Olen valmis antamaan anteeksi.
Olen valmis yrittämään uudelleen.
Olen valmis päästämään irti.
Olen valmis katsomaan eteenpäin.
Olen valmis kantamaan vastuuni.
Olen valmis jatkamaan elämääni.
Olen valmis.
On joulukuu vuonna 2009. Olen matkalla Espoon Tapiolaan paikallisen tanssikoulun joulunäytökseen. Koko vuoden väsymys ja stressi painaa mieltäni kun jonotan vuoroani Kampin keskuksen alakerran Otto-automaatilla. Lyön Visa Electron -kortin sisään ja toivon, että kate riittää nostoon. Poistun automaatilta 20 euron seteli ja kuitti kädessä. Kuitin mukaan tilille jää vielä reilu kuusi euroa. Sillä summalla ei mässäillä jouluna. Ostan bussilipun suoraan kuskilta, toivotan hyvät joulut ja laitan vaihtorahat taskuun. Reitti Tapiolan pysäkiltä Espoon kulttuurikeskukselle kulkee Heikintorin kautta missä ihmiset tekevät täydennyksiä lahjavarastoihinsa. Itse pidän kädet visusti taskuissa ja katseen maassa. Minulla ei missään nimessä ole varaa hairahtua ostoksille. Tänäkään vuonna rahat eivät riitä lahjoihin.
Kun kuljen kulttuurikeskuksen ovista sisään suurin osa oppilaistani on jo paikalla. He ovat jännittyneitä ja samanaikaisesti äärimmäisen innoissaan. Kaikilla on sovitusti esiintymisvaatteet jo päällä. Mustaa ja punaista rennosti hip hop -tyyliin. Monelle oppilaistani joulunäytös ensimmäinen tilaisuus nousta lavalle satojen ihmisten eteen. Kerään lapset ja nuoret yhteen sekä kertaan läpi illan ohjelman. Muistutan, että olemme treenanneet ahkerasti koko vuoden ja harjoitukset ovat menneet loistavasti. Meillä on homma hallussa. Aloitan vielä kauden viimeinen tanssiringin takahuoneessa rohkaistaakseni oppilaita. Rinki päättyy yläfemmoihin ja suurin jännitys on karisteltu harteilta. Olemme valmiita.
Iho menee kauttaaltaan kananlihalle, kun oppilaani marssivat lavalle. Musiikin tahtiin, puolelta toiselle rennosti notkuen, leuka pystyssä ja hymy naamalla. Nuorten eleet ovat kuin suoraan New Yorkin kaduilta. Ei puhettakaan alkusyksyn arkuudesta tai ujoudesta. Show on pelkkää asennetta alusta loppuun. On uskomatonta todistaa hetkeä kun ihminen murtautuu ulos kuorestaan ja ilmaisee itseään satapäisen yleisön edessä. Oppilaat kiittävät yleisöä ja poistuvat lavalta raikuvien suosionosoitusten saattelemana. Ilo on takahuoneessa on käsinkosketeltavaa ja saa minut muistamaan omat joulunäytökseni Jyväskylän monitoimitalolla lähes kymmenen vuotta aikaisemmin. Esitysten päätteeksi hyppään aulan puolelle toivottamaan hyvää joulua myös oppilaideni vanhemmille. Reppuni täyttyy suklaarasioista, viineistä ja korteista. Viinit ja suklaat tulevat katoamaan kaapista jo parissa päivässä, mutta vanhempien ja oppilaiden aidot kiitokset jäävät mieleeni ainiaaksi. Pitkän syksyn jälkeen jopa pienikin kiitos lämmittää sydäntä. Se antaa työlleni merkityksen. Mieleeni palaa jälleen mikä on tanssinopettajan työssä kaikkein tärkeintä. Minua ei motivoi raha tai maine vaan mahdollisuus auttaa ja rohkaista oppilaita löytämään itsensä. Oppilaan itsetunnon kehittyminen on tulevaisuuden kannalta arvokkaampaa kuin eurot pankkitilillä.
Eurojakin olisi toki kiva saada. Olen ostanut vasta yhden lahjan ja aatto on jo muutaman päivän päästä. Onneksi joulunäytöksen ansiosta minulla on ainakin jotain tuomisia perheelle Jyväskylään. Höylään perheemme yhteisellä luottokortilla junaliput ja astun junaan. Rahattomuus ja lahjattamuus ahdistaa joka sekunti yhä enemmän. Mietin jo, että olisi parempi jäädä Helsinkiin. Edes hiljalleen pimenevä talvi-ilta ja junan tasainen ääni ei auta minua löytämään mielenrauhaa. Edellisestä Jyväskylän visiitistä on jo vierähtänyt tovi ja haluasin antaa perheelleni jotain konkreettista. Jotain, joka kertoisi että välitän.
Isäpuoleni tulee vastaan asemalle. Heitän kassit takakonttiin ja nousen autoon. Matka asemalta Köhniön kotitalolle kestää vain muutamia minuutteja. Perillä äiti on iloisena vastassa jo heti ovensuussa. Ilmassa leijailee lempijouluruokani tuoksu: Äidin reseptin mukainen itsetehty pitsa. Ymmärrän, että merkittävintä lahjaa ei saakkaan ostettua kaupan hyllyltä. Lasken kamani lattialle ja päivien ahdistus on pyyhkäisty pois sekunneissa. Olen saanut ja antanut parhaimman lahjan koskaan. Se on LÄSNÄOLON LAHJA.
Hyvää Joulua!
Katson vielä viimeisen kerran kelloa. Enää viisi ja puoli tuntia aikaa herätykseen. Kaikkien oppikirjojen mukaan se on aivan liian vähän, mutta mua se ei haittaa. Olen tottunut aikaisiin herätyksiin ja lyhyihin öihin. Olipa vastassa sitten mitä tahansa niin tiedän pärjääväni huomenna. Lyhyistä unista stressaaminen vie enemmän energiaa kuin se, että sulkee silmät ja laittaa pään tyynyyn. Viisi tai kuusi tuntia unta riittää kyllä. Siksi mä en stressaa nukkumisesta. Jos aamulla väsyttää niin sitten väsyttää. Olen ollut väsynyt ennenkin ja pärjännyt siitä huolimatta hienosti, joten sitä on turha miettiä nyt. Saattaahan olla, että herään myös pirteänä. Niinkin on käynyt monesti. Suljen silmät leveästi hymyilen ja toivotan hyvää yötä maailmalle. Huominen on hyvä päivä, mä pidän siitä huolen.
Dj laittaa soimaan illan ensimmäisen breikkibiisin. Salaman nopeasti kaikki discon breikkarit kerääntyvät yhteen ja raivaavat tanssilattian keskelle valtavan ringin. Mä liityn empien mukaan joukon jatkoksi. Olen treenannut lajia jo muutaman viikon ja nyt on kyseessä ensimmäinen oikea breikkirinkini. Vuoronperään tanssijat hyppäävät kehiin ja esittävät toinen toistaan taidokkaampia liikkeitä. Ympäröivä yleisö osoittaa äänekkäästi suosiotaan jokaiselle rinkiin uskaltautuneelle. Haluisin kovasti kokeilla rajojani, mutta en vain yksinkertaisesti pysty. Ei tämä ole minua varten, ajattelen. Raajani ovat jähmettyneet ja olen pakokauhun vallassa. En enää osaa edes taputtaa rytmiin. Olen kirjaimellisesti aivan lukossa. Soolo toisensa jälkeen yritän rohkaista ja tsempata itseäni. Arkailen kuitenkin liikaa ja joku toinen ehtii aina varastamaan vuoron suoraan nenäni edestä. Lopulta rinki päättyy ja tilanne on ohi. Mä en kerennyt rinkiin.
Matka ringin reunalta sen keskelle on lyhyt. Itseasiassa vain yhden askeleen mittainen. Mä pelkäsin rinkiä, koska se oli mulle täysin uudenlainen tilanne. Sen sijaan, että olisin oikeasti haastanut itseäni, päätin vetäytyä ja jäädä varjoihin. Tässä ei ollut mulle mitään uutta, sillä olin viettänyt varjoissa käytännössä koko elämäni. Olin kuitenkin totaalisen kyllästynyt pelkäämään ja kuluttamaan päiviäni sivustakatsojan roolissa. Ensimmäisen breikkiringin ansiosta opin, että mun oli astuttava rinkiin ja uskallettava ottaa oma paikkani ringin keskellä. Se oli ainut keino loistaa! ”Astu rinkiin” on edelleen ehdottomasti tärkein oppi, minkä olen breikin avulla oppinut.
Makaan sängynpohjalla ja vain silmäni loistavat kirkkaana pimeässä huoneessa. En ole yön aikana nukkunut sekuntiakaan. En ole ahdistunut tai surullinen. Unelmat, toiveet ja haaveet vain pitävät minua hereillä. Päätän nousta ja kirjoittaa fiilikset paperille. Niissä ei ole järkeä tavallisilla mittareilla ajateltuna. Nämä unelmat ovat liian suuria ja hieman pelottavia. Pelottavia siksi, että ne vaatisivat täydellistä elämänmuutosta. Luopumista lähes kaikesta mitä olen saavuttanut aikaisemmin. Haluan olla maailman paras. Mestari ja kiistaton suunnannäyttäjä alallani. En edes viitsi puhua moisista ajatuksista ystävilleni saati kavereilleni töissä. En vielä. Itseasiassa koko maailma saisi tietää hieman myöhemmin. Kuulla tunteista, ajatuksista ja toiveista, jotka pitävät minut hereillä öisin ja liikkeessä päivällä. Olotilaa on lähes mahdotonta selittää tai kuvailla. Se pitää itse kokea.
Kello on kymmentä vajaa viisi aamulla enkä malta enää maata. Kierähdän ketterästi ylös sängystä ja aloitan ensimmäisen punnerrusarjan. Ulkona on vielä pimeää kun sytytän valot. Tuntuu kuin koko maailma olisi vielä unessa. Minusta tulee vielä mestari.
Mä tykkään rentoutua ja ottaa iisisti työpäivän keskellä. Välillä se tarkoittaa kevyttä treeniä, kikkailua, uusien taitojen harjoittelua tai sitten ihan vaan torkkuja palmun alla.
Joskus on hyvä pysähtyä ja ottaa aikaa myös itselle. Akut ladattuina on kevyempi nostaa painoja, tehdä duunia ja pitää hauskaa! #hallussa
Loistavaa päivää!
Anna heidän osoittaa sormella ja arvostella.
Anna heidän nauraa ja ilkkua.
Anna heidän epäillä ja puhua selkäsi takana.
Älä anna muiden puheiden rikkoa rauhaasi.
Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa valintoihisi.
Älä anna muiden epävarmuuden horjuttaa itsetuntoasi.
Sen sijaan, kohtaa jokainen tilanne rohkeasti.
Muista oma arvosi, tee parhaasi ja
loista olemalla oma itsesi.
-Hatsolo
Luovuus ei ole vain best seller kirjoja, platinalevyjä, mittaamattoman arvokkaita taideteoksia, nerokkaita sovelluksia tai uskomattomia innovaatioita.
Luovuus on sitä kun,
Teet arjesta taianomaista.
Teet pienistä hetkistä suuria.
Teet arvottomasta arvokasta.
Teet mahdottomasta mahdollista.
Teet heikkouksista vahvuuksiasi.
Käännät vihan rakkaudeksi.
Näet visiosi sumun keskellä.
Löydät paikkasi maailmassa.
Teet unelmistasi totta.
Olet oma itsesi.
Ole luova tänään!
-Hatsolo
Voimme elää köyhänä jopa yli satavuotiaaksi tai kuolla rikkaana ja nukkua pois huomenna. Elämää ei kuitenkaan mitata vuosissa tai rahassa, vaan hetkissä, jotka olemme saaneet kokea ja jakaa toisten kanssa. Minulle rikkaus tarkoittaa matkustamista, ystäviä, tanssimista, treenaamista, pitkiä päiviä, pitkiä öitä, onnistumisia, vastoinkäymisiä ja niiden voittamista. Ole rohkea ja sijoita viisaasti asioihin, jotka rikastuttavat elämääsi.
1. Matkusta maailman ääriin
Matkustaminen on yksi parhaista tavoista murtaa ennakkoluulojasi ja pelkojasi. Kokeile outoja ruokia, tutustu uusiin ihmisiin, opettele vieraita kieliä, ole hukassa ja löydä itsesi. Jokaisen matkustamiseen sijoitetun euron saat takaisin korkojen kera, kokemuksina ja elämän oppitunteina.
2. Seuraa intohimoasi
Tarkoittaako työ sinulle vain palkkapäivää ja kykyä selvityä vuokrasta, laskuista ja muista maksuista? Tiesitkö että sinulla on samat mahdollisuudet onnistua tai epäonnistua intohimosi parissa kuin ammatissa jota inhoat. Itseasiassa, uskon että menestyt huomattavasti paremmin ammattissa jota rakastat ja joka rikastuttaa yhtälailla elämääsi kuin pankkitiliäsi!
3. Uskalla olla oma itsesi
Meillä kaikilla on idoleita joiden lahjakkuutta, omaisuutta, vaatteita tai elämänasennetta ihailemme. Tiedä, että Sinä olet yhtä ainutlaatuinen ja lahjakas. Sinun tarvitsee tuunnistaa omat lahjasi, hioa taitojasi ja luottaa itseesi. Älä tyydy vain seuraamaan muita vaan odota itseltäsi enemmän. Kun muutat asenteesi, muutat elämäsi ja saavutat potentiaalisi!
Time to get rich, loistavaa päivää!
-Hatsolo
Masennutko sadepäivistä vai tanssitko sateessa.
Kärsitkö kylmyydestä vai rakennatko lumilinnoja.
Valitatko kuumuudesta vai nautitko valosta ja lämmöstä.
Luovutatko epäonnistuttuasi vai kasvatko tilanteen vaatimalle tasolle.
Sulaudutko joukkoon vai erotutko olemalla oma itsesi.
Lannistutko haasteista vai innostutko mahdollisuudesta.
Tyydytkö vain välttämättömään vai oletko valmis tekemään parhaasi.
Rajoittaako pelko elämääsi vai kuljetko rohkeasti kohti unelmaasi.
Suretko mennyttä tai tulevaa vai iloitsetko nykyhetkestä.
Ihmisillä erityinen ominaisuus joka erottaa meidät niin monesta muusta lajista. Meillä on täydellinen vapaus valita mitä ajattelemme, tilanteesta ja tapahtumasta riippumatta. Tämäkin kyky vaimenee jos päätät olla käyttämättä sitä. Siispä harjoita seuraavia asioita päivittäin.
Tilanteen tullen:
Valitse lämpö ja valo, valitse kasvu, valitse mahdollisuus, rakenna lumilinnoja, tee parhaasi, elä unelmaasi, iloitse nykyhetkestä ja ennen kaikkea
VALITSE ITSE!
Ole rohkea ja ihastu.
Ole rohkea ja rakastu.
Ole rohkea ja ole yksin.
Ole rohkea ja itke.
Ole rohkea ja naura.
Ole rohkea ja tee virheitä.
Ole rohkea ja pyydä anteeksi.
Ole rohkea ja anna anteeksi.
Ole rohkea ja luota.
Ole rohkea ja pety.
Ole rohkea ja innostu.
Ole rohkea ja unelmoi.
Ole rohkea ja lähde.
Ole rohkea ja tule takaisin.
Ole rohkea ja epäonnistu.
Ole rohkea ja onnistu.
Ole rohkea ja ole oma itsesi.
Ole rohkea ja herää ennen auringon nousua.
Ole rohkea ja valvo pitkiä öitä.
Ole rohkea ja pelkää.
Ole rohkea ja voita pelkosi.
Ole rohkea ja tanssi.
Ole rohkea ja laula.
Ole rohkea ja aloita alusta.
Ole rohkea tänään!
-Hatsolo
Kuva Minna Somero
