admin

Me aloitettiin päivä joogalla duuniporukan kanssa viime perjantaina. Aamureippailun ansiosta energiat olivat korkealla ja seuraavassa palaverissa ideoita syntyi kovalla tahdilla. Osa niistä oli jopa ihan hyviäkin. Ideoidessa aika lentää siivillä ja pian olikin jo lounasaika. Eri lounaspaikkoja pallotellessamme nousi ilmoille ehdotus lähellä sijaitsevasta Nepalilaisesta ravintolasta. Vaikka oikeasti pidänkin Nepalilaisesta safkasta, mietin, että kannattaakohan lähteä messiin. Olen vuosien mittaan tullut tarkaksi sen suhteen mitä syön lounaaksi, sillä haluan pystyä parhaaseeni myös iltapäivällä. Lähdin kuitenkin porukan jatkoksi.

Taktiikkani oli syödä mahdollisimman kevyesti. Buffassa lastasin lautaselleni salaattia, skidisti riisiä ja maltillisesti kana- ja kasvissooseja. Lihat, naanleivät ja jälkkärit skippasin kokonaan. Ruoka oli herkullista ja pommitti kaikkia makuhermoja, minkä vuoksi safkaamista oli todella vaikea lopettaa vain yhteen kevyeen lautaselliseen. Pysyin kuitenkin tiukkana enkä santsannut. Olin ylpeä tahdonvoimastani. Lähdin lounaalta muihin hommiin kohtalaisen pirteänä, mutta jo 45 minuutin jälkeen pää oli totaalisen jumissa ja energiatasot nollissa.

Iltapäivällä edessä olivat breikkitreenit ja voin kertoa, että raskas ja kermainen ruoka ei suoranaisesti auta lentämään tanssilattialla. Treenejä parhaiten kuvaavat sanat laiska ja hidas. Käänsin negatiivisen positiiviseksi ja olin iloinen siitä, että en ollut santsannut. Nyt pystyin myllyttämään lattialla edes lähes kelvollisesti. Olo parani hitusen treenien edetessä, mutta varsinaista lentokeliä en saavuttanut missään vaiheessa. Keskinkertainen treeni ei ollut missään nimessä ruuan vika, vaan oma oma vikani. Tiesin millainen safka minulle sopii lounasaikaan, varsinkin jos edessä on treenit. Tällä kertaa vaan päätin ottaa riskin.

Mä en tyydy keskinkertaisuuteen, enkä halua sabotoida mahdollisuuksiani onnistua. Menestys rakennetaan yksi arkinen pala kerrallaan. Joskus kyse voi yksinkertaisemmillaan olla siitä, mitä suuhunsa lappaa lounaalla. Olen elämäni aikana pyörinyt riittävästi lounasravintoloissa ja iltapäivän palavereissa, että voin havaintojeni pohjalta todeta seuraavaa. Sadat tuhannet Suomalaiset pilaavat loppupäivänsä tykittämällä kupunsa yltiöpäisen täyteen lounasbuffetissa. Mä en edes tykkää sopia palavereita iltapäiväksi, koska usein kaveri pöydän toisella puolella on liian koomassa työntekoon. Ilmiö on niin yleinen, että moni ei edes tiedä, miltä tuntuu olla energinen myös iltapäivästä!

Edellinen esimerkki on helppo ymmärtää viinan suhteen. Harva vetää jurreja ennen tärkeää palaveria, presentaatiota tai treenejä. Poikkeuksia tosin tässäkin löytyy…:D Ja joskus, esimerkiksi breikissä, harkitusti nautitut 1-2  pientä viskishottia ennen treeniä saattavat rentouttaa kehoa ja avartaa mieltä juuri sopivasti, että tanssi kulkeekin aika kivasti. En kuitenkaan suosittele nappailemaan viskiä pävittäin ennen treenejä. Järki mukana myös tässä asiassa.

Jos kaipaat lisää energiaa ja haluat erottua erottua positiivisesti myös iltapäivän palavereissa, ota seuraavat vinkit haltuun.

1. Syö yksinkertaisesti

Omilla eväillä kokonaisuutta on aina helpompi hallita, mutta buffassa on usein tarjolla kaikenlaisia houkutuksia. Mä ratkaisen ongelman ottamalla lautaselle paljon salaattia ja vain yhtä pääruokaa. Näin annoskoko on helppo pitää sopivana ja energiansaanti järkevänä. Opettele valitsemaan ja koita päästää irti ajattelusta, missä kaikki mahdollinen pitää mahduttaa lautaselle saadakseen rahoilleensa vastinetta. Laatu ennen määrää, myös buffassa!

2. Santsille skippi

Mä pyrin lopettamaan syömisen siihen kun lautanen on tyhjä. Jos on aivan pakko santsata, otan lautaselle muutaman kurkun palasen tai lisää salaattia. Yleensä jo pelkkä kurkkusantsi riittää huijaamaan mieltä ja olo on yhtäkkiä kylläinen. Santsihoukutusta on helppo välttää pitämällä huolta, että esimerkiksi aamupala on vastaa tarpeitasi.

3. Järkevät jälkkärit

Musta on huvittavaa miten moni vetää jälkkäriä napaansa perustellen ”no kun se nyt kuulu tähän hintaan”. Jälkkärin syöminen on ok, mutta tarvitseeko sitä vetää joka päivä? Mitä jos ottaisit jälkkäriä vain silloin, kun se on sun ehdotonta lempparia? Mä saatan monesti korvata jälkkärin kevyellä jumpalla. Esimerkiksi 30 haarahyppyä, 10 punnerusta ja 10 kyykkyä nostaa energiat kattoon ja laittaa pään toimintakuntoon aika kivasti. Jumpan jälkeen onkin taas kiva hyökätä duunien kimppuun intoa, ideoita ja energiaa puhkuen.

Summa summarum. Testaa mun keinoja ja kehittele oma malli iltapäivän kooman voittamiseen. Toimivan malliin vaikuttavat myös päivän muut ateriat ja yleinen aktiivisuus päivän aikana. Jos kaveri on esimerkiksi polkujuossut paljasjalkakengillä duuniin talven kovimpana pakkaspäivänä, on hänen lounaansa todennäköisesti hieman erinäköinen kuin muilla. Pane merkille millainen lounas antaa sulle virtaa ja keskity niihin juttuihin. Elämä ja duuni on paljon hauskempaa, kun ei tarvitse koko ajan keskittyä taistelemaan väsymystä vastaan. Mä aion edelleenkin syödä nepalilaista ruokaa, mutta jääköön se jatkossa tilanteisiin, missä voin seuraavien tuntien aikana ottaa iisisti vaikkapa kirjan tai torkkujen merkeissä.

Mahtavaa lounasta just sulle!