Fiilikset

Hyvä ystäville, hyvä ympäristölle ja hyvä itselle

*Kaupallinen yhteistyö Aarni

Musta ei koskaan pitänyt tulla yrittäjää. En vain tuntenut itseäni kotoisaksi yhdessäkään oppilaitoksessa ja siksi ymmärsin jo nuorena, että oman firman perustaminen on ainut vaihtoehto. Alusta saakka oli selvää, että en lähde hakemaan mitään pikavoittoa tai äkkirikastumista. Tavoitteena oli rakentaa jotain niin kestävää, että se vaikuttaa positiivisesti omaan ja muiden ihmisten elämään vielä vuosien päästäkin.

Ekaks ei tietenkään ollut mitään havaintoa, että mitä hemmettiä kannattaisi lähteä tekemään. Vaihtoehtoja oli monia ja mielessä kävi mm. pizzerian perustaminen, kenkäkaupan avaaminen sekä räppärin ura. Vaikka kaikki näistä vaihtoehdoista olikin mielenkiintoisia urapolkuja, päätin kuitenkin keskittyä tekemään sitä missä oon oikeasti hyvä.

Vuonna 2010 avattiin breikkiryhmäni Flow Mo Crew:n kanssa katutanssikoulu Saiffa. Yhtiökumppaneiden kesken vedettiin pitkää tikkua työtehtävistä ja onnetar arpoi mun tehtäväkseni 5-7 vuotiaiden lasten tanssikurssien vetämisen. Aika nopeasti kävi selväksi mikä lasten kanssa työskentelyssä on tärkeintä. Mun ei tarvinnutkaan enää olla maaliman paras breikkari ja kovin jätkä. Sen sijaan tärkein tehtävä olikin luoda lapsille turvallinen ympäristö kasvaa ja kehittyä, ei pelkästään tanssijoina vaan ennen kaikkea ihmisinä.

Lupa olla persoonallinen oma itsensä

Heti alkuun sovimme lasten kanssa kolme sääntöä. Tunneilla kaikkien on lupa epäonnistua, lupa iloita onnistumisista ja lupa olla oma itsensä. Jotta jokainen saisi toteuttaa itseään omalla persoonallisella tavallaan, keksimme kaikille myös omat breikkinimet. Vaikka eriväriset gorillanimet olivatkin sattuneesta syystä kovassa huudossa, mukaan mahtui myös mm. Puskeva Härkä ja Sihisevä Käärme. Omaksi henkilökohtaiseksi tavoitteeksi asetin sen, että tunnin päätteeksi jokainen oppilas on kokenut niin suuren onnistumisen tunteen, että hän ei malta odottaa pääsevänsä kertomaan siitä vanhemmilleen ja kavereilleen. Tämä oli ensiarvoisen tärkeää lapsen harrastuksen jatkumisen kannalta – sekä tietysti myös meidän firman liiketoiminnalle. Samalla toteutui se alkuperäinen tavoite luoda jotain kestävää, joka vaikuttaa myönteisesti ympäröivään yhteisöön parhaimmillaan vielä vuosienkin päästä.

Vielä tänäkin päivänä törmään viikottain vanhoihin oppilaisiini tai heidän vanhempiin. Osa oppilaistani breikkaa edelleen ja osa on siirtynyt muihin harrastuksiin. Poikkeuksetta he kuitenkin kiittelevät minua kannustavasta ja innostavasta opetuksesta vuosia sitten. Tää on aika upeeta, sillä joidenkin muksujen kanssa on tanssittu yhdessä viimeksi yli kymmenen vuotta sitten.

Yritys, joka toteuttaa omia arvojaan

Mä lähden aika harvoin mukaan markkinointiyhteistöihin. Kun juttelin Aarnin perustajien Niklaksen, Samulin ja Pyryn kanssa, he kertoivat mulle oman tarinansa ja huomasin meidän ajatuksien kohtaavan monellakin tavalla. Keskusteltiin yhdessä yrittäjyydestä ja oman vision toteuttamisesta. He kertoivat mulle ”hullusta unelmastaan” luoda maailman ainoa brändi, joka käyttää kellojensa valmistamiseen suomalaista puuta – kestävää kehitystä ja luontoa unohtamatta. Hyvien juttujen tekeminen ei aina ole itsestäänselvää nykyajan liikemaailmassa ja siksi lähdinkin innolla mukaan tähän yhteistyöhön. Mä arvostan sellaisia firmoja, joiden arvot näkyvät konkreettisesti yrityksen jokapäiväisessä toiminnassa.

Muhun teki vaikutuksen etenkin se, että puiden alkuperä tunnetaan paikkakunnan tarkkuudella ja mun uusi XO Jalava -kello on tehty yli 100 vuotta vanhasta puusta. Itseasiassa jokaisella puulla, joista Aarnin kellot tehdään on oma stoorinsa. Kiertävänä tarinankertojana innostuin tästä heti! Sen sijaan, että puu vain kaadettaisiin, siitä syntyykin tyylikästä kotimaista designia. Ja nyt tuo satavuotias Jalava jatkaa tarinaansa mun ranteessa vielä vuosien ajan.

Mikä sitten tekee omasta tai yrityksen toiminnasta kestävää? Täydellistä vastausta tähän kysymykseen tuskin onkaan, mutta uskon, että seuraavia tienviittoja seuraamalla suunta on ainakin oikea:

Olen hyvä ystäville, hyvä ympäristölle ja hyvä itselle.

Kiitoksena kumppanuudesta Aarnin perustajat Niklas, Pyry ja Samuli halusivat palkita lukijani antamalla alekoodin heidän verkkokauppaansa.

Koodilla hatsolo15 saat 15% alennuksen ostoskorisi loppusummasta. Koodi on voimassa vain 31.08.2019 saakka, joten nyt on sun aika ottaa koodi haltuun ja surffailla ostoksille!

Miksi mä aina heitän itseni näihin tilanteisiin?

Otsikon kysymys nousee mieleeni joka kerta ennen tanssikisan tai puhekeikan alkua. Vaikka mä puhun paljon asenteesta ja itseluottamuksesta, niin se ei tarkoita sitä, että olisin immuuni pelolle. Pitkästä ja ansiokkaasta kisakokemuksesta huolimatta olen edelleen hyvä epäilemään itseäni h-hetkellä. Usein saan itseni kiinni ajattelemasta, että vitsi miten helppoa olisi olla kotisohvalla katsomassa Netflixiä just nyt.

Tältä musta tuntui myös viime viikolla Helsingin Casinolla järjestetyssä Älä vie mun unelmaa -showssa juuri ennen lavalle astumista. Kerroin jännityksestäni jopa ääneen keikan alussa, johon yleisöstä joku kommentoi ”NIIN VARMAAN”. Mä kuulen samanlaisia kommentteja jatkuvasti, koska moni luulee, ettei mua koskaan jännitä tai pelota. Tosiasiassa pelko on aina läsnä, mutta sen kanssa oppii elämään. Vuosien saatossa olen onneksi oppinut myös kääntämään sen positiiviseksi energiaksi lavalla.

Casinon illan jälkeen sama epävarmuus valtasi mielen heti pari päivää myöhemmin, kun osallistuin arvostettuun Red Bull BC One breikkiskabaan Helsingissä. Vielä pari minuuttia ennen kisan alkua kelasin mielessäni, että oonkohan mä treenannut tarpeeksi, vaikka takana on kuitenkin parinkymmenen vuoden kokemus.

Kun pelko muuttuu energiaksi

Aina, kun avaan suuni puhekeikalla tai otan ensimmäiset askeleet tanssiringissä, kaikki pelon ja epävarmuuden tunteet katoavat samantien. Jännittävän asian tekeminen alkaakin yhtäkkiä tuntua hyvältä ja homma lähtee luistamaan. Siinä hetkessä pelon korvaa energinen itsevarmuus ja halu elää täysillä hetkessä. Heti kun tuo epämukavalta tuntunut tilanne on ohitse, olo on kuin maailmanmestarilla ja tiedän, että mikä tahansa tilanne on mahdollista ottaa haltuun hymyssä suin!

Heittämällä itsensä haastaviin tilanteisiin oman mukavuusalueen ulkopuolelle varmistaa sen, että uusia tilaisuuksia tulee eteen myös jatkossa. Taidot ja kokemus karttuu vain rohkeasti tekemällä ja toimeen tarttumalla. Jos siis tarjoutuu tilaisuus tehdä Suomen ensimmäinen motivaatio Stand Up -show tai osallistua maailmanlaajuisesti tunnettuun breikkiskabaan, niin kotiin jääminen siinä kohtaa ei ole vaihtoehto.

Tässä vaiheessa on varmaan syytä paljastaa miten Casinon puhekeikka ja breikkiskabat sujuivat. No ihan timanttisesti ja just niinkuin pitikin. Alun jännityksestä huolimatta, poistuin pelkoni voittaneena kädet katossa molemmista tapahtumista!

Red Bull BC One -kisan voitto ja lentoliput Mumbain skabaan hallussa!

Iso kiitos kaikille kuluneista muutamasta viikosta. Seuraavaksi meillä kaikilla on edessä syksy ja sen mukana tuomat uudet haasteet. Otetaan ne rohkeasti vastaan peloista vähät välittämättä!

 

Jaksaa, jaksaa – matkalla kohti Pariisin Olympialaisia 2024

Vihdoinkin kotona historian ekoista virallisista breakingin MM-kisoista Kiinasta. Mukaan tarttui 23. sija, roppakaupalla hyviä fiiliksiä ja rutkasti motivaatiota tulevaan. Taakse jäi satakunta kovaa breikkaria, joista jokainen oli oman maansa ehdottomia kärkinimiä. Oon sijoitukseeni äärimmäisen tyytyväinen! Vähän skabarutiinia alle ja toi sijoitus paranee heittämällä. Sitten tapellaankin jo mitaleista. Menestyksen ansiosta uusia kisoja on luvassa jo heti loppukesällä ja syksyllä. Seuraavaksi suuntana on Puola, Slovakia, Unkari ja Norja.

Terve keho ja ilo kohdallaan

Oli kyllä saakelin nastaa painaa vanhana kehäkettuna nuorempien tanssijoiden seassa. Monet kansainvälisten tapahtumien järkkärit naureskelikivatkin tyyliin ”this is already your second career as a bboy”. Ja tottahan se onkin, sillä ekat skabat olivat vuonna 2000. Nyt lähes 35-vuotiaana on monet kerrat joutunut katsomaan peiliin ja miettimään kilpailu-uran jatkoa. Onneksi ne isoimmatkin vammat on aina selätetty ja nykyään kroppa on terve sekä täysin kivuton. Ehkä kivuttomuus vaikuttaa myös siihen, että tällä hetkellä tanssi maistuu paremmalta kuin vuosiin!

Puitteet MM-skaboissa oli nostettu täysin uudelle tasolle. Kisoissa eri maiden tanssijoilla oli oman maan edustusasut ja tuulipuvut viimeisen päälle. Suomella ei omia asuja ollut, joten päätin nykäistä kisoihin päälle Karibialta ostamani Hawaii paidan. Tapahtumapaikalle saavuttiin priva-autolla, josta matka jatkui punaista mattoa pitkin lehdistön eteen valokuvattavaksi ja tervetuliasillalliselle. Ekaa kertaa päiväjärjestyksessä olivat myös doping-testit. Blingistä, säihkeestä ja virallisista osuuksista huolimatta tapahtumassa oli otettu huomioon myös meidän breikkareiden toiveet. Säännöt ja kisaformaatti oli rakennettu niin, että kisaajien pitää temppujen lisäksi osata tanssia ja reagoida musiikkiin. Ehkä juuri siksi olikin oikeasti aivan saakelin hauskaa skabata klubin sijaan myös isolla lavalla! Kiitos vielä meidän Suomi-tiimin Kimmolle, Ramonalle ja Hannelle huikeasta reissusta.

Breaking olympialaisiin

Tiistaina tuli myös varmistus, että Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n vuosikokous hyväksyi breikkaamisen Pariisin 2024 kesäkisojen viralliseksi lajiksi. Lajin virallinen nimikin on vihdoin saatu korjattua oikeaksi. Sehän on siis Breaking eikä Break Dance. Nyt jokaisen suomalaisen breikkarin on mahdollista päästä Olympialaisiin. Mähän aion tietysti ottaa tän haasteen haltuun täysillä, joten nähdään vuonna 2024 Pariisin kesäkisoissa. Tuutko messiin kannustamaan?

Mahtavaa kesää ja asennetta tulevaan!

-Hatsolo

 

HATSOLO PODCAST IS BACK – Uudet tuulet

Moikka jengi,

podcast on ollut pitkään telakalla, mutta nyt on uusi jakso taas eetterissä. Oon kevään ajan miettinyt sopivaa tulokulmaa podcastilleni ja nyt tuntuu, että se on vihdoinkin löytynyt. Haluan puhua aisoista just niinkuin ne on ilman kaunistelua ja filttereitä. Tulen puhumaan siisteistä jutuista ja myös niistä, jotka sattuu oikeasti. Messissä on mielenkiintoisia vieraita ja oman alansa ehdottomia ammattilaisia aina baarimestareista – hunajanjantuottajiin. Haluan esitellä persoonia, jotka ovat ottaneet tietoisen riskin ja lähteneet toteuttamaan unelmaansa. Nämä tarinat innostavat varmasti myös sua tekemään peliliikkeitä oman elämäsi suhteen.

Raakaa matskua

Uudella kaudella podcastit nauhotetaan aina yhdellä otolla. Ennen editoin omia juttujani jos kieli meni solmuun tai sanat sekaisin. Nyt saat kuulla kaiken sekoilun raakana ja leikkaamattomana.

Täydellisen epätäydellistä

Uusimmassa jaksossa pureudutaan siihen, tarvitseeko elämän olla täydellistä vai olisiko kuitenkin hyvä oppia elämään myös epätäydellisten asioiden kanssa. Laita viestiä, mitä fiiliksiä jakso herätti ja ota kanava tilaukseen. Uusi jakso tippuu eetteriin aina torstaisin kello 19.00!

Otahan kuunteluun!

Lopeta raivoaminen ja kasva aikuiseksi

Mä haluaisin antaa ihmisille lahjaksi lisää aikaa. Monella tuntuu nykyään nimittäin olevan niin kiire, että se muuttuu herkästi kontrolloimattomaksi raivoksi. Viime viikkoina raivoaminen on eskaloitunut runsaan lumentulon takia. Olen todistanut ihmisten huutavan naamapuinaisena lumenpudottajille, heristelevän nyrkkiä aura-autoille ja heiluttelevan keskisormea kanssa-autoilijalle, joka yrittää taskuparkkeeraa autoaan jättimäisten lumikasojen väliin. Mäkin olen saanut oman osani, mutta olen keksinyt tehokkaan aseen raivoa vastaan millä katoaa samalla myös oma orastava kiukun alku: Leveä hymy, käsi yläfemma-asentoon ja sanat ”c’moon, kaikki on ihan hyvin”.

Tässä pari toimintaohjetta kaikille kiireen aiheuttamasta raivosta kärsiville. Ota ne haltuun itsesi ja meidän muiden kannalta!

STOPPI RAIVOLLE

• Tööttääminen, keskisormien heiluttelu ja kiilaaminen eivät maagisesti poista ruuhkaa. Ne ainoastaan pahentavat tilannetta ja usein tartuttavat raivon viattomiin myös kanssaihmisiin.

• Jos näet, että lumenpudotus on käynnissä, mieti voisitko huutelun ja väkisellä vaaravyöhykkeelle änkeämisen sijaan odottaa hetken, kunnes saat luvan kulkea. Jos et malta odottaa, kokeile kiertää tilanne ja siirry kulkemaan kadun toiselle puolelle.

• Jos huomaat, että joku yrittää parkkeerata vaikeaan paikkaan, älä aja nokkaasi 20 cm päähän takapuskurista. Sen sijaan anna kuskille aikaa, rauhaa ja tilaa. Näin auto on usein jo nopeasti parkissa ja homma voi jatkua.

Lopuksi. Yksikin nyrkinheristely tai keskisormenheiluttelu kaduilla on liikaa aikuiselta ihmiseltä. Mieti tarvitseeko omaa huonoa oloaan purkaa raivoamalla ihmisille, jotka yrittävät duunipanoksellaan ratkaista ongelmia ja saada lumet nippuun niin, että kaikki pääsisivät kulkemaan paremmin. Raivovapaata maanantaita kaikille ja asennetta viikkoon!

WIN THE DAY – Älä suostu lounaskooman uhriksi!

Me aloitettiin päivä joogalla duuniporukan kanssa viime perjantaina. Aamureippailun ansiosta energiat olivat korkealla ja seuraavassa palaverissa ideoita syntyi kovalla tahdilla. Osa niistä oli jopa ihan hyviäkin. Ideoidessa aika lentää siivillä ja pian olikin jo lounasaika. Eri lounaspaikkoja pallotellessamme nousi ilmoille ehdotus lähellä sijaitsevasta Nepalilaisesta ravintolasta. Vaikka oikeasti pidänkin Nepalilaisesta safkasta, mietin, että kannattaakohan lähteä messiin. Olen vuosien mittaan tullut tarkaksi sen suhteen mitä syön lounaaksi, sillä haluan pystyä parhaaseeni myös iltapäivällä. Lähdin kuitenkin porukan jatkoksi.

Taktiikkani oli syödä mahdollisimman kevyesti. Buffassa lastasin lautaselleni salaattia, skidisti riisiä ja maltillisesti kana- ja kasvissooseja. Lihat, naanleivät ja jälkkärit skippasin kokonaan. Ruoka oli herkullista ja pommitti kaikkia makuhermoja, minkä vuoksi safkaamista oli todella vaikea lopettaa vain yhteen kevyeen lautaselliseen. Pysyin kuitenkin tiukkana enkä santsannut. Olin ylpeä tahdonvoimastani. Lähdin lounaalta muihin hommiin kohtalaisen pirteänä, mutta jo 45 minuutin jälkeen pää oli totaalisen jumissa ja energiatasot nollissa.

Iltapäivällä edessä olivat breikkitreenit ja voin kertoa, että raskas ja kermainen ruoka ei suoranaisesti auta lentämään tanssilattialla. Treenejä parhaiten kuvaavat sanat laiska ja hidas. Käänsin negatiivisen positiiviseksi ja olin iloinen siitä, että en ollut santsannut. Nyt pystyin myllyttämään lattialla edes lähes kelvollisesti. Olo parani hitusen treenien edetessä, mutta varsinaista lentokeliä en saavuttanut missään vaiheessa. Keskinkertainen treeni ei ollut missään nimessä ruuan vika, vaan oma oma vikani. Tiesin millainen safka minulle sopii lounasaikaan, varsinkin jos edessä on treenit. Tällä kertaa vaan päätin ottaa riskin.

Mä en tyydy keskinkertaisuuteen, enkä halua sabotoida mahdollisuuksiani onnistua. Menestys rakennetaan yksi arkinen pala kerrallaan. Joskus kyse voi yksinkertaisemmillaan olla siitä, mitä suuhunsa lappaa lounaalla. Olen elämäni aikana pyörinyt riittävästi lounasravintoloissa ja iltapäivän palavereissa, että voin havaintojeni pohjalta todeta seuraavaa. Sadat tuhannet Suomalaiset pilaavat loppupäivänsä tykittämällä kupunsa yltiöpäisen täyteen lounasbuffetissa. Mä en edes tykkää sopia palavereita iltapäiväksi, koska usein kaveri pöydän toisella puolella on liian koomassa työntekoon. Ilmiö on niin yleinen, että moni ei edes tiedä, miltä tuntuu olla energinen myös iltapäivästä!

Edellinen esimerkki on helppo ymmärtää viinan suhteen. Harva vetää jurreja ennen tärkeää palaveria, presentaatiota tai treenejä. Poikkeuksia tosin tässäkin löytyy…:D Ja joskus, esimerkiksi breikissä, harkitusti nautitut 1-2  pientä viskishottia ennen treeniä saattavat rentouttaa kehoa ja avartaa mieltä juuri sopivasti, että tanssi kulkeekin aika kivasti. En kuitenkaan suosittele nappailemaan viskiä pävittäin ennen treenejä. Järki mukana myös tässä asiassa.

Jos kaipaat lisää energiaa ja haluat erottua erottua positiivisesti myös iltapäivän palavereissa, ota seuraavat vinkit haltuun.

1. Syö yksinkertaisesti

Omilla eväillä kokonaisuutta on aina helpompi hallita, mutta buffassa on usein tarjolla kaikenlaisia houkutuksia. Mä ratkaisen ongelman ottamalla lautaselle paljon salaattia ja vain yhtä pääruokaa. Näin annoskoko on helppo pitää sopivana ja energiansaanti järkevänä. Opettele valitsemaan ja koita päästää irti ajattelusta, missä kaikki mahdollinen pitää mahduttaa lautaselle saadakseen rahoilleensa vastinetta. Laatu ennen määrää, myös buffassa!

2. Santsille skippi

Mä pyrin lopettamaan syömisen siihen kun lautanen on tyhjä. Jos on aivan pakko santsata, otan lautaselle muutaman kurkun palasen tai lisää salaattia. Yleensä jo pelkkä kurkkusantsi riittää huijaamaan mieltä ja olo on yhtäkkiä kylläinen. Santsihoukutusta on helppo välttää pitämällä huolta, että esimerkiksi aamupala on vastaa tarpeitasi.

3. Järkevät jälkkärit

Musta on huvittavaa miten moni vetää jälkkäriä napaansa perustellen ”no kun se nyt kuulu tähän hintaan”. Jälkkärin syöminen on ok, mutta tarvitseeko sitä vetää joka päivä? Mitä jos ottaisit jälkkäriä vain silloin, kun se on sun ehdotonta lempparia? Mä saatan monesti korvata jälkkärin kevyellä jumpalla. Esimerkiksi 30 haarahyppyä, 10 punnerusta ja 10 kyykkyä nostaa energiat kattoon ja laittaa pään toimintakuntoon aika kivasti. Jumpan jälkeen onkin taas kiva hyökätä duunien kimppuun intoa, ideoita ja energiaa puhkuen.

Summa summarum. Testaa mun keinoja ja kehittele oma malli iltapäivän kooman voittamiseen. Toimivan malliin vaikuttavat myös päivän muut ateriat ja yleinen aktiivisuus päivän aikana. Jos kaveri on esimerkiksi polkujuossut paljasjalkakengillä duuniin talven kovimpana pakkaspäivänä, on hänen lounaansa todennäköisesti hieman erinäköinen kuin muilla. Pane merkille millainen lounas antaa sulle virtaa ja keskity niihin juttuihin. Elämä ja duuni on paljon hauskempaa, kun ei tarvitse koko ajan keskittyä taistelemaan väsymystä vastaan. Mä aion edelleenkin syödä nepalilaista ruokaa, mutta jääköön se jatkossa tilanteisiin, missä voin seuraavien tuntien aikana ottaa iisisti vaikkapa kirjan tai torkkujen merkeissä.

Mahtavaa lounasta just sulle!

Kun luovuin kaikesta omaisuudestani!

Vuonna 2016 päätin hankkiutua eroon lähes kaikesta omaisuudestani. Kunnianhimoinen tavoite oli, että projektin lopuksi kaikki kamani mahtuisivat yhteen matkalaukkuun. Aloitin operaation kasaamalla tavarani asuntoni kulmaan. Vuosien aikana matkaan olikin tarttunut kaikenlaista. Satoja lenkkareita, levyjä, leffoja, kirjoja, palkintoja, mitaleita, kirjeitä ja ties mitä turhaa krääsää. Kun tarkastelin tavaroita tarkemmin, olin hetken pienimuotoisessa shokissa. Jokaisella tavaralla oli oma tarina, jotka muodostivat viimeiset 20 vuotta elämästäni. Muistin tismalleen miltä tuntui rokkata mustia Pro-Keds kenkiä kun voitettiin Jussin kanssa ensimmäiset Circle Kingz -skabat, tai kun ostin musta-harmaan Kangol -hatun voitettuamme Rock Steady Anniversaryn New Yorkissa. Taisin vuodattaa pari kyyneltäkin käydessäni läpi kirjeitä vanhoilta tanssioppilailtani ja asiakkaltani TFW -salilla.

Alkuun tavaroista irtipäästäminen suorastaan sattui. Tuntui kun olisin antanut kaikki muistoni ja saavutukseni pois. Oli hullua huomata miten kiintynyt olin tavaroihini. Päivä päivältä pino huoneeni kulmassa kuitenkin pieneni ja kipuilu vaihtui puhtaaseen antamisen iloon. Huomasin, että olin jotain enemmän kuin vain tavarani. Muutamien viikkojen jälkeen olin saavuttanut tavoitteeni ja pakannut loput kamani yhteen matkalaukkuun (Kiitos Äiti avusta, taisit myös pelastaa jotain aarteita;) ). Oloni oli vapautunut, kevyt ja äärimmäisen onnellinen.

Mitä sitten opin operaatiosta

1. Todellista vapautta on mahdollista tuntea vasta, kun on valmis päästämään irti.

2. Muistot ja saavutukset eivät ole tavaraa. Ne ovat elettyjä kokemuksia ja auttavat sinua rakentamaan valoisamman tulevaisuuden.

3. Painolasti kevenee vain, kun uskaltaa hankkiutua eroon asioista, joita ei enää tarvitse.

Edellistä kaappien siivouksesta on kohta 2,5 vuotta. Kun katson tavaran määrää asunnossani nyt, huomaan, että on korkea aika toistaa operaatio!

Mitä sä ajattelet aiheesta? Oisitko sä valmis luopumaan valtaosasta tavaroistasi?

Loistavaa viikkoa sulle!

Miten hemmetissä mun intohimosta tulikin duuni?

Sen minkä annat, työ myös ottaa

Yrittäjänä olen oppinut, että työ ottaa juuri niin paljon kuin itse antaa. Mikäli antaa kaikkensa, se todellakin myös ottaa kaiken. Rutistaa kuivaksi viimeistä pisaraa myöten. Niska limassa oman unelman eteen duunien painaminen saattaa kuulostaa ”coolilta”. Sitähän se parhaillaan onkin, mutta on yllättävän helppoa löytää itsensä suosta, missä arki onkin täysin erilaista, kuin oli alunperin kuvitellut. Mullekkin on käynyt näin. Mun halusin breikata, valmentaa, kirjoittaa, puhua ja matkustella, mutta joissain vaiheessa huomasin, että päivät olivat yhtä hampaiden kiristelyä kirjanpidon, laskutuksen ja verottajan pyörteissä. Kiire vei ilon luovuudesta ja toiminnan kehittämiselle jäi harmittavan vähän aikaa. Intohimosta, tuli pakkopullaa ja käytännössä tavallinen duuni, jonka avulla maksettiin laskut, ruoka ja vuokra. Koska edellinen ei kuitenkaan ollut alkuperäinen syy yrittäjäksi ryhtymiselle, oli syytä päivittää toimintamalleja. Mä halusin olla vapaa ja toteuttaa itseäni, enkä kuluttaa kaikkea aikaani vankina, papereita ja numeroita pyöritellen. Aisioiden uudelleen järjestely vaati rohkeutta ja otti oman aikansa. Eipä ne päivät vieläkään lyhyitä ole, mutta nykyään sentään vietän suurimman osan ajastani asioiden parissa, jota oikeasti haluan tehdä.

Jos huomaat olevasi nyt samassa tilanteessa kuin mä aikanaan, ota haltuun seuraavat kolme vinkkiä ja löydä jälleen ilo yrittämiseen!

1. Pidä hauskaa

– Yrittäjänä päivät tuppaavat venymään pitkäksi. On helppo ajautua manaamaan kiireistä aikataulua. Tämä kuitenkin vaikuttaa välittömästi fiilikseen tehdä töitä. Mä havahduin tähän kun valitin kaverilleni, että breikkikeikkaa oli lähes jokainen viikonloppu. Ystäväni tokaisi tähän, ”Lopeta itkeminen. Etkö sä tajua, sähän saat matkustaa joka viikonloppu maailman upeimpiin mestoihin…”. Sillä hetkellä muistin, että niin breikkijameissa kuin arjessa, bileet tehdään aina itse. Pitkät ja puuduttavat päivätkin muuttuuvat tanssiksi kun soimassa on kunnon musat ja turhanpäiväinen valittaminen korvattu positiivisella asenteella.

2. Aseta rajat

– Työt eivät tekemällä lopu. Puhelin pirisee ja eri kanavista kilahtelee älylaitteisiin loputtomasti uusia viestejä. Oman jaksamisen kannalta on äärimmäisen tärkeää osata viheltää peli poikki säännöllisin väliajoin ja antaa aikaa myös itselle sekä läheisille. Mä en tiedä mikä toimii sulle, mutta itse olen huomannut seuraavan erittäin toimivaksi tavaksi. Ota vähintään kerta viikkoon täydellinen lomapäivä puhelimesta, maileista, tapahtumista ja sosiaalisesta mediasta. Vaikka kaikkiin tilaisuuksiin olisikin mahdollista tarttua, kannattaa miettiä, onko sinun tarpeen olla aina tavoitettavaissa tai onko järkeä olla mukana kaikessa mahdollisessa.

3. Palkkaa apua

– Mä tein ennen nettisivuja, kirjanpitoa, keikkamyyntiä ja valo- ja videokuvausta myöten kaiken itse. Alkuun se olikin ainut vaihtoehto, koska rahaa ei yksinkertaisesti ollut ylimäräistä. Nykyään kun tulopuoli on paremmissa kantimissa, olen rohkeasti palkannut apua. Se on osoittautunut poikkeuksetta oikeaksi ratkaisuksi kahdesta syystä. Mulle on jäänyt aikaa tehdä omia juttujani, enkä vietä 12 h päivässä kyhäämässä nettisivuja, jotka näyttävät amatöörimäisiltä eivätkä toimi. Lisäksi oman alansa ammattilaiset ovat osoittautuneet meikäläistä huomattavasti taitavammiksi esimerkiksi kirjanpidon tai toimivien nettisivujen kyhäämisessä. WINWIN!
Tsemppiä loppuvuoteen kaikille! Laita kommettia, mitkä ovat sun vinkit ilon säilyttämiseen duunissa.

KOLMEN PUHEKEIKAN PÄIVÄ

Eilinen oli todellinen tehopäivä puheiden saralla. Aamupäivä lähti käyntiin Dreams.fi vierailulla Leppävaaran Live-koulussa Valma-luokkien oppilaille. Tavoitteenani oli kannustaa opiskelijoita suhtautumaan avoimin mielin sekä positiivisella asenteella tuleviin ammattikokeiluihin. Valma -koulutuksessa oppilaat pääsevät tutustumaan eri ammatteihin ja harjoittelevat hakeutumista ammatillisiin perustutkintoihin. Kuulostaa siltä, että mäkin olisin mielelläni osallistunut vastaavaan kouluun. Mullahan ei vielä peruskoulun jälkeen ollut mitään hajua mitä halusin tehdä isona, joten niinkuin kaikki muutkin epätietoiset nuoret, hain lukioon.

Kiitos Leppävaaran Live.

Päivän toinen keikka olikin hieman erilainen. Mut oli tilattu sytyttämään #oracleclouddayfi tapahtumaan innostamaan yleisö aivan liekkeihin. Voin kertoa, että aika moni yleisössä oli äimänkäkenä, kun hyppäsin lavalle nostattamaan tunnelmaa. Yleisön jännitys karisi kuitenkin nopeasti. Oli aika nastaa katsella miten Grand Marina congress centerin 700-päinen yleisö tanssi, nauroi ja huusi täyttä kurkkua ”MINÄ OON PARAS”!

Calm before the storm. Kaksi minuuttia puheeseen.

 

Lavalla…!!!

Kaverikuva Suomen kovimman puhujan kanssa. André Noël Chaker!

Päivän vika setti olikin Sportspotin tiimipäivässä. Sportspot on Suomen kattavimmalla poolilla varustettu urheilijoiden ja valmentajien välittämiseen erikoistunut palvelu, josta saat tilattua keikalle vaikkapa mut. Syke nousi kivasti ennen setin alkua, sillä puhe vedettiin todellisten tekijöiden edessä. Yleisössä oli mm. Mikael Forsell, Mika Poutala, Eveliina Tistelgren ja monia muita kovia nimiä. Meikän jälkeen lavan otti haltuun huippupuhja ja valmentaja Petteri Kilpinen. Viime päivät onkin päivitetty ahkerasti omia puheita mestarin oppien mukaisesti. #alwaysastudent

Ketterästi presentoimassa huppari päällä.

Syksy on sujunut vauhdilla ja on ollut hienoa päästä puhumaan todella erilaisille yleiöille. Se on haastanut kehittymään puhujana ja kertoo, että omille ajatuksille on tilausta. Ehkä jokainen meistä tarvitsee aika ajoin muistutusta positiivisesta asenteesta ja siitä, että hulluistakin unelmista voi tulla totta, iästä, koulutuksesta ja tittelistä riippumatta.

Sportspotin tiimipäivän loppukuva. Kovaa sakkia koko talo täynnä!

Jos haluat energiaa ja iloa sunkin tapahtumaasi niin laitappa mulle rohkeasti viestiä.

Kiitos kaikille kolmen keikan päivästä!

#KOHTIUNELMIA – ÄLÄ SÄIKÄHDÄ PAHAA OLOA

Mä puhun paljon positiivisen asenteen vaikutuksesta omaan jaksamiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mun jokainen päivä on automaattisesti täynnä auringonpaistetta ja energiaa. Mä oon niinkuin kaikki muutkin. On päiviä milloin väsyttää ja tuntuu ettei jaksa nousta sängystä. Joskus on paha olla ja mieli mustana. Se on mulle ok, sillä tiedän, että mainitut asiat ovat aivan normaali osa meidän jokaisen elämää. Mulla saa olla paska mieli. Oon kuitenkin tajunnut, että pahan olon kanssa ei tarvitse jäädä sängyn pohjalle makaamaan, vaan sille voi tehdä jotain. Jo muutamalla yksinkertaisella jutulla voi vaikuttaa omaan jaksamiseen ja fiilikseen merkittävästi. Se vaatii treeniä ja ennen kaikkea tahtoa yrittää. Joten älä suoraan heitä hanskoja tiskiin, vaan ota video haltuun ja vinkit testiin!

Jos innostuit ja olet hakemassa töitä tai opiskelemaan niin tsekkaa seuraavat palvelut. Me halutaan yhdessä Sarasen kanssa jeesata sua pääsemään #kohtiunelmia!

NUORET KOHTI TYÖTÄ!
https://www.saranen.fi/tyonhakupalvelut/nuoret-kohti-tyota/

NUORET TÖIHIN!
https://www.saranen.fi/tyonhakupalvelut/nuoret-toihin/

Mahtavaa päivää just sulle!

-Hatsolo

#KOHTIUNELMIA – EI VOIS PAREMMIN MENNÄ!

Tiesitkö, että positiivisella minäpuheella voit oikeasti vaikuttaa omaan fiilikseesi? Jos et usko, niin kokeile. Kaikkea ei tarvitse väkisellä vääntää positiiviseksi, mutta on hyvä kuunnella myös itseään ja sitä kuinka paljon valittaa turhasta. Tsekkaa jakso ja innostu välillä kannustamaan myös itseäsi sekä näkemään asioiden hyvätkin puolet! #kohtiunelmia

Jos olet hakemassa töitä tai opiskelemaan niin tsekkaa seuraavat palvelut. Me halutaan yhdessä Sarasen kanssa jeesata sua pääsemään #kohtiunelmia!

NUORET KOHTI TYÖTÄ!
https://www.saranen.fi/tyonhakupalvelut/nuoret-kohti-tyota/

NUORET TÖIHIN!
https://www.saranen.fi/tyonhakupalvelut/nuoret-toihin/

Tykkäsitkö videosta? Tsekkaa mun edellinen video aiheesta ”Voiko intohimosta tulla ammatti?”

MUN UNELMILLE EI NAURETA….ENÄÄ KOSKAAN!

Kun aloitin breikin, oli meidän kaveriporukalla hullu unelma. Me haluttiin tulla maailman parhaimmiksi breikkareiksi. Vielä 2000-luvun alkupuolella asenteet breikkiä kohtaan olivat aika suoria. Meille naurettiin päin naamaa ja kuittailtiin. Kyllä mä sen dissaamisen tavallaan ymmärränkin. Olihan meidän joraaminen alkuun aikamoista räpellystä. Ei lajilla pitänyt olla tulevaisuutta ja Suomessa siitä oli kuulemma turha edes yrittää tehdä ammattia. Mä muistan monet kerrat kun jouduin sulkemaan korvani niin opettajilta kuin koulukavereilta. Meillä oli kuitenkin hyvä jengi ja me treenattiin joka päivä. Pikkuhiljaa taidot karttuivat ja meitä oli muutamia jotka otti breikin tosissaan. Sillä porukalla me ruvettiin matkustelemaan ulkomaille skaboihin. Otettiin takkiin ja hävittiin useita kymmeniä kertoja kunnes vuonna 2006 kaikki loksahti paikoilleen. Voitettiin Flow Mo jengillä yksi maailman arvostetuimmista skaboista New Yorkissa. Se oli kova juttu jopa paikallislehti Keski-Suomalainen uutisoi meidän uroteiosta. Silloin kaikki muuttui. Mä olin saavuttanut unelmani ja niille ei nauranut enää kukaan.

Flow Mo ryhmän kanssa kisamatkalla ­ Etelä-Koreassa syksyllä 2018

Dreams.fi koulukiertue

Me vedettiin todellisen unelmien jahtaajan Laura Peipon kanssa pääkaupunkiseudulla kolmipäiväinen koulukiertue viime viikolla. Päivittäin puheita oli kaksi – kolme kappaletta eri yläkouluissa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Jokaisessa koulussa useat nuoret tulivat kertomaan unelmistaan. Kun Lauran kanssa kysyttiin oletko kertonut unelmistasi kellekkään ennen meitä, vastaus oli surullisen usein ”EN”. Tällä hetkellä moni nuori luopuu omista unelmistaan aivan liian aikaisin. Ei omasta tahdosta, vaan siksi koska ympäröivä maailma ei ole vielä valmis nuoren hulluille unelmille. Mä haluan olla omalta osaltani muuttamassa tätä ja luomassa kulttuuria missä kenenkään ei tarvitse piilotella omia unelmiaan! Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta ja kaikilla on lupa unelmoida hulluistakin jutuista. Kiitos kaikki oppilaat ja opettajat kiertueesta. Käytiin paljon hyviä keskusteluja ja tavattiin paljon opeja joiden kanssa oltiin täysin samalla aaltopituudella. Ilo huomata, että asiat on mennyt eteenpäin omista kouluvuosista.

Mutta asiat ei ole yksin opettajien vastuulla. Valitettavan usein pelätään juuri sitä miten kotona reagoidaan omiin unelmiin. Siksi haluankin muistuttaa myös sua, että nuorien lisäksi unelmat ja niihin uskominen kuuluvat myös aikuisille! Iso kiitos myös Dreams.fi kun uskoitte meille näin tärkeän tehtävän. Tässä vielä fiiliksiä kiertueesta. Toivottavasti päästään tien päälle pian uudestaan! #MunUnelmilleEINaureta

 

Huikea matkaa unelmien parissa!

-Hatsolo

Ps. Haluatko mut keikalle? Ota yhteyttä ja puhutaan lisää!

#011 – Palaset kohdallaan!

Kuuntele uusimmasta podcastista meikäläisen vinkit, joiden avulla saat elämäsi palaset kohdalleen ja lisättyä energiaa arkeesi. Ota tilanne haltuun ja #innostu!

Jakson löydät myös Spotifysta, YouTubesta ja Itunesista.

Tsekkaa myös mun uusi nettikauppa ja ota mun kirja haltuun!

Redbull BC One 2018 videot
www.youtube.com/playlist?list=PLF…u2v3xQjh2UYHjrnB1

Laitahan feedbakkia ja käy tsekkaa!

Energiaa ja asennetta päivään!

-Hatsolo

#KOHTIUNELMIA – PELOTTAAKO TULEVAISUUS?

Tulevaisuus pelottaa kaikkia, myös mua! Kokemuksen kautta oon kuitenkin oppinut käsittelemään pelkojani ja olemaan rohkea tilanteesta riippumatta. Tsekkaa tältä videolta mun kolme parasta vinkkiä pelkojen voittamiseen!

Jos innostuit ja olet hakemassa töitä tai opiskelemaan niin tsekkaa seuraavat palvelut. Me halutaan yhdessä Sarasen kanssa jeesata sua pääsemään #kohtiunelmia!

NUORET KOHTI TYÖTÄ!
Nuoret kohti työtä! on 17–29-vuotiaille työttömille työnhakijoille suunnattu palvelu, jonka tarkoituksena on auttaa löytämään ratkaisu ammatinvalintaan, koulutukseen ja työllistymiseen. Tuotamme palvelua yhdessä Baronan kanssa.

Palvelu toteutetaan Pohjois-Pohjanmaalla yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston ja Uudellamaalla Uudenmaan TE-toimiston, sekä ELY-keskuksen kanssa.

NUORET TÖIHIN!

Nuoret töihin! on Pohjois-Pohjanmaan alueen 17-29-vuotiaille työttömille työnhakijoille suunnattu palvelu, jonka tarkoituksena on auttaa löytämään ratkaisu ammatinvalintaan ja työllistymiseen. Tuotamme palvelua yhdessä Baronan kanssa.

Palvelu toteutetaan yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston ja ELY-keskuksen kanssa.

Molemmissa palvelussamme saat oman, henkilökohtaisen valmentajan, joka auttaa sinua suunnittelemaan tulevaisuuttasi ja näkemään vaihtoehtoja. Valmentaja tukee sinua valinnanteossa sekä rohkaisee sinua uskomaan itseesi ja unelmiisi. Sinun ei vielä tarvitse tietää, mikä unelmasi on, mutta nyt kannattaa lähteä selvittämään sitä.

Ota homma haltuun ja lähde #kohtiunelmia!

Elämäni parhaat oppitunnit

Elämä heittää aika ajoin eteen tilanteita, jotka sillä hetkellä tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta. Kun pahin tuska ja kipu hellittää muovautuvat kokemukset lopulta oppitunneiksi, jotka auttavat kasvamaan ja ymmärtämään itseään paremmin. Tässä mun ”suosikkioppituntini” matkani varrella.

Kun pankkitilillä on nolla euroa.

Uskon, että jokaisen ihmisen olisi hyvä olla elämänsä aikana edes hetki p*rse auki, koska se muistuttaa parista oleellisesta jutusta. Raha ei tuo onnea, mutta sitä tarvitaan elämän perusasioiden pyörittämiseen. Kun tili huutaa tyhjyyttään on syytä tsekata omia asenteitaan. Mä olin aikoinaan ylpeä siitä, että uhrasin marttyyrimaisesti toimeentuloni taiteen ja breikin vuoksi. Olin katkera maailmalle, että mua ei arvostettu. Jouduin oikeasti työskentelemään muuttaakseni ajattelua siihen suuntaan, että jatkuva kituuttaminen toimeentulon suhteen ei auta mua, eikä ihmisiä lähelläni. Niinpä aloitin rakentamaan elämääni siihen suuntaan, että patjassa olisi pikkuhiljaa muutakin täytettä kuin pelkät jouset.

Kun rakas perheenjäsen nukkui pois silmieni edessä.

Opettaa ehkäpä eniten siitä, miten haurasta ja arvaamatonta elämä oikeasti on. Koskaan ei tiedä milloin on vika päivä. Mummoni viimeisen hengenvedon jälkeen ymmärsin konkreettisesti, miltä tuntuu sanoa hyvästi ja päästä irti. Samalla mielen valtasi äärimmäinen kiitollisuuden tunne kaikesta mitä oltiin yhdessä koettu. Toivotin rakkaalle mummolleni hyvää matkaa ja sanoin, että perässä tullaan kun on sen aika, mutta nyt on pojanpojalla vielä pari tärkeää juttua hoidettavana. Siitä lähtien olen pyrkinyt elämään parasta elämää koskaan ja omistanut päiväni ilon sekä positiivisen asenteen levittämiseen ympärilleni.

Kun rakkaus hajosi pirstaileiksi.

On uskomatonta, miten suuresti toisen ihmisen vaikeudet rakkaimman kanssa voi sattua. Olin varma, että mahdollisuus onneen oli menetetty. Tilannetta ei tietty helpottanut se, että mulla kesti aikaa hyväksyä oma osuuteni tapahtumiin. Oli vaan helpompi syyttää toista, kuin yrittää katsoa tapahtumia toisen kannalta. Vasta kun viimeinkin tajusin miten pahasti toista satutin, osasin pyytää vilpittömästi anteeksi. Vieläkin opettelen antamaan tapahtumien johdosta anteeksi itselleni, mutta päivä päivältä opitaan, onneksi. Myrskyt parisuhteessa ovat tärkeä muistutus siitä, että ystävät ovat lähellä ja yksinkin on opeteltava pärjäämään. Onni lähtee itsestä ja kun olet onnellinen, on se mahdollista jakaa myös toisen kanssa.

Kun terveyteni romahti.

Mulle oma kunto ja suorituskyky oli vuosia iso osa identiteettiäni. Pystyin mielestäni mihin vain, kunnes sitten en enää pystynyt mihinkään. Kun olin siinä kunnossa, että pieninkin ponnistelu aiheutti rytmihäiriöitä, oli koko elämältä viety pohja pois. En voinut tanssia, treenata, tehdä töitäni eikä kukaan enää ihaillut mun energisiä tanssiliikkeitä. Tapahtuma opetti, että omakuvaa ei voi rakentaa puhtaasi suorituskyvyn, duunien tai muiden mielipiteiden perusteella. Rupesin opiskelemaan hengellisempiä asioita ja huomasin et pystyn vaikuttamaan siihen mitä tunnen. Tai antaa vain tunteiden olla ja keskittyä parantumiseen sekä hyvään oloon. Opin kantapään kautta, että positiivisuus ei ole sattumaa, vaan hyvään fiilikseen ja omaan asenteeseen voi vaikuttaa myös epätoivon hetkellä.

Tässä oli mun elämäni tärkeimmät oppitunnit. Laita alle kommenttia millaisia oppitunteja sulla on ollut?

-Hatsolo

Ps. Oletko jo kuunnellut uusimman podcastini. Jos et niin otappa haltuun!

#010 – The Obstacle is the path!

 

Kuka mä olen?

Mä en ole kuka tahansa.
En elä normien mukaan enkä unelmoi sun kanssa samoista asioista.
Mä en käy duunissa ysistä viiteen, eikä mulla ole omakotitaloa järven rannalla.
Mulla ei ole korkeakoulututkintoa, mutta mä olen rautainen ammattilainen.
Mä en kutsu ammattiani työksi, vaikka teen töitä joka ikinen päivä.
Mun työaikaa ei mitata tunneissa, eikä palkkaa euroissa.
Mulla ei ole lomapäiviä eikä saikkua ja mun ansiot mitataan hyvässä olossa.
Saan voimani sun hymystä ja siitä kun sä onnistut.
Sen takia mäkin olen onnistunut ja mun tekemisiä arvostetaan.
Mä olen tanssinut itseni maailman huipulle ja saanut puheillani tuhannet ihmiset itkemään, nauramaan ja syömään parsakaalia. Kilometreistäni huolimatta tiedän, että kaikki on vasta alussa. Katson eteenpäin ja mulla on enemmän intoa kuin koskaan.
Olen sydämmestäni innostaja.
Olen aina kulkenut omaa tietäni ja siks osaan nykyään hymyillä leveästi.
Mä olen mä, eikä kukaan ei voi viedä sitä multa pois!

Kuka sä olet?

 

Kaikkien aikojen tervetuliaispuhe – Paluu vanhaan lukioon!

Eilen mulla oli yksi hauskimmista keikoista aikoihin. Pääsin nimittäin vanhaan opinahjooni, Jyväskylän Lyseon lukioon innostamaan uusia lukiolaisia. Paikalla olikin runsaasti kuulijoita, kaiken kaikkiaan 400 uutta opiskelijaa. Keikka oli mieluisa monestakin syystä. Ensiksikin oli siistiä päästä moikkaamaan entisiä opettajiani. Vaihtamaan kuulumisia, kiittämään jeesistä lukioaikana ja näyttämään, että mustakin on loppujen lopuksi kasvanut ihan kelpo kansalainen. Toiseksi oli äärimmäisen hienoa päästä rakentamaan uusille Lyseolaisille tervetuliaspuhe uuteen kouluun. Mä muistan elävästi meidän vuosikurssin vastaavan puheen tasan 18 vuotta sitten. Meidän breikkijengi nousi heti tapahtuman tähdiksi kun rehtori pyysi meidän jengiä ottamaan lippalakit pois päästä. Terkkuja reksille 🙂

Kun rupesin rakentamaan puhettani, päätin rakentaa kaikkien aikojen parhaan ja innostavimman tervetuliaspuheen mitä lukioissa on esitetty. Halusin purkaa jännistystä ja kertoa, että koulussa on oikeasti ihan sairaan nastaa, jos vaan itse haluat. Kävin läpi kaikki ne asiat mitkä mulle oli lukiossa tärkeitä ja auttoi mua kirjoittamaan ylioppilaaksi. Puhuin omasta asennemuutoksesta opiskeluun, ystävien merkityksestä, sattumuksista opettajien kanssa, vanhojentansseista, tärkeimmistä oivalluksista siitä miten koulussa pärjää, sekä sekä asioista mitkä vaikuttavat mun opiskelumotivaatioon vaikeilla hetkillä. Mulle lukioajassa parasta olivat ystävät ja Lyseon ammattitaitoiset opettajat, jotka onneksi ymmärsivät, että tämän nuoren sankarin tie kulkee välillä omia polkujaan. Te saitte lähtemään kouluun päivä toisensa jälkeen ja haastamaan itseäni asioissa, jotka eivät alkuun kiinnostaneet mua pätkääkään. Kiitos Maku, Tume ja Olli-Matti ja opet! Ilman teitä olisin varmaan vieläkin lukiossa!

Kiitos Jyväskylän Lyseon uudet oppilaat eilisestä. Teillä tulee olemaan huikeat vuodet edessä!

 

MÄ TEIN SEN!

Osallistuin viime lauantaina Red Bull BC One skaboihin ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Kallion Block partyjen yhteydessä järjestetty Suomen osakilpailu oli koonnut paikalle suomen parhaat breikkarit ja tuhansia innokkaita katsojia. Viimeisten vuosien aikana kotimainen taso on noussut kohisten ja enää ei skaboissa ole helppoja battleja edes ekoilla kierroksilla. Tiukkojen taistojen jälkeen finaalissa oli vastassa tuttu vastustaja, Henri Huovinen alias ”Hoo Hoo”. Meillä molemmilla on vyöllämme lukuisia Suomen mestaruuksia ja voittoja kisoista ympäri maailmaa, joten oli selvää, että finaalissa oli laittettava aivan kaikki likoon. Tämän vahvisti Hoo Hoon kanssa käyty katsekontakti juuri ennen finaalin alkua, arvostus ja asenne oli molemmilla kohdallaan. Finaalin jälkeen olo oli helpottunut sillä tiesin onnistuneeni ja olevani lähellä voittoa. Ja niinhän sitten taas kävikin. Sain kaikkien tuomarien äänet ja lunastin lentoliput maailman finaaleihin Sveitsissä.

© MAIJA ASIKAINEN

MITEN TÄHÄN ON TULTU

Vedin ekat battlet vuonna 1999 silloisen ryhmäni Foo Movesin kanssa. Alkuun breikkaaminen oli puhtaasti hauskanpitoa ja jo pelkkä skaboihin osallistuminen tuntui voitolta. Sijoitusten parantuessa nälkä kasvoi ja olimme pian tilanteessa, missä jokaisesta kisasta haettiin ainoastaan voittoa. Mikään muu sijoitus ei yksinkertaisesti kelvannut. Jos tuli kakkoseksi vitutti kirjaimellisesti viikkoja. Tämä tilanne muutti harrastamisen luonteen täysin päälaelleen. Kisasta toiseen ykköskorokkeen tavoittelu on vaatinut urhauksia ja tiukkoja valintoja elämän suhteen. Varsinkin kun breikki on laji jossa ei rahalla juhlita, eikä tulevaisuudesta ole koskaan ollut mitään varmuutta. Piti oppia olemaan PA ja luottaa siihen, että ehkä lopulta touhussa onkin järkeä. Monella kisakumppanilla harrastus loppui kun piti valita toimeentulon, opiskelujen ja intohimon väliltä. Onneksi meitä oli muutamia hulluja, jotka eivät koskaan luovuttaneet. Kaikki olisi ollut paljon vaikeampaa, jos treenisalilla olisi pitänyt vääntää yksin.

MIKÄ SAA YHÄ JATKAMAAN

Vaikka olen uraa on takana kohta 20 vuotta, en tiedä mitään raastavampaa kuin viimeiset minuutit ennen kisojen alkua. Jokainen kerta mielessä pyörähtänyt ajatus, ”Nyt ois niin paljon helpompaa olla himassa”. Samassa kuvittelen itseni makaamassa kotisohvalla bissetölkki kädessä tuijottamassa telkkaria. Ei helvetti, ei se ole mua varten, mä en halua sitä. Ehkä se olis helpompaa, mutta rehellisesti sanottuna siihen pystyy kuka vaan. Tälläkin hetkellä puolet Suomen kansasta. Siihen, että seisoo tanssilavalla valmiina haastamaan maailman parhaat, pystyy vaan harvat ja mulla on mahdollisuus olla yksi niistä. Edellinen mielikuva on antanut mulle valtavasti voimaa urani aikana ja saanut mut näkemään itseni uudessa valossa. Se on saanut mut arvostamaan itseäni ja sitä minkä eteen oon tehnyt töitä. En ole vaan kuka tahansa Johannes Jyväskylästä, vaan ainutlaatuinen tyyppi, jolla on mahdollisuus tehdä historiaa, inspiroida ja innostaa ihmisiä. Tämä ajatusmaailma on saanut mut treenaamaan ja kehittämään itseäni vuodesta toiseen. Alkuun kyse oli tietty vaan breikistä, mutta sama ideologia myöhemmin siirtynyt kaikkeen mihin olenkaan ryhtynyt.

© MAIJA ASIKAINEN

MAAILMA MUUTTUU, MUUTUTKO SINÄ?

Tällä hetkellä breikki kehittyy huimaa vauhtia. Se on ensimmäistä kertaa nuorten olympilaisten ohjelmistossa ja kansainvälisesti tanssijoiden osaaminen on aivan jäätävällä tasolla. Lajin jatkuvan kehittymisen myötä olen joutunut luomaan nahkani monet kerrat uudestaan. Enää ei pärjää kisoissa ihan samoilla mooveilla kuin vaikkapa vuonna 2005. Olen kantapään kautta joutunut hyväksymään, että eilisen ja tämän päivän meriiteillä ei ole juurikaan arvoa huomisen kisoissa. Mä en aio olla se tyyppi katkerasti tilittää nykypäivän meiningistä ja tyytyy vain muistelemaan vanhoja hyviä aikoja. Tämän faktan tajuaminen ei ollut helppoa, mutta se herätti tahdon pysyä relevanttina myös tulevaisuudessa. Olipa kyse sitten breikistä, kirjoittamisesta tai puheista niin haluan pysyä ajan hermoilla. Olin jo vuosia sitten yksi harvoista jonka missio oli poistaa ennakkoluuloja tanssimalla ja aion pitää kiinni siitä niin pitkään kuin mahdollista. Samoin kuin breikki, niin maailmakin kehittyy jatkuvasti. Halu uudistua on suurin yksittäinen syy miksi vieläkin pärjään korkeimmalla tasolla breikissä ja se on syy miksi myös mun puheet on aitoja ja iskee yleisöön. Siks sä voit jatkossakin nähdä mut treenaamassa breikkiä muksujen kanssa, nostamassa painoja salilla, matkustelemassa ja jumppaamassa uusia ideoita puheitani varten. Ja loppuun mentoriani Martin Rooneyta lainaten, ”Ehkä joskus koittaa se päivä kun kaikki on lopulta annettu, mutta se päivä ei ole vielä tänään.” #letsgo

Ps. Kiitos kaikille viikonlopun skabaajille. Taso oli todella kova ja oon ihan super ylpeä jokaisesta joka laittoi itsensä likoon! Nähään taas ens kisoissa!

Oletko oma itsesi sosiaalisessa mediassa?

Sometusta somelomalla

Elisa Oyj haastoi mut muutama viikko sitten pitämään somelomaa. Ideana oli suorittaa päivittäin ennalta määritelty tehtävä ja kuvata viedopäiväkirjaa tapahtumista. Jo alusta asti haaste tuntui absurdilta, koska käytännössä kuvasin somematskua vaikka pidin somelomaa. Hetken pohdittuani muistin, että juuri näinhän asiat oli aina ennen somea oli edes olemassa. Mulla on vieläkin kenkälaatikot täynnä MiniDV-kasetteja kavereiden kanssa vietetyistä kesäilloista, lomamatkoista, breikkireissuista ja treeneistä. Meillä oli tapana kerätä videopäiväkirjaa kaikesta mahdollisesta. Joskus jätettiin kamera päälle kokonaisten treenien ajaksi ja matskua sitten fiilisteltiin jälkikäteen hyvällä fiiliksellä litran Juissi-mehut kourassa. Erona toki nykypäivän meininkiin on se, että matksut ei koskaan päätyneet mihinkään. Ei ollut YouTubea, Facebookkia, Instagramia tai Twitteriä. Lähin somea muistuttava kanava oli meidän IRC-kanava nimeltä #tauko, mutta siellä ei juuri videoita tai kuvia jaettu.

Osaatko olla oma itsesi somessa?

Somelomalla tapahtui oivalluksiakin. Yhtenä päivistä päätin huvikseni kysyä ohikulkijoita ovatko he somessa ja jos eivät, niin miksi he olivat lähteneet. Yksi syy somesta irtautumiselle nousi ylitse muiden. Moni koki, että he eivät osanneet olla oma itsensä somessa. He olivat huomanneet provosoituvansa liian helposti puolituttujen ja jopa tuntemattomien postauksista. Varsinkin niistä, joilla kaikki oli mukamas kokoajan ihan helvetin hyvin. Ärsyyntyminen oli johtanut tahallisesti epäasialliseen kommentointiin, väärinymmärryksiin ja turhaan riitelyyn asioista, jotka ”oikeassa” elämässä olisi voinut välttää helposti. Kävin erään herrasmiehen kanssa pitkän keskustelun asiasta ja hän oli vilpittömän pahoillaan omasta käyttäytymisestään somessa. ”Siellä oli liian helppo olla ilkeä ja provota tahallaan pienimmästäkin aiheesta, koska ei tarvinnut kohdata ihmistä oikeasti.”, mies kertoi. Todellisuudessa hän koki olevansa täysin erilainen ihminen. Ihan kiva ja reilu muita kohtaan. Lopulta hän oli päättänyt poistaa omat tilinsä niin Facesta kuin Twitteristä.

Seiso sanojesi takana, myös somessa!

Mulle on jo vuosia satanut kommetteja eri sosiaalisen median kanavissa, joten nykyään provot eivät mene ihon alle. Youtubessa tuli paljon kuraa niskaan sen alkuaikoina vuonna 2005-2006. Olin kuulemma paskin breikkari, joka on koskaan voittanut kisat. Nykyään kommenteista suurin osa asiallisia, mutta osa sellaisia, joihin en jaksa reagoida. On turha haaskata omaa aikaa ja energiaa on someväittelyyn tuntemattomien kanssa. Se on sota, joka on lähes mahdoton voittaa. Eri ikäpolvien välillä on huomattavia eroja eri sukupolvien suhteen. Oman kokemukseni mukaan nuoret osaavat hienosti oman alan kilpailijoiden kannustamisen ja rakentavan kommentoinnin, vaikka olisivatkin erimieltä käsiteltävästä asiasta. Menestyneet aikuiset taas sortuvat harmittavan usein omaan nokkeluuteensa, puolusteluun ja turhaan provoiluun, etenkin Linkedinissä. Mulla ei ole mitään asiallista keskustelua vastaan, mutta mikään ei ole väsyneempää kuin se, että aikuiset ihmiset tahallaan kiusaavat toisiaan netissä. Kun myöhemmin kohtaan samoja tyyppejä livenä, hehkuttavat he mun tekemisiä maasta taivaisiin ja pyytävät yhteiskuvaan. Yleensä tsekkaan feikkiprovoilijat siltä seisomalta ja kysyn asiallisesti, vieläkö olet samaa mieltä kuin viime kommentissasi? Vastauksesi saan yleensä epämääräistä muminaa ja hiljaisen poistuminen takavasemmalle, sen jälkeen kun olen heittänyt yläfemmat ja toivottanut iloisesti mahtavaa päivää. Myöhemmin tulee privaatisti anteeksipyyntö ja kommentti poistetaan. Ehkä olisi syytä opetella seisomaan sanojensa takana, myös somessa. Sen olen itsekkin nuorempana joutunut opettelemaan kantapään kautta.

Vinkit parempaan somekäyttäytymiseen

Toisten jutuista tykkääminen, kannustaminen ja erityisesti asiallinen kommentointi vaatii asennetta ja oman toiminnan tarkastelemista niin somessa kuin oikeassa elämässä. Välillä se on vaikeaa, mutta siitä huolimatta mä pyrin aina ymmärtämään toisia ja löytämään rakentavan kulman keskusteluun, vaikka keskustelukumppani ei olisikaan samaan mieltä. Mun mielestä se on aina kannattavampaa kuin turhanpäiväinen riitely tai väittely. Tässä pari ohjenuoraa, joita mä noudatan omassa somekäyttäytymisessäni.

  1. Mieti onko se sulta itseltä pois, jos painat tykkää nappia kun jollakin menee hyvin.
  2. Mieti kaksi kertaa kannattaako puolituttujen postauksista ärsyyntyä.
  3. Osallistuessasi keskusteluun, lue vastauksesi muutaman kerran läpi ennen kuin painat lähetä nappia.
  4. Pyri esittämään mielipiteesi aina keskustelukumppania kunnioittaen ja niin että sinun ei tarvitse myöhemmin poistaa kommenttiasi.
  5. Kohtele ihmisiä somessa, niinkuin kohtelisit heitä oikeassa elämässä.

Mahtavaa päivää kaikille ja nähdään niin somessa kuin oikeassa elämässäkin.

-Hatsolo

Speedo Challenge maalissa huipputuloksin!

Tässä ne on, Speedo Challengen viralliset tulokset!

Aurinkoinen loma Kroatiassa on nyt taputeltu ja on aika palata hommiin. Eka postaus sisältääkin hienoja uutisia, sillä kesän Speedo Challenge on saatu päätökseen huipputuloksilla. Haasteen ideahan oli aktivoida mahdollisimman moni postaamaan kuvia omista uintireissuistaan kilpailun virallisilla hastageilla. Speedo taas puolestaan lahjoitti postauksia vastaan vähävaraisille perheille uimatarvikkeita ja -lippuja. Nyt itse asiaan eli tuloksiin. Kilpailun hastageja oli käytetty yhteensä yli 180 kertaa, joten jengi kirjaimellisesti otti tilanteen haltuun, satoi tai paistoi. Teidän huikean sitoutumisen ansiosta saimme lahjoitettua vähävaraisten perheiden lapsille yhteensä 152 uima-asua ja 100 uintilipuketta yhtestyössä Speedon ja Hope Ry:n kanssa. Iso kiitos kaikille haasteeseen osallistujille. Ilman teitä yhtäkään uintilipuketta ei olis lähtenyt eteenpäin. Uskon, että koko Speedo Squad (Satu-Maarit, Martina, Heidi ja super-koutsi Matti) seisoo yhteisesti näiden kiitoksien takana!

Hyville jutuille löytyy aina aikaa, vai löytyykö?

Jos olen ihan rehellinen, niin jouduin hetken aikaa pohtimaan omaa osallistumistani kamppikseen. Vaikka periaatteni onkin, että hyville jutuille löytyy aina aikaa, niin kesäkuun ohjelma oli jo ennakkoon täyteen bookattu. Oli breikkiskaboja, puheita, valmennuksia ja kirsikkana kakun päälle pääsin mukaan MTV3:n Fort Boyard sarjan kuvauksiin. Kamppiksiin on aina hauska osallistua, mutta musta on epäreilua lähteä mukaan hyväntekeväisyysprojekteihin vain oman julkisuusarvon pönkittämisarvon takia. Haluan, että omat resurssit riittävät kampanjan toteuttamiseen ammattimaisesti. Jos ne eivät riitä, passaan tilaisuuden eteenpäin mieluusti jollekkin toiselle. Mä en tyydy vain postaamaan paria kuvaa ja toivomaan, että ihmiset osallistuvat. Tavoitteeni on aina luoda sisältöä, joka innostaa oikeasti ja saa ihmiset tarttumaan toimeen. Onnistuttiikin porukalla haasteessa, sillä Instagramin kautta tulvi päivittäin uitikuvia säästä riippumatta!

Oliks tää sen arvosta?

Nyt kun haaste on paketissa ja olen nähnyt kuvat Hope Ry:n palkintojen luovutustilaisuudesta olen todella iloinen, että lähdin mukaan. Hope Ry:n mukaan juuri untilipukkeet ovat erittäin kysyttyjä perheiden keskuudessa. Harva asia saa hymyn huulille yhtä tehokkaasti kuin tieto siitä, että moni innokas lapsi on saanut mahdollisuuden liikkua ja harrastaa. Tiedän kokemuksesta, että innostusta pitää ruokkia silloin kun se on kovimmillaan. Toivottavasti nämä kuvat ja tulokset antavat jokaiselle haasteeseen osallistujalle saman fiiliksen kun mulle. Vielä kerran yläfemmat ja isot kiitokset kun lähditte mukaan. Teidän panos oli korvaamaton ja ehkä uusien uima-asujen ja lipukkeiden omistajista nousee tulevaisuudessa uusi Jenna Laukkanen, Jani Sievinen, Matti Rajakylä tai Hanna-Maria Seppälä.

Loistavaa kesän jatkoa jengi!

-Hatsolo