämisteri esitellään Time Magazinessä otsikolla ”the World’s Youngest Female Head of Government, Wants Equality, Not Celebrity”. Molemmat ovat asioita, joista kaikkien suomalaisten olisi syytä olla ylpeä ja juhlia yhdessä, eikä käyttää niitä aseena oman agendan pönkittämiseen tai vastapuolen löylyttämiseen.

LISTA ASIOISTA, JOTKA EIVÄT AHDISTELE

Kehityksestä huolimatta elämme edelleen maailmassa, jossa naisiin ihan oikeasti kohdistuu häirintää, ahdistelua ja väkivaltaa, eikä sitä pidä lakaista maton alle. Siitä kertoo hallitus viisikon kohtaama tyyliltään todella ala-arvoinen ja epäasiallinen kommentointi. Jo pienikin häirintä luo turvattomuutta, joka on valitettavan usein seurausta meidän miesten idioottimaisesta käytöksestä. Tätä kuvaa hyvin Minja Koskelan julkaisema IG-postaus asioista, jotka eivät ahdistele. Vaikka esimerkiksi monien ”kovien ÄIJJIEN” keskustelu onkin siistiytynyt ihan viimeisimpinä vuosina, on tietynlainen kasuaali läpän heitto edelleen niin arkipäivää, ettei sitä välttämättä edes tunnisteta naisvihamieliseksi. Kun lähdin pohtimaan omia reaktiota, tunteita, ajatuksia tai tekoja Minjan listauksen perusteella, tajusin, että olen ajatellut ja myöskin vuosien mittaan käyttäytynyt törkeästi ja epäkunnioittavasti naisia kohtaan. En pidä itseäni lähtökohtaisesti naisvihamielisenä, mutta siitä huolimatta mulla on paljon edelleen työnsarkaa edessä.

Naisvihan rakenteellisuuden purkamiseen on meidän miestenkin annettava täysi panoksemme. Me voidaan kehittyä ihmisinä ja siksi suosittelenkin testaamaan seuraavaa harjoitusta.

CHECK YOURSELF TASA-ARVOTREENI

Vedä syvään henkeä ja rentoudu. Lähde tutkimaan millaisia reaktioita seuraavat tapahtumat aiheuttavat syvällä itsessäsi. Anna ajatuksien, tunteiden ja menneisyyden tulla avoimesti pintaan. Tarkastele asenteitasi, ajatuksiasi ja käyttäytymismallejasi. Älä säikähdä, tuomitse tai silottele tuntojasi, vaan pyri oppimaan itsestäsi. Vain avoimen ja lahjomattoman itsetutkiskelun kautta sinun on mahdollista muuttaa sekä asennettasi ja toimintaasi tasa-arvoisempaan suuntaan.

Lista asioista, jotka eivät ahdistele:⁣⁣
– Minihameet⁣⁣
– Nautittu alkoholi⁣⁣
– Valittu reitti baarista kotiin⁣⁣
– Lavea kaula-aukko⁣⁣
– Osallistuminen jatkoille⁣⁣
– Työpaikan pikkujoulut⁣⁣
– Yökerhon tanssilattia⁣⁣

⁣Lista asioista, jotka ahdistelevat:⁣⁣

⁣- Ahdistelijat

Ennen kaikkea feministi (Karisto 2019)

Mitä ajatuksia harjoitus herätti? Onko toimintasi täysin kunnossa, vai olisiko siinä kuitenkin jotain kehitettävää? Miten aiot viedä syntyneet ajatukset käytäntöön?

Loppuun haluan nostaa Eveliina Linkoheimon ajatuksen: On eri asia kohdata arvostelua siitä miten käyttäytyy kuin saada vihapuhetta päälleen sen takia, mitä hän on. Jokainen mies on osa ratkaisua, joten check yourself!

En ees hengästynyt – 25 minuutin juoksutreeni umpihangessa

*kaupallinen yhteistyö Clean Drink Suomi

Yritän aina keksiä uusia ja mahdollisimman hauskoja tapoja haastaa kehoni äärirajoille. Tällä kertaa päätin ottaa selvää miten sujuu Run & Recovery -juoksutreeni 65 cm syvässä umpihangessa. Sopivat treenimaastot löytyivät edesmenneiden isovanhempieni kotitilan pelloilta Pohjois-Karjalasta Ilomantsista. Kuten videosta näkee, edes upottava hanki ei saanut mua puuskuttamaan.

MILTÄ TREENI SITTEN OIKEASTI TUNTUI?

1. Alkuvuoden ehdottomasti rankin 25 minuuttia
2. Jalat hapoilla jo ensimmäisen erän jälkeen
3. Haastavaa ja mielettömän hauskaa samanaikaisesti

Jo muutaman askeleen jälkeen tajusin, että seuraavat 25 minuuttia painetaan äärirajoilla. Ajattelin kuitenkin puskea treenin läpi alusta samalla sykkeellä vaikka väkisin, mutta karu totuus iski vastaan varsin nopeasti. Ainut vaihtoehto olikin rauhoittaa tahtia ja tehdä matkaa yksi upottava askel kerrallaan. Fiilis treenin aikana oli samanlainen kun on vahingossa ladannut voimakelkkaan hitusen liikaa painoja niin, että kelkka liikkuu, mutta jokainen askel vaatii lähes maksimaalisen ponnistuksen. Kelkasta painoja saa kevennettyä, mutta hanki pysyy samana.

Hangen rakenne oli lisäksi muodostunut todella kettumaiseksi. Ensimmäiset 50 cm oli kevyttä ja upottavaa puuterilunta, kun taas alla oli kantavampi kuori. Kuori kuitenkin petti aina kun askelluksen paino siirtyi kokonaan yhdelle jalalle. Tämä kombo teki etenemisestä todella teknistä ja haastavaa. Jokaista askelta piti varoa ja jalkaa ylös nostaessa kenkä tuntui juuttuvan lumipeitteen syvyyksiin. Normaalisti hyväkuntoisia teitä pitkin Run & Recoveryn aikana matkaa tulee taitettua vajaa viisi kilometriä, kun taas hankikahlauksessa etenemistä jäi muutamia satoja metrejä. Tämä ei ollut kuitenkaan mitään pois treenin kovuudesta sillä syke oli kellon mukaan parhaimmillaan jopa 179! Ite en vastaaviin lukuihin pääse kuin totaalisen maksimaalisissa suorituksissa.

RUN & RECOVERY RAKENNE + MIXTAPE By DJ Mista S

Run & Recovery -harjoituksessa on yhteensä 12 kierrosta ja kaksi erilaista osuutta. Sykettä nostattava työosuus ”run” ja palauttava ”recovery”. Jotta treeni olisi mahdollisimman helppo ottaa haltuun, on DJ Mista S tehnyt mixtapen, johon on selkeästi äänikomennoilla työajat ja palautukset. Näin kaiken energian voi keskittää hangessa tai lenkkipoluilla etenemiseen sekä hyvästä musasta nauttimiseen. Eikun mixtape pyörimään, hyppy lähimpään lumihankeen ja hommiin!

Miltäs treeni tuntui? Laita mulle viestiä ja kommenttia miten meni!

Iso kiitos Clean Drinkille tuesta ja funktionaalisista treenijuomista. Tällä kertaa treeniboostia antoi uusi lempparimaku Passion!

3 x VALIO PROFEEL KOTITREENIT WITH JANNI HUSSI

*kaupallinen yhteistyö: Valio

Ehdottomasti yksi syksyn hauskimmista yhteistyöprojekteista oli päästä suunnittelemaan Valio PROfeel kotitreenikokonaisuutta Janni Hussin kanssa. Me oltiin törmätty toisiimme lukuisissa hyvinvointitapahtumissa vuosien varrella, mutta tutustuttiin paremmin vasta Ford Boyard Suomi tv-sarjan kuvauksissa vuonna 2018. Jo silloin huomasin, että Jannilta löytyy asennetta ja ois hauska tehdä joku nasta duuniprojekti yhdessä.

VARO MITÄ TOIVOT, SE VOI TOTEUTUA

Saatiin Valiolta aikalailla vapaat kädet lähteä rakentamaan mahdollisimman toimivaa ja innostavaa treenipakettia. Jo ekassa palaverissa löydettiin Jannin kanssa yhteinen sävel ja ideoita oli helppo lähteä toteuttamaan. Suunniteltiin kolmen treenin paketti, josta jokainen saa itselleen varmasti haastetta. Kuvaajana oli Double Deucen Kalle, joka on todellinen mestari löytämään dynaamiset kuvakulmat.

Onnistuttiin rehellisesti sanottuna ihan timanttisesti. Kuvauksissa oli oikeasti mielettömän hauskaa. Meidän ei todellakaan tarvinnut näytellä tekopirteää saati iloista jumppamaikkaa ja se mielestäni näkyy myös lopputuloksessa. Aitous on tärkeää, enkä edes suostuisi tekemään päälleliimattua kiiltokuvahyvinvointia. Statistiikan mukaan moni onkin jo kerennyt treenejä kokeilemaan, sillä kolmelle videolle on kertynyt muutamassa viikossa jo yhteensä lähes 300 000 katselukertaa!

Pari bloopperia kuvauksista. Enjoy!

TREENI 1 | AAMUNAVAUS

Janni liidaa ja Johannes seuraa. Aamunavaus on erittäin toimiva minitreeni jonka avulla päivä saadaan takuulla käyntiin. Treenissä keskitytään kehon herättelyyn ja unisen kropan jumien availuun.

TREENI 2 | HIIT

Todellinen hikitreeni, joka taatusti haastaa myös kokeneemmat treenaajat. Treenissä saa kyytiä koko kroppa ja siinä on erilliset osa-alueet yläkropalle, jaloille ja corelle.

TREENI 3 | PARITREENI

Videolla esittelemme vaatimattomasti 20 maailman parasta paritreeniliikettä, jotka ovat sekä hauskoja että yllättävänkin haastavia. Poimi omat suosikkisi ja haasta kaveri mukaan. Onnistuuko teiltä tuplalinkkari tai jalkafemmat? Kumpi voittaa sivulankkupainin ja rapuhipan?

Laittelehan viestiä miten treenit sujuivat? Entä mikä oli sun lemppari paritreeniliike?

Terkuin,
Hatsolo

Elinvoimaa etsimässä

Nykypäivän kiiltokuvahyvinvointi voi pahimmassa tapauksessa viedä jopa burnoutin partaalle. Hyvinvointiviidakon keskeltä löytyy myös järjen ääni.

Kello on 4.45 maanantaiaamuna. Olen jo meditoinut, täyttänyt kiitollisuuspäiväkirjaa sekä tehnyt sarjan punnerruksia samalla kun luomulaatuinen, itsejauhettu superkahvini tippuu pannuun. Aamupalaa en syö, sillä olen 16:8-pätkäpaastolla. Outo numeroyhdistelmä tarkoittaa, että minulla on päivittäin 16 tunnin paasto, jota seuraa 8 tunnin aikaikkuna, jonka aikana syödään mahdollisimman puhdasta ruokaa. Nappaan tilanteesta selfien, lataan sen LinkedIniin asiaankuuluvalla hastagilla ja jään odottelemaan tykkäyksiä. Pian postaus saakin tuulta alleen ja peukkuja sekä ihailevia kommentteja alkaa napsumaan tasaiseen tahtiin.

KIILTOKUVAHYVINVOINTIA

Edellinen aamurutiini voisi olla suora ote kenen tahansa hyvinvointigurun podcastista tai koulutuksesta. Se kuulostaa täydelliseltä ja on suoraan kuin hyvän elämän oppikirjasta. Siinä on vain yksi ongelma: aniharva siihen oikeasti pystyy. Kulisseja pidetään yllä imagon ja seuraajien takia aina burnoutiin asti.

Tämä onkin yksi suurimmista vääristymistä nykypäivän kiiltokuvahyvinvoinnissa. Erilaisia metodeja rummutetaan blogeissa, podeissa ja somekanavissa niin valtavalla voimalla, että ollaan vieraannuttu kauas siitä,  mikä on käytännössä järkevää ja mahdollista toteuttaa kestävästi. Monet metodit ovatkin vaatimustasoltaan niin monimutkaisia, että niiden oikeaoppinen noudattaminen edellyttää uskomattoman määrän tahdonvoimaa, kurinalaisuutta ja resursseja.

Ilmiö heijastuu yrityksien työhyvinvointisuunnitelmiin ja linjauksiin. Resursseja upotetaan tarpeettoman paljon vaikeaselkoisiin koulutuksiin, koska ne kuulostavat hyvältä paperilla. Lopputuloksena on kiillotettu julkisuuskuva ja hyvä mieli, koska henkilöstöstä on nyt pidetty huolta – ainakin teoriassa.

Parhaimmankin metodin tulokset jäävät laihoiksi, ellei koulutuksen oppeja saada vietyä teoriasta käytäntöön. Toisin sanottuna edes parsakaalin lukuisat terveyttä edistävät ravinteet eivät siirry elimistöön, mikäli se ei hyppää kaupan vihanneshyllystä lautaselle. Suurin pulma onkin saada ihmiset mukaan hyvinvointitalkoisiin. Yrityksen olisi tärkeää miettiä omia motiivejaan tulevaa hyvinvointiohjelmaa suunnitellessaan. Onko tavoitteena näyttää hyvältä vai saada ihmiset aidosti innostumaan arjen työkaluista, jotka toimivat pitkälläkin tähtäimellä?

Mä haluan toimia järjen äänenä hyvinvointiviidakon keskellä. On olennaista ymmärtää, että arki on jo valmiiksi todella kuormittavaa, joten ei ole tarpeellista vaikeuttaa sitä entisestään kompleksisilla menestysresepteillä.

Kylmävesiuntia ja teräsleidejä Naantalissa

Kylmä merituuli puhaltaa ja syksyinen tihkusade tiputtaa pisaroita naamaan samalla kun teen hengitysharjoituksia Nunnalahden uimarannan laiturilla. Olen jo hyppäämässä veteen, kun laiturille astelee kaksi leidiä täydessä avantouintivarustuksessa. Löytyy tossut, hanskat ja myssyt, kaikki viimeisen päälle. Morjestan lokaaleja ja kyselen samalla, miltä vesi on viimeaikoina tuntunut? Rupeaa olemaan kuulemma riittävän vilpoista. Nyökkään hymyillen ja vilkaisen samalla vedessä kelluvaa lämpömittaria. Se kertoo lämpötilan olevan kahdeksan astetta.

Paikallisen avantouintiseuran teräsleidejä ei alle kymmenasteinen paljoa jännitä saati hidasta. He laskeutuvat määrätietoisesti tikkaita pitkin veteen kysellen samalla innokkaasti, kuinka kaukaa olin Naantaliin asti uimaan lähtenyt. Ihastelin kaksikon toimintaa ja asennetta. Hengitysharjoituksiakaan ei selkeästi tarvittu. Kerroin olevani retkeiluautoreissulla ja suunnitelmissa oli nauttia viikon verran Rengastien maisemista.

Kaverukset nousivat vedestä ja ohjeistivat, että kylmäuinti vaatii vaan hyppysellisen rohkeutta. ”Ja pitää olla rento”, kuului täydennys. Kiitin neuvoista sekä tsempeistä ja laskeuduin itsekin veteen. Pian toinen leideistä tuli perässäni veteen toistamiseen ja sanoi: ”Jäi ensimmäisellä kerralla vielä vähän vajaaksi. Kyllä sen pitää tuntua, että se toimii”. Näinhän se on. 

Jäin itse vielä veteen leidien jo lähdettyä. Olin vedessä noin kuusi minuuttia yhteen putkeen. Oon viimeisen vuoden aikana säännöllisen epäsäännöllisesti harjoitellut viettämään pitempiä aikoja kylmässä. On uskomatonta miten keho alkaa tuottamaan lämpöä kunhan vaan, leidien oppien mukaisesti, uskaltaa olla rento.

Tänään oiskin tarkoitus tutustua Naantalin vanhaankaupunkiin. Oisko kenelläkään hyviä vinkkejä kahviloista tai ravintoloista?

#EKAKESÄKEIKKA | Marian päivä TFW apuvalmentajana

Työelämän siltoja rakentamassa

Laitoin heinäkuussa pystyyn #EkaKesäkeikka -kamppiksen, jonka tarkoitus oli ensisijaisesti rakentaa siltoja nuorten osaajien ja työnantajien välillä. Kamppiksessa avasin viidelle yli 15-vuotiaalle mahdollisuuden tutustua yrittäjän elämään ja mielenkiintoisiin työtehtäviin. Olin listannut valmiiksi viisi erilaista työtehtävää, jotta haku olisi vielä yksinkertaisempi ja lähestyttävämpi. Palkkioksi jokainen kesäkeikkalainen saisi laskuttaa 100€. Työnhaku tapahtui suoraan Instagramissa kommentoimalla postaukseeni ja vastaamalla kahteen yksinkertaiseen kysymykseen:

1. Kerro, mikä listatuista duuneista kiinnostaa eniten?
2. Kerro, miksi olisit valitsemassasi työssä super hyvä?

Marian päivä apuvalmentajana

Ensimmäisenä kesäkeikkailemaan saapui Maria Tampereelta. CrossFit taustainen Maria oli hakenut TFW Helsingin apuvalmentajaksi. Päivä alkoi tutustumalla TFW Helsingin saliin ja samantien hän pääsikin hyppäämään nurtsille Hurrikaani treeniin. Treenaaminen on paras tapa oppia uudesta konseptista ja asiakaskokemuksesta. Treenin jälkeen oli aika suunnata lounaalle ja käydä läpi loppupäivän suunnitelmat.

Mulla oli seuraavana päivänä ohjelmassa etämotivaatiopuhe asiakkaalle. Maria rakensi hienosti ja ohjeiden mukaisesti webinaarialustan kuntoon, lähetti kirjautumisohjeet ja muut tarvittavat tiedot asiakkaalle. Kun webinaarin osalta kaikki oli kunnossa ruvettiin käymään läpi illan valmennuksia. Marian tehtävänä oli toimia apuvalmentajana illan tunneilla. Ilta sujui erittäin hienosti. Maria oli aktiivinen, otti rohkeasti kontaktia asiakkaisiin ja pohti paljon millainen treenaaminen on oikeasti hyvinvointia edistävää.

Päivä oli parempi kuin olin voinut kuvitella. Minut otettiin hyvin vastaan ja pääsin tekemään hommia inspiroivien huipputyyppien kanssa. Pääsin näkemään ja tekemään päivän aikana erilaisia juttuja. Sain paljon oppia ja vinkkejä treenaamiseen sekä näkökulmaa valmentajana toimimiseen. Illalla lähdin kotiin hymyssä suin kiitollisena tästä kokemuksesta. -Maria

Iso kiitos Marialle päivästä!

Ota tulevaisuutesi omiin käsiisi ja työllistä itse itsesi kevytyrittäjänä

Kiinnostaako yrittäjyys ja lisäansiot? Tsekkaa Youtubesta mun yrittäjäpäiväkirjat sarja ja laita oma kevytyrittäjyystili pystyyn osoitteessa Free.fi. Yrittäjyys on helpompaa ja innostavampaa kuin uskotkaan.

Mun ammatti ei ole luovuttaa silloin kun tuntuu rankalta

Tää kevät ja kesä on ollut duunien puolesta aivan tajuttoman rankka. Ja just kun saatiin taas pyörät pyörimään, tulee lunta tupaan vaikka ollaan vasta elokuussa. Vaikka keikat peruttiin ja jouduttiin sulkemaan salit kolmeksi kuudaudeksi on kalenteri on ollut aivan tukossa kaikesta huolimatta. Olen saanut tehdä upeita keikkoja, rakentaa uusia konsepteja tyhjästä ja mikä parasta luoda uusia työpaikkoja. Pelkkiä erilaisia live-webinaareja ja motivaatiopuheita on kertynyt pitkälle yli 60 kappaletta. Samalla on joutunut tekemään tiukkoja päätöksiä omien toimintojen suhteen ja käymään todella vaikeita keskusteluja läheistenkin ihmisten kanssa. Joidenkin kanssa tiet ovat eronneet.

Välillä on ollut päiviä, ettei yksinkertaisesti ole halunnut nousta sängystä, vastata puhelimeen, saati treenata. Kuitenkin sitä on aina noussut, vetänyt shortsit jalkaan ja aloittanut päivän treenillä – paineista, shitistä tai tulevista kiireistä huolimatta. Liikunta-alan yleinen vitsi on se, että kun aloittaa ammattimaisen valmentamisen tai luennoinnin, niin oma treenaaminen unohtuu tai loppuu tyystin. Tästä jopa varoitellaan alan koulutuksissa.

Huolista huolimatta

Jokaisella meistä on omat huolemme. Mä ymmärrän hyvin, että haastavassa tilanteessa esim. treenit siirtyvät monella tärkeysjärjestyksessä listan viimeiseksi. Se on täysin fine!

Ei kuitenkaan mulle. Mun ammatti ei ole luovuttaa silloin kun tuntuu rankalta. Tähän olen saanut hullusti voimaa ja energiaa hoitoalan henkilöstön asenteesta. Työhaalarit on vedetty epäitsekkäästi niskaan rankimmallakin hetkellä.

Valmentajana ja asenteen ammattilaisena mun työ on juurikin keksiä ratkaisuja ja näyttää esimerkkiä, miten hyvästä fiiliksestä ja omasta hyvinvoinnista pidetään huoli kiireen ja vaikeuksien keskellä ja etenkin poikkeusaikoina. Lyhyesti, mun duunin tulokset mitataan vasta silloin kun tuntuu ettei jaksa. Siksi kasvanut työtaakka, yrittäjän paineet tai kiire eivät voineet olla tekosyy omien teesien heittämisestä roskakoriin tälläkään kertaa.

Olet vahvempi kuin uskot

Kun päättää olla luovuttamatta ja laittaa itsensä täysillä likoon, vapauttaa se samalla meissä jokaisessa piilevät, mittaamattoman valtavat voimavarat. Kevään kaaos ja rutiinien rikkoutuminen on toiminut mulla katalyyttina ihan uudenlaiselle ajattelulle hyvinvoinnista. Sellaiseen, joka ei nojaa tiukkoihin rutiineihin, valmiiksi pureskeltuihin totuuksiin ja ulkoa opeteltuihin hyvän elämän resepteihin vaan ennemminkin tietoiseen tarkasteluun siitä, millainen toiminta vallitsevissa olosuhteissa on hyväksi itselle ja muille. Parhaillaan nää ajatukset muhivat muistikirjassani ja hakevat muotoaan tekstiksi, jonka voisin julkaista kaikille.

Tätä luovan hyvinvoinnin ja vapaan elämän manifestia odotellessa tsekkaa seuraava video mun normi ”etätyöpäivästä”.

Videon setti pähkinänkuoressa:

  • Livestream yli 10 eri maahan
  • Osallistujia yli 300
  • Juonto, keynotepuhe ja kehonpainotreeni
  • Kielenä englanti

Loistavaa päivää kaikille. Älä luovuta tänään!

-Hatsolo

Korona ja kuntosalit – liikunta-alan kulisseissa kuohuu

Keskustelusta ei kannata loukkaantua

Hesari julkaisi tänään uutisen otsikolla ”Kuntosaleilla käy oireettomia tartuttajia todennäköisesti päivittäin – ”Treenaisin kotona tai ulkona”, sanoo tutkija”. Valitettavan moni liikunta-alan yrittäjä on ottanut tämän todella asiallisesti kirjoitetun artikkelin asiakkaiden pelotteluna ja sabotaasina alaa kohtaan. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että kaikki toiminnot näin korona-aikana, joissa tapahtuu kohtaamisia ovat nyt tapetilla ja saaneet osansa aiheellisestikin kriittisestä uutisoinnista. Omasta alasta uutisointi ei todellakaan tarkoita sitä, että koko maailma olisi sinua ja yritystäsi vastaan. Esimerkiksi tämän päivän Hesarin jutussa oli todella hyviä pointteja, jotka liikunta-alan yrittäjän ja salilla kävijän kannattaa ottaa huomioon.

On puhuttu myös paljon siitä, tulisiko liikunta-alalle antaa selkeitä kieltoja suositusten sijaan. Kieltojen sijaan toivoisinkin pyrkimystä ajatteluun ja kokonaistilanteen hahmottamiseen. Ihmiset tekevät jo nyt mitä haluavat ja rikkovat tahallaan jopa päivänselviä kieltoja ihan huvikseen. Vaikka virallista linjausta ei olekaan, olemme päättäneet pitää TFW-salimme toistaiseksi suljettuina, koska tartuntamekanismeistä ei vielä tiedetä tarpeeksi. Haluammekin omalla toiminnallamme kannustaa ihmisiä pitämään huolta omasta hyvinvoinnista ja samalla välttämään turhia kontakteja. Ollaan päädytty siihen, että ohjataan asiakkaitamme treenaamaan kotona.

Miksi olemme kiinni toistaiseksi?

Seuraava lainaus jutusta kiteyttää hyvin oleellisimman linjauksemme taustalla.

”VOIKO kuntosalilla siis käydä turvallisesti korona-aikana? Varmaa vastausta kysymykseen ei ole, sillä koronaviruksen suhteellisia tarttumismekanismeja ei vielä täysin tunneta. Tällä hetkellä sen arvellaan tarttuvan ensisijaisesti sisätiloissa pisaratartuntana hengitysilman kautta.”

Olen itse seurannut läheisen ihmisen taistelua elämästään hengityskoneeseen kytkettynä reilun vuorokauden verran. En edes osaa kuvitella sitä tuskaa ja kipua mitä hän joutui käymään läpi elämänsä viimeisinä hetkinä. Lopulta tämä henkilö menehtyi… Muutama ystäväni on lisäksi käynyt todella kovan taistelun koronan kanssa ja aika näyttää, mitä jälkiä tauti jättää heidän elimistöönsä. Kuulun itsekin riskiryhmään ja omalla toiminnallani en halua asettaa asiakkaitani, heidän perheitään tai itseäni vaaraan.

Uuden edessä

On selvää, että tässä tilanteessa oma napa on vaarassa ja monen eri alojen toimijat ovat pakotettu uudistumaan nopeasti. Mekin jouduimme uudistamaan koko salitoimintamme ja siirtämään palvelut verkkopohjaiseksi todella nopealla aikataululla. Opeteltiin valot, kamerat, äänityöskentely sekä muut videointiin ja verkkovalmennukseen liittyvät jutut kahdessa päivässä. GROW-kotitreenikamppis onnistui erinomaisesti, jonka ansiosta ollaan saatu talous siihen kuntoon, että toiminta jatkuu.

Myös meitä on kritisoitu, kun veimme toimintamme nettiin. Se on meille uusi suunta ja uusi usein aiheuttaa pelkoa sekä epävarmuutta ihmisissä. Olemme kuitenkin jo nyt onnistuneet innostamaan tuhansia ihmisiä liikkumaan kotona ja kiitolliset asiakaspalautteet ovat antaneet uskoa toimintaan. Kun tilanne jälleen normalisoituu, on yrityksemme asiakaspohja huomattavasti laajempi kuin aikaisemmin. Tämä takaa meille vahvat toimintaedellytykset myös jatkossa.

”Jos ovet olisi laitettu kiinni, ei niitä olisi enää avattu” -tyylinen kommentointi on mielestäni sitä todellista pelolla ja uhkakuvilla maalailua, sekä ennenkaikkea turhaa energian tuhlausta. Nyt kaivataan ajattelua, ymmärrystä, ideoiden jakoa sekä rohkeaa tekemisen kulttuuria nykytilanne huomioiden. En halua postauksellani kritisoida ketään, joka on päätynyt toisenlaiseen ratkaisumalliin, sillä oikeaa ratkaisua tuskin on olemassa ja jokaisella on täysi oikeus toimia säännösten sallimissa rajoissa.

Isosti tsemppiä, toivoa ja voimaa kaikille häiriötilanteeseen!!

Paremmalla asenteella syntyy parempi työpaikkakokemus

Kaverin arvostus hukassa?

Mistä johtuu, että useassa työyhteisössä kohdellaan duunikavereita edelleen äärimmäisen töykeästi? Aikuiset ihmiset eivät vaivaudu tervehtimään, katsovat läpi ja kohtelevat toisiaan kuin ilmaa. Tämä korostuu erityisesti keikkatyöläisten kohdalla, sekä ammateissa joissa vaaditaan paljon erikoisosaamista. Vaikka olisikin kuinka taitava tahansa tai alansa huippu, ei se anna kenellekkään syytä kohdella toisia ihmisiä epäkunniottavasti. Itse olen oppinut arvostamaan vierustoveria breikkirinkien pyörteissä. Siellä ei tarvitse tuntea toista, mutta siitä huolimatta yläfemmat lähtevät jokaiselle osallistujalle kokemuksesta, osaamisesta, iästä, sukupuolesta ja kulttuuritaustasta huolimatta.

Yläkoululaisten asenne kunnossa, entä sinun?

Mulla oli alkuviikosta puhekeikka Peltolan koulun ysiluokkalaisille. Juuri ennen puhetta koulun opo Mikko kertoi, että oppilaat ovat olleet todella innokkaita kesäsetelin käyttäjiä. Valitettavasti monella nuorella oli ollut erittäinkin huonoja kokemuksia aikuisten ”ammattilaisten” asenteesta ja käytöstavoista uusia kesätyöläisiä kohtaan. Koska meidänkin TFW saleilla on ollut yläkouluikäsiä töissä juuri kesäsetelin ansiosta, päätin lennosta muokata puhettani auttamaan työpolkunsa alkutaipaleella olevia nuoria. Puheesta muodostui todella onnistunut kokonaisuus, jonka voisi hyvin käydä esittämässä aika monellekin työyhteisölle, ihan kansainvälisesti. Aihettahan lähdettiin purkamaan muutamasta jokaiselle tarjolla olevasta mahdollisuudesta.

1. Asenne – Tuo ripaus raikkautta mukanasi jokaiseen päivään virittämällä oma asenteesi kuntoon jo ennen töiden alkua. Näytä, että duunia on mahdollista tehdä oikeasti hyvällä fiiliksellä ja hymyssä suin.
2. Aina oppilas – Pyri säilyttämään jano uuden oppimiseen ja itsesi kehittämiseen. Kovinkaan ammattilainen ei aina osaa kaikkea. Muista siis kysyä rohkeasti apua ongelmatilanteissa.
3. Ne pienet eleet ja teot – Tervehdi, moikkaa, kysy mitä kuuluu ja kiitä työkavereita päivän päätteeksi. Jo tällä erottuu edukseen monessa työyhteisössä.

Oletko osana muutosta?

Valitettavasti aina löytyy niitä, jotka kokevat uudet tulokkaat uhkana, eivätkä jaksa kantaa vastuuta työpaikan yhteishengestä. Tilanteeseen on kuitenkin luvassa muutosta nuorien tulevaisuuden osaajien myötä. On turha antaa muiden negatiivisuuden latistaa omaa fiilistä. Sen sijaan kannattaa aina pyrkiä tekemään parhaansa ja pitämään omalta osaltaan huolta, että fiilis on kohdallaan. Jokainen firma haluaa puhtaan ammattitaidon lisäksi riveihinsä hyviä tyyppejä rautaisella asenteella varustettuna, jotka ovat valmiita antamaan panoksensa työyhteisön kulttuurin rakentamiseen. Oma asenne onkin siis ylivoimasesti paras ase oman polun raivaamiseen työelämässä.

Mikäli innostuit aiheesta ja haluaisit mut puhumaan omalle firmallesi, tsekkaa mun referenssit ja laita viestiä.

Tästä on hieno aloittaa kevään Lasten ja nuorten säätiön koulukeikat. Mihinköhän mennään seuraavaksi?

-Hatsolo

Hyvä ystäville, hyvä ympäristölle ja hyvä itselle

*Kaupallinen yhteistyö Aarni

Musta ei koskaan pitänyt tulla yrittäjää. En vain tuntenut itseäni kotoisaksi yhdessäkään oppilaitoksessa ja siksi ymmärsin jo nuorena, että oman firman perustaminen on ainut vaihtoehto. Alusta saakka oli selvää, että en lähde hakemaan mitään pikavoittoa tai äkkirikastumista. Tavoitteena oli rakentaa jotain niin kestävää, että se vaikuttaa positiivisesti omaan ja muiden ihmisten elämään vielä vuosien päästäkin.

Ekaks ei tietenkään ollut mitään havaintoa, että mitä hemmettiä kannattaisi lähteä tekemään. Vaihtoehtoja oli monia ja mielessä kävi mm. pizzerian perustaminen, kenkäkaupan avaaminen sekä räppärin ura. Vaikka kaikki näistä vaihtoehdoista olikin mielenkiintoisia urapolkuja, päätin kuitenkin keskittyä tekemään sitä missä oon oikeasti hyvä.

Vuonna 2010 avattiin breikkiryhmäni Flow Mo Crew:n kanssa katutanssikoulu Saiffa. Yhtiökumppaneiden kesken vedettiin pitkää tikkua työtehtävistä ja onnetar arpoi mun tehtäväkseni 5-7 vuotiaiden lasten tanssikurssien vetämisen. Aika nopeasti kävi selväksi mikä lasten kanssa työskentelyssä on tärkeintä. Mun ei tarvinnutkaan enää olla maaliman paras breikkari ja kovin jätkä. Sen sijaan tärkein tehtävä olikin luoda lapsille turvallinen ympäristö kasvaa ja kehittyä, ei pelkästään tanssijoina vaan ennen kaikkea ihmisinä.

Lupa olla persoonallinen oma itsensä

Heti alkuun sovimme lasten kanssa kolme sääntöä. Tunneilla kaikkien on lupa epäonnistua, lupa iloita onnistumisista ja lupa olla oma itsensä. Jotta jokainen saisi toteuttaa itseään omalla persoonallisella tavallaan, keksimme kaikille myös omat breikkinimet. Vaikka eriväriset gorillanimet olivatkin sattuneesta syystä kovassa huudossa, mukaan mahtui myös mm. Puskeva Härkä ja Sihisevä Käärme. Omaksi henkilökohtaiseksi tavoitteeksi asetin sen, että tunnin päätteeksi jokainen oppilas on kokenut niin suuren onnistumisen tunteen, että hän ei malta odottaa pääsevänsä kertomaan siitä vanhemmilleen ja kavereilleen. Tämä oli ensiarvoisen tärkeää lapsen harrastuksen jatkumisen kannalta – sekä tietysti myös meidän firman liiketoiminnalle. Samalla toteutui se alkuperäinen tavoite luoda jotain kestävää, joka vaikuttaa myönteisesti ympäröivään yhteisöön parhaimmillaan vielä vuosienkin päästä.

Vielä tänäkin päivänä törmään viikottain vanhoihin oppilaisiini tai heidän vanhempiin. Osa oppilaistani breikkaa edelleen ja osa on siirtynyt muihin harrastuksiin. Poikkeuksetta he kuitenkin kiittelevät minua kannustavasta ja innostavasta opetuksesta vuosia sitten. Tää on aika upeeta, sillä joidenkin muksujen kanssa on tanssittu yhdessä viimeksi yli kymmenen vuotta sitten.

Yritys, joka toteuttaa omia arvojaan

Mä lähden aika harvoin mukaan markkinointiyhteistöihin. Kun juttelin Aarnin perustajien Niklaksen, Samulin ja Pyryn kanssa, he kertoivat mulle oman tarinansa ja huomasin meidän ajatuksien kohtaavan monellakin tavalla. Keskusteltiin yhdessä yrittäjyydestä ja oman vision toteuttamisesta. He kertoivat mulle ”hullusta unelmastaan” luoda maailman ainoa brändi, joka käyttää kellojensa valmistamiseen suomalaista puuta – kestävää kehitystä ja luontoa unohtamatta. Hyvien juttujen tekeminen ei aina ole itsestäänselvää nykyajan liikemaailmassa ja siksi lähdinkin innolla mukaan tähän yhteistyöhön. Mä arvostan sellaisia firmoja, joiden arvot näkyvät konkreettisesti yrityksen jokapäiväisessä toiminnassa.

Muhun teki vaikutuksen etenkin se, että puiden alkuperä tunnetaan paikkakunnan tarkkuudella ja mun uusi XO Jalava -kello on tehty yli 100 vuotta vanhasta puusta. Itseasiassa jokaisella puulla, joista Aarnin kellot tehdään on oma stoorinsa. Kiertävänä tarinankertojana innostuin tästä heti! Sen sijaan, että puu vain kaadettaisiin, siitä syntyykin tyylikästä kotimaista designia. Ja nyt tuo satavuotias Jalava jatkaa tarinaansa mun ranteessa vielä vuosien ajan.

Mikä sitten tekee omasta tai yrityksen toiminnasta kestävää? Täydellistä vastausta tähän kysymykseen tuskin onkaan, mutta uskon, että seuraavia tienviittoja seuraamalla suunta on ainakin oikea:

Olen hyvä ystäville, hyvä ympäristölle ja hyvä itselle.

Kiitoksena kumppanuudesta Aarnin perustajat Niklas, Pyry ja Samuli halusivat palkita lukijani antamalla alekoodin heidän verkkokauppaansa.

Koodilla hatsolo15 saat 15% alennuksen ostoskorisi loppusummasta. Koodi on voimassa vain 31.08.2019 saakka, joten nyt on sun aika ottaa koodi haltuun ja surffailla ostoksille!

Älä tee kaikkea itse, vaan keskity siihen mitä osaat!

Oletko todella vapaa?

Mä halusin yrittäjäksi ensisijaisesti siksi, että saisin olla vapaa ja päättää omista aikataulussani. Pian kuitenkin huomasin painavani hommia enemmän kuin koskaan ennen ja tienaamani vähemmän kuin koskaan ennen. Pöydät notkuivat laskuista, kuiteista ja kirjanpidolliset asiat olivat lähes poikkeuksetta myöhässä. Toiminnan kehittämiselle saati vapaa-ajalle ei ollut varaa uhrata euroja tai sekunteja, koska aina oli pelko peffassa saisiko seuraavan kuun laskut hoidettua. Tajusin pian, että kaikkeen ei tarvitse pystyä yksin. Ainut keino kasvaa ja kehittää yritystoimintaa oli palkata apua.

Kaikkea ei kannata yrittää tehdä yksin

Siitä se idea sitten lähti. Listasin ylös kaikki asiat, jotka joku muu ehkä osaisi hoitaa paremmin kuin minä itse. Ekaksi mieleen ponnahti kaikenmaailman papereiden venkslaaminen, seuraavaksi hankin keikkojen apua bookkaamiseen ja viimein panostin kunnon nettisivujen rakentamiseen. Avun palkkaaminen ja asioiden ulkoistaminen oli merkittävä panostus, johon ei muka koskaan aikaisemmin rahaa. Olin kuitenkin ajautunut pisteeseen, jossa yksin tekeminen ei enää ollut vaihtoehto. Vaikka esimerkiksi nettisivuprojekti nielaisi kohtalaisen summan, oli vihdoinkin aikaa taas keskittyä siihen missä olin oikeasti hyvä ja nautin. Työstä tuli jälleen mielekästä ja fokus pysyi oikeissa asioissa puheiden, valmennustoiminnan ja innostavien konseptien kehittämisessä.

Miksi tehtävien ulkoistaminen kannattaa?

  1. Et ole paras kaikessa: Mä olen hyvä tanssimaan, innostamaan ja puhumaan. En ole kuitenkaan velho kirjoittamaan koodia, suunnittelemaan brändi-ilmettä tai pitämään papereita järjestyksessä. Avun myötä moni puuhastelun asteella ollut asia nousi täysin uudelle tasolle.
  2. Vältä burn out: Siinä ei ole mitään siistiä tai ihailtavaa, että raataa loputtomiin kunnes on palanut loppuun. Vapauta itsellesi aikaa ulkoistamalla hommia, jotka eivät vaadi juuri sinun erikoisosaamistasi. Näin sulle jää aikaa harrastaa, ideoida ja nauttia ajasta perheen ja ystävien kanssa.
  3. Verkostoituminen: Toimintojen ulkoistaminen on helkkarin helppo tapa verkostoitua uusien toimijoiden kanssa. Mun liiketoiminta on kasvanut todella jo pelkkien yhteistyöyrityksen suosituksen avulla. Vahva verkosto auttaa uusien asiakkaiden hankinnassa ja tukee ongelma tilanteissa. Jos kaipaat uusia nettisivuja käy tsekkaamassa mainostoimisto Sinisen Härän palvelut tai esimerkiksi innostavaa urheilupersoonaa tapahtumaasi vieraile Sportspotin sivuilla.

 

Tein tästä aiheesta myös podcastin. Otahan kuunteluun!

 

 Jos aika ja energia loppuu arjessa, ole rohkea ja uskalla ulkoistaa asioita!

  • Hatsolo

Jaksaa, jaksaa – matkalla kohti Pariisin Olympialaisia 2024

Vihdoinkin kotona historian ekoista virallisista breakingin MM-kisoista Kiinasta. Mukaan tarttui 23. sija, roppakaupalla hyviä fiiliksiä ja rutkasti motivaatiota tulevaan. Taakse jäi satakunta kovaa breikkaria, joista jokainen oli oman maansa ehdottomia kärkinimiä. Oon sijoitukseeni äärimmäisen tyytyväinen! Vähän skabarutiinia alle ja toi sijoitus paranee heittämällä. Sitten tapellaankin jo mitaleista. Menestyksen ansiosta uusia kisoja on luvassa jo heti loppukesällä ja syksyllä. Seuraavaksi suuntana on Puola, Slovakia, Unkari ja Norja.

Terve keho ja ilo kohdallaan

Oli kyllä saakelin nastaa painaa vanhana kehäkettuna nuorempien tanssijoiden seassa. Monet kansainvälisten tapahtumien järkkärit naureskelikivatkin tyyliin ”this is already your second career as a bboy”. Ja tottahan se onkin, sillä ekat skabat olivat vuonna 2000. Nyt lähes 35-vuotiaana on monet kerrat joutunut katsomaan peiliin ja miettimään kilpailu-uran jatkoa. Onneksi ne isoimmatkin vammat on aina selätetty ja nykyään kroppa on terve sekä täysin kivuton. Ehkä kivuttomuus vaikuttaa myös siihen, että tällä hetkellä tanssi maistuu paremmalta kuin vuosiin!

Puitteet MM-skaboissa oli nostettu täysin uudelle tasolle. Kisoissa eri maiden tanssijoilla oli oman maan edustusasut ja tuulipuvut viimeisen päälle. Suomella ei omia asuja ollut, joten päätin nykäistä kisoihin päälle Karibialta ostamani Hawaii paidan. Tapahtumapaikalle saavuttiin priva-autolla, josta matka jatkui punaista mattoa pitkin lehdistön eteen valokuvattavaksi ja tervetuliasillalliselle. Ekaa kertaa päiväjärjestyksessä olivat myös doping-testit. Blingistä, säihkeestä ja virallisista osuuksista huolimatta tapahtumassa oli otettu huomioon myös meidän breikkareiden toiveet. Säännöt ja kisaformaatti oli rakennettu niin, että kisaajien pitää temppujen lisäksi osata tanssia ja reagoida musiikkiin. Ehkä juuri siksi olikin oikeasti aivan saakelin hauskaa skabata klubin sijaan myös isolla lavalla! Kiitos vielä meidän Suomi-tiimin Kimmolle, Ramonalle ja Hannelle huikeasta reissusta.

Breaking olympialaisiin

Tiistaina tuli myös varmistus, että Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n vuosikokous hyväksyi breikkaamisen Pariisin 2024 kesäkisojen viralliseksi lajiksi. Lajin virallinen nimikin on vihdoin saatu korjattua oikeaksi. Sehän on siis Breaking eikä Break Dance. Nyt jokaisen suomalaisen breikkarin on mahdollista päästä Olympialaisiin. Mähän aion tietysti ottaa tän haasteen haltuun täysillä, joten nähdään vuonna 2024 Pariisin kesäkisoissa. Tuutko messiin kannustamaan?

Mahtavaa kesää ja asennetta tulevaan!

-Hatsolo

 

MIELESI ON INSTRUMENTTI

Oon viimeisen vuoden kiertänyt Suomea motivoimassa ihmisiä siitä, miten ilo ja positiivinen työilmapiiri kuuluvat jokaiseen päivään. Näiden asioiden eteen työskentely on kaikkien työyhteisön jäsenten vastuulla tittelistä riippumatta. Itseasiassa mitä korkeammassa asemassa olet, sitä enemmän sun pitäisi panostaa työilmapiirin rakentamiseen. Tätä vastuuta on kuitenkin saakelin helppo pakoilla ja valitettavasti todella moni on ottanut oikein asiakseen tehdä niin. Muinaisajoilta peritty ”En mä oo tullut tänne muita viihdyttämään” -asenne ei ole kuitenkaan mikään syy olla ilkeä tai vittumainen.

Kun voit hyvin, olet luonnostasi hyvällä tuulella

On äärimmäisen epäammattimaista tulla duuniin väsyneenä ja p*skalla fiiliksellä. On väärin tartuttaa oma huono olo ympäröivään työporukkaan. Se, että duuni ei maistu ja väsyttää ei muutu valittamalla vaan muuttamalla omaa käyttäytymistään. Urheilijan tai esiintyvän artistin ei ole mahdollista tulla duuneihin huonolla fiiliksellä. Asenteen ja vireen oltava aidosti kohdallaan, sillä tunnetta ei voi feikata. Jos näin ei ole, näkyy se välittömästi tulkinnassa, suorituksessa ja tuloksessa. Samoin on muusikoilla. Kukaan rakkaudella ammattiaan tekevä muusikko ei vain astele lavalle ja toivo, että ääni sekä kitara ovat vireessä. Asenteen lisäksi molemmat viritetään kuntoon aina ennen keikan alkua, jotta lavalla pystyy antamaan kaikkensa yleisölle.

Jos ei nappaa?

Jos duuni ei innosta, etkä halua olla mukana rakentamassa parempaa työilmapiiriä, on syytä miettiä miksi? Vastaus kysymykseen löytyy pohdinnan kautta. Onko vika duunipaikassa vai olisiko palo omaan alaan päässyt sammumaan? Jos duuni ei nappaa, ei ole kenenkään etu kärvistellä tilanteessa joka ei motivoi. Jos urheilijan voittamisen halu sammuu, on syytä siirtyä kilpakentiltä muihin tehtäviin. Sinä päivänä kun itselläni ei ole enää kipinää opetella uusia tanssiliikkeitä, lupaan heittää tanssikengät roskikseen, keksiä muuta tekemistä ja antaa tilaa nuoremmille taitureille. Aina alan vaihtaminekaan ei ole ainoa ratkaisu. Kannattaa myös miettiä auttaisiko omien tuntemuksien avaaminen myös duunipaikalla. Väsymys ja vitutus vaihtuu usein nauruksi ja luottamukseksi hyvien keskustelujen kautta. Silloin toki joutuu laittamaan itsensä aidosti likoon, mutta toisaalta sitä ongelmien ratkaiseminen useimmiten vaatii!

Mieli on instrumentti

Mieli on arvokas instrumentti. Siitä on pidettävä huolta ja se on viritettävä kuntoon joka ikinen aamu ennen duunia. Keinoja on monia. Sä voit treenata, meditoida tai vaikka herätä nauttimaan siitä rauhasta, kun luonto herää henkiin anivarhain aamulla. Kun mieli on vireessä, olet parhaimmillasi ja pystyt antamaan panoksesi myös paremman työilmapiirin eteen. Se on ammattimaisuutta vuonna 2019. Mä haastankin sut seuraavana aamuna aloittamaan päiväsi tekemällä yhden konkreettisen asian, joka saa sut hyvälle tuulelle. Jos itse keksi mitään, niin tässä muutama näppärä vinkki. Ota haaste vastaan ja huomaa, että omilla teoilla ja asenteella voi todellakin vaikuttaa positiivisesti omaan elämään ja ympäröivään maailmaan.

Mahtavaa päivää sulle!

Ps. Jos kaipaat omalle duunipaikallesi innostavaa koulutusta paremman työilmapiirin parantamiseksi ota rohkeasti yhteyttä!

HALUATKO MILJONÄÄRIKSI?

Onko sulla koskaan ollut sellainen olo, että mikään ei riitä? Että vaikka kuinka yrittää, niin mikään ei muutu. Vastaukset elämän kiperimpiin kysymyksiin ovat sumun peitossa ja unelmat pysyvät sinnikkäästi yhtä kaukana kuin aina ennenkin. Mun on viikko alkanut näissä tunnelmissa ja moni varma asia on yhtäkkiä tuntunut pirun epävarmalta. Joskus näitten tunteiden kanssa on joutunut painimaan pitkään, mutta nykyään oon hoksannut pari aika näppärää TV:stä tuttua oljenkortta epävarmuuden selättämiseen.

1. Kilauta kaverille

Elastinenkin räppäs jo aikoinaan seuraavasti: ”Ystävän tuki on horjumaton ja vakaa. Joten kun pääs prakaa, on joku kenen kans jakaa.”. Hyvän ystävän kanssa keskustellessa epätoivo ja kyyneleet muuttuvat usein rauhaksi ja pieneksi ripaukseksi toivoa. Mulla on pikavalinnassa muutama tärkeä tyyppi kenelle voi soittaa aina kun siltä tuntuu. Liian usein me koitellaan taistella loppuun asti yksin ja venyttää soittoa viimeiseen asti. Mitä jos seuraavan kerran kilauttaisit kaverille heti kun on tarvetta.

2. Kysy yleisöltä

Kun omat ajatukset ovat solmussa, tykkään uppoutua tarinoiden maailmaan. Haen inspiraatiota kirjoista, musiikista, tanssista, blogeista jne. Teksteissä, biiseissä ja kuvissa avataan tunteita tavoilla, joihin erittäin helppo samaistua. Tämä on auttanut mua käsittelemään omia tunteitani, näkemään asiat uudessa valossa ja luonut uskoa tulevaisuuteen epävarmuudesta huolimatta.

3. 50-50

Kun kaikki muut oljenkorret on käytetty, jää jäljelle 50-50. Viime kädessä hyväksyttävä se tosiasia, että kaikkiin kysymyksiin ei ehkä koskaan löydykkään oikeaa vastausta. Pitää vaan rajata vaihtoehdot, tehdä päätös ja katsoa mitä tapahtuu. Epätietoisuuden ei tartte antaa rajoittaa elämää. Joskus harkittu riski ja sitä seurannut hyppy tuntemattomaan ovat ainoa oikea vaihtoehto.

Ehkäpä elämä miljonäärina ei tarkoittakkaan notkuvia rahapinkkoja, hienoja autoja ja luksusvaatteita vaan juuri sitä, että kun hätä iskee, niin meillä on tukenamme muutama vahva oljenkorsi johon tukeutua, kunnes taas omat jalat kantavat.

Mahtavaa päivää just sulle!

Ps. Uusin podcast eetterisssä.

#201 – Epätäydellinen elämä

HATSOLO PODCAST IS BACK – Uudet tuulet

Moikka jengi,

podcast on ollut pitkään telakalla, mutta nyt on uusi jakso taas eetterissä. Oon kevään ajan miettinyt sopivaa tulokulmaa podcastilleni ja nyt tuntuu, että se on vihdoinkin löytynyt. Haluan puhua aisoista just niinkuin ne on ilman kaunistelua ja filttereitä. Tulen puhumaan siisteistä jutuista ja myös niistä, jotka sattuu oikeasti. Messissä on mielenkiintoisia vieraita ja oman alansa ehdottomia ammattilaisia aina baarimestareista – hunajanjantuottajiin. Haluan esitellä persoonia, jotka ovat ottaneet tietoisen riskin ja lähteneet toteuttamaan unelmaansa. Nämä tarinat innostavat varmasti myös sua tekemään peliliikkeitä oman elämäsi suhteen.

Raakaa matskua

Uudella kaudella podcastit nauhotetaan aina yhdellä otolla. Ennen editoin omia juttujani jos kieli meni solmuun tai sanat sekaisin. Nyt saat kuulla kaiken sekoilun raakana ja leikkaamattomana.

Täydellisen epätäydellistä

Uusimmassa jaksossa pureudutaan siihen, tarvitseeko elämän olla täydellistä vai olisiko kuitenkin hyvä oppia elämään myös epätäydellisten asioiden kanssa. Laita viestiä, mitä fiiliksiä jakso herätti ja ota kanava tilaukseen. Uusi jakso tippuu eetteriin aina torstaisin kello 19.00!

Otahan kuunteluun!

Lopeta raivoaminen ja kasva aikuiseksi

Mä haluaisin antaa ihmisille lahjaksi lisää aikaa. Monella tuntuu nykyään nimittäin olevan niin kiire, että se muuttuu herkästi kontrolloimattomaksi raivoksi. Viime viikkoina raivoaminen on eskaloitunut runsaan lumentulon takia. Olen todistanut ihmisten huutavan naamapuinaisena lumenpudottajille, heristelevän nyrkkiä aura-autoille ja heiluttelevan keskisormea kanssa-autoilijalle, joka yrittää taskuparkkeeraa autoaan jättimäisten lumikasojen väliin. Mäkin olen saanut oman osani, mutta olen keksinyt tehokkaan aseen raivoa vastaan millä katoaa samalla myös oma orastava kiukun alku: Leveä hymy, käsi yläfemma-asentoon ja sanat ”c’moon, kaikki on ihan hyvin”.

Tässä pari toimintaohjetta kaikille kiireen aiheuttamasta raivosta kärsiville. Ota ne haltuun itsesi ja meidän muiden kannalta!

STOPPI RAIVOLLE

• Tööttääminen, keskisormien heiluttelu ja kiilaaminen eivät maagisesti poista ruuhkaa. Ne ainoastaan pahentavat tilannetta ja usein tartuttavat raivon viattomiin myös kanssaihmisiin.

• Jos näet, että lumenpudotus on käynnissä, mieti voisitko huutelun ja väkisellä vaaravyöhykkeelle änkeämisen sijaan odottaa hetken, kunnes saat luvan kulkea. Jos et malta odottaa, kokeile kiertää tilanne ja siirry kulkemaan kadun toiselle puolelle.

• Jos huomaat, että joku yrittää parkkeerata vaikeaan paikkaan, älä aja nokkaasi 20 cm päähän takapuskurista. Sen sijaan anna kuskille aikaa, rauhaa ja tilaa. Näin auto on usein jo nopeasti parkissa ja homma voi jatkua.

Lopuksi. Yksikin nyrkinheristely tai keskisormenheiluttelu kaduilla on liikaa aikuiselta ihmiseltä. Mieti tarvitseeko omaa huonoa oloaan purkaa raivoamalla ihmisille, jotka yrittävät duunipanoksellaan ratkaista ongelmia ja saada lumet nippuun niin, että kaikki pääsisivät kulkemaan paremmin. Raivovapaata maanantaita kaikille ja asennetta viikkoon!

WIN THE DAY – Älä suostu lounaskooman uhriksi!

Me aloitettiin päivä joogalla duuniporukan kanssa viime perjantaina. Aamureippailun ansiosta energiat olivat korkealla ja seuraavassa palaverissa ideoita syntyi kovalla tahdilla. Osa niistä oli jopa ihan hyviäkin. Ideoidessa aika lentää siivillä ja pian olikin jo lounasaika. Eri lounaspaikkoja pallotellessamme nousi ilmoille ehdotus lähellä sijaitsevasta Nepalilaisesta ravintolasta. Vaikka oikeasti pidänkin Nepalilaisesta safkasta, mietin, että kannattaakohan lähteä messiin. Olen vuosien mittaan tullut tarkaksi sen suhteen mitä syön lounaaksi, sillä haluan pystyä parhaaseeni myös iltapäivällä. Lähdin kuitenkin porukan jatkoksi.

Taktiikkani oli syödä mahdollisimman kevyesti. Buffassa lastasin lautaselleni salaattia, skidisti riisiä ja maltillisesti kana- ja kasvissooseja. Lihat, naanleivät ja jälkkärit skippasin kokonaan. Ruoka oli herkullista ja pommitti kaikkia makuhermoja, minkä vuoksi safkaamista oli todella vaikea lopettaa vain yhteen kevyeen lautaselliseen. Pysyin kuitenkin tiukkana enkä santsannut. Olin ylpeä tahdonvoimastani. Lähdin lounaalta muihin hommiin kohtalaisen pirteänä, mutta jo 45 minuutin jälkeen pää oli totaalisen jumissa ja energiatasot nollissa.

Iltapäivällä edessä olivat breikkitreenit ja voin kertoa, että raskas ja kermainen ruoka ei suoranaisesti auta lentämään tanssilattialla. Treenejä parhaiten kuvaavat sanat laiska ja hidas. Käänsin negatiivisen positiiviseksi ja olin iloinen siitä, että en ollut santsannut. Nyt pystyin myllyttämään lattialla edes lähes kelvollisesti. Olo parani hitusen treenien edetessä, mutta varsinaista lentokeliä en saavuttanut missään vaiheessa. Keskinkertainen treeni ei ollut missään nimessä ruuan vika, vaan oma oma vikani. Tiesin millainen safka minulle sopii lounasaikaan, varsinkin jos edessä on treenit. Tällä kertaa vaan päätin ottaa riskin.

Mä en tyydy keskinkertaisuuteen, enkä halua sabotoida mahdollisuuksiani onnistua. Menestys rakennetaan yksi arkinen pala kerrallaan. Joskus kyse voi yksinkertaisemmillaan olla siitä, mitä suuhunsa lappaa lounaalla. Olen elämäni aikana pyörinyt riittävästi lounasravintoloissa ja iltapäivän palavereissa, että voin havaintojeni pohjalta todeta seuraavaa. Sadat tuhannet Suomalaiset pilaavat loppupäivänsä tykittämällä kupunsa yltiöpäisen täyteen lounasbuffetissa. Mä en edes tykkää sopia palavereita iltapäiväksi, koska usein kaveri pöydän toisella puolella on liian koomassa työntekoon. Ilmiö on niin yleinen, että moni ei edes tiedä, miltä tuntuu olla energinen myös iltapäivästä!

Edellinen esimerkki on helppo ymmärtää viinan suhteen. Harva vetää jurreja ennen tärkeää palaveria, presentaatiota tai treenejä. Poikkeuksia tosin tässäkin löytyy…:D Ja joskus, esimerkiksi breikissä, harkitusti nautitut 1-2  pientä viskishottia ennen treeniä saattavat rentouttaa kehoa ja avartaa mieltä juuri sopivasti, että tanssi kulkeekin aika kivasti. En kuitenkaan suosittele nappailemaan viskiä pävittäin ennen treenejä. Järki mukana myös tässä asiassa.

Jos kaipaat lisää energiaa ja haluat erottua erottua positiivisesti myös iltapäivän palavereissa, ota seuraavat vinkit haltuun.

1. Syö yksinkertaisesti

Omilla eväillä kokonaisuutta on aina helpompi hallita, mutta buffassa on usein tarjolla kaikenlaisia houkutuksia. Mä ratkaisen ongelman ottamalla lautaselle paljon salaattia ja vain yhtä pääruokaa. Näin annoskoko on helppo pitää sopivana ja energiansaanti järkevänä. Opettele valitsemaan ja koita päästää irti ajattelusta, missä kaikki mahdollinen pitää mahduttaa lautaselle saadakseen rahoilleensa vastinetta. Laatu ennen määrää, myös buffassa!

2. Santsille skippi

Mä pyrin lopettamaan syömisen siihen kun lautanen on tyhjä. Jos on aivan pakko santsata, otan lautaselle muutaman kurkun palasen tai lisää salaattia. Yleensä jo pelkkä kurkkusantsi riittää huijaamaan mieltä ja olo on yhtäkkiä kylläinen. Santsihoukutusta on helppo välttää pitämällä huolta, että esimerkiksi aamupala on vastaa tarpeitasi.

3. Järkevät jälkkärit

Musta on huvittavaa miten moni vetää jälkkäriä napaansa perustellen ”no kun se nyt kuulu tähän hintaan”. Jälkkärin syöminen on ok, mutta tarvitseeko sitä vetää joka päivä? Mitä jos ottaisit jälkkäriä vain silloin, kun se on sun ehdotonta lempparia? Mä saatan monesti korvata jälkkärin kevyellä jumpalla. Esimerkiksi 30 haarahyppyä, 10 punnerusta ja 10 kyykkyä nostaa energiat kattoon ja laittaa pään toimintakuntoon aika kivasti. Jumpan jälkeen onkin taas kiva hyökätä duunien kimppuun intoa, ideoita ja energiaa puhkuen.

Summa summarum. Testaa mun keinoja ja kehittele oma malli iltapäivän kooman voittamiseen. Toimivan malliin vaikuttavat myös päivän muut ateriat ja yleinen aktiivisuus päivän aikana. Jos kaveri on esimerkiksi polkujuossut paljasjalkakengillä duuniin talven kovimpana pakkaspäivänä, on hänen lounaansa todennäköisesti hieman erinäköinen kuin muilla. Pane merkille millainen lounas antaa sulle virtaa ja keskity niihin juttuihin. Elämä ja duuni on paljon hauskempaa, kun ei tarvitse koko ajan keskittyä taistelemaan väsymystä vastaan. Mä aion edelleenkin syödä nepalilaista ruokaa, mutta jääköön se jatkossa tilanteisiin, missä voin seuraavien tuntien aikana ottaa iisisti vaikkapa kirjan tai torkkujen merkeissä.

Mahtavaa lounasta just sulle!

Kuinka usein sanot itsellesi, EN PYSTY?

Aina joku viisaampi haluaa tulla kertomaan, miten Suomessa ei kannata tehdä tiettyjä asioita. Täällä ei pidä yrittää tehdä tanssista ammattia, salibisneksessä pienet toimijat eivät pärjää isoja ketjuja vastaan ja koska en ole kulkenut koulutietä lukiota pitemmälle, ei todellakaan kannata haaveilla murtautumisesta puhujamarkkinoille. Jossain vaiheessa opin sulkemaan korvani naapureiden huutelulta, mutta jäljellä oli vielä yksi kaveri, jonka juttuja oli vaikea sivuttaa. Tää kaveri vähätteli mua päivittäin ja sen puheet vaikuttivat muhun eniten.

Kaveri oli tietysti minä itse ja uskon, että en ole yksin ongelmani kanssa. Negatiivinen minäpuhe on kuin kryptoniittia, joka vie vastustamattomasti vahvimmankin superihmisen voimat. Koska halusin saavuttaa asioita, päätin laittaa stopin koko touhulle. Jos olet tällä hetkellä negatiivisen minäpuheen kuristuksessa, niin älä huoli. Tässä on kolme vinkkiä, miten sisältä kumpuavaa ääntä pystyy tarpeen tullen vaimentamaan.

TUNNISTA

Ensimmäinen askel on tunnistaa milloin sisäinen ääni yrittää latistaa meininkiä. Muista, että sinun ei tarvitse olla yhtä kuin ajatuksesi. Minäpuhe on usein vain turhaa löpinää, eikä useinkaan vastaa todellisuutta. Kun tunnistat höpötyksen on sinun mahdollista myös olla välittämättä siitä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tärkeintä itseluottamuksen kannalta ei ole positiivisen minäpuheen lisääminen, vaan nimenomaan negatiivisen minäpuheen tunnistaminen ja aktiivinen vähentäminen. Asia on helppo ymmärtää ruokavalion kautta. Kuvittele, että söisit joka päivä puoli kiloa kasviksia. Kasviksista huolimatta kokonaistilanne ei kuitenkaan parane, jos edelleen mättää kurkusta alas roppakaupalla karkkia, jätskiä ja roskaruokaa.

VAIHDA LEVYÄ

Suomessa on soitettu kansanperinteenä valitusvirsiä. Nykypäivänä räppi on kuitenkin vallannut soittolistat ja siitä on tullut koko kansan musiikkia. Kun suomiräppärit lökäpöksyineen hyökkäsivät kellareista estradeille 2000 -luvun taitteessa, monet kauhistelivat heidän uhoa ja tahtoa olla parhtaita lajissaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin samat tyypit täyttävät stadioineita ja pyörittävät menestyviä yrityksiä. Aika on kypsä ja sunkin on korkea aika sanoittaa oman elämän soundträkkisi täysin uusilla lyriikoilla. Tässä malliksi Elastisen sanat, jotka saivat mut päivästä toiseen taistelemaan omien unelmieni puolesta: ”Jengi sanoo et’ mull on muka tapana liikaa uhota / Meitsit sentää toimii, eikä pelkästään vaan puhuta!”. Jos riimittely räppäräiden tapaan tuntuu vielä hieman vieraalta, niin aloita seuraavasti. Seuraavan kerran kun sanot ”EN PYSTY”, poista E ja siirrä NPYSTY” sanan perään. Lopputulokseksi saat PYSTYN!

SOITA REPEATILLA

Uudenlaisen minäpuheen opettelu saattaa alkuun tuntua huvittavalta ja oudolta. Samoin meille naureskeltiin, kun ei osattu vielä mitään, mutta silti unelmointiin breikkaavamme maailman parhaita vastaan. Muutos aiheuttaa aina vastarintaa ja oma mieli on mestari keksimään syitä luovuttaa. Älä kuitenkaan luovuta. Tee positiivisuudesta tapa ja väännä ääntä kovemmalle kun negatiivinen minä tai naapuri jurnuttaa vastaan.

Tässä oli mun vinkit negatiivisen minäpuheen selättämiseen. Ota vinkit testiin ja laittele fiiliksiä, miten sä selätät negatiivisen naapurin tai sisäisen äänen.

Kun luovuin kaikesta omaisuudestani!

Vuonna 2016 päätin hankkiutua eroon lähes kaikesta omaisuudestani. Kunnianhimoinen tavoite oli, että projektin lopuksi kaikki kamani mahtuisivat yhteen matkalaukkuun. Aloitin operaation kasaamalla tavarani asuntoni kulmaan. Vuosien aikana matkaan olikin tarttunut kaikenlaista. Satoja lenkkareita, levyjä, leffoja, kirjoja, palkintoja, mitaleita, kirjeitä ja ties mitä turhaa krääsää. Kun tarkastelin tavaroita tarkemmin, olin hetken pienimuotoisessa shokissa. Jokaisella tavaralla oli oma tarina, jotka muodostivat viimeiset 20 vuotta elämästäni. Muistin tismalleen miltä tuntui rokkata mustia Pro-Keds kenkiä kun voitettiin Jussin kanssa ensimmäiset Circle Kingz -skabat, tai kun ostin musta-harmaan Kangol -hatun voitettuamme Rock Steady Anniversaryn New Yorkissa. Taisin vuodattaa pari kyyneltäkin käydessäni läpi kirjeitä vanhoilta tanssioppilailtani ja asiakkaltani TFW -salilla.

Alkuun tavaroista irtipäästäminen suorastaan sattui. Tuntui kun olisin antanut kaikki muistoni ja saavutukseni pois. Oli hullua huomata miten kiintynyt olin tavaroihini. Päivä päivältä pino huoneeni kulmassa kuitenkin pieneni ja kipuilu vaihtui puhtaaseen antamisen iloon. Huomasin, että olin jotain enemmän kuin vain tavarani. Muutamien viikkojen jälkeen olin saavuttanut tavoitteeni ja pakannut loput kamani yhteen matkalaukkuun (Kiitos Äiti avusta, taisit myös pelastaa jotain aarteita;) ). Oloni oli vapautunut, kevyt ja äärimmäisen onnellinen.

Mitä sitten opin operaatiosta

1. Todellista vapautta on mahdollista tuntea vasta, kun on valmis päästämään irti.

2. Muistot ja saavutukset eivät ole tavaraa. Ne ovat elettyjä kokemuksia ja auttavat sinua rakentamaan valoisamman tulevaisuuden.

3. Painolasti kevenee vain, kun uskaltaa hankkiutua eroon asioista, joita ei enää tarvitse.

Edellistä kaappien siivouksesta on kohta 2,5 vuotta. Kun katson tavaran määrää asunnossani nyt, huomaan, että on korkea aika toistaa operaatio!

Mitä sä ajattelet aiheesta? Oisitko sä valmis luopumaan valtaosasta tavaroistasi?

Loistavaa viikkoa sulle!