Viime aikojen kuuma puheenaihe on ollut naisiin kohdistuva rakenteellinen aliarvostava asenne, eli misogynia tai naisviha. Keskustelu on syystäkin ollut ärhäkkää ja nostattanut eri tahojen tunteet pintaan. Kaikkein kärjistetyimmät postaukset ovatkin saaneet monet miehet, mut mukaan lukien, laittamaan barrikadit pystyyn ja ajattelemaan: Ei koske mua, ei saa yleistää, sillä eivät kaikki miehet ole sikoja ja sovinisteja. Puolustautuminen on ymmärrettävä ensireaktio, koska oman toiminnan syvempi kriittinen tarkastelu saattaa sattua ja aiheuttaa säröjä muutoin puhtoiseen egoon. Itse ajattelen kuitenkin, että entistä tasa-arvoisemman tulevaisuuden takia on meidän miestenkin aika oppia kestämään astetta kovempia henkisiä kolhuja.

MANSPLAINING ja #NotAllMen

Kun törmäsin termeihin Mansplainin ja #NotAllMen ensimmäistä kertaa, en oikeastaan enää halunnut osallistua somekeskusteluun. Viimeisen vuoden aikana mua on jo lukuisia kertoja haastettu mukaan erilaisiin debatteihin, joissa ei ole sijaa ajatustenvaihdolle tai eriäville mielipiteille. Olen myös saanut suoria ”kehotuksia” julkaista kantaaottavia postauksia kanavissani x-tunnin aikana ja tietyillä hashtageilla. Kun postaukseni ovat viivästyneet, olen saanut provosoivia viestejä, että kantasi on ymmärretty. Mä en tule kantamaan yhdenkään ideologian hihamerkkiä, saati supporttaamaan ketään suoran painostuksen tai uhkailun alaisena. Olen kuitenkin aina valmis osallistumaan avoimeen keskusteluun ja päivittämään ajatuksiani, varsinkin jos sen avulla on mahdollisuus saavuttaa kehitystä.

Paineen alla on helppo sortua jakamaan ja nähdä ainoastaan tahojen kaikkein äänekkäimmät mielipiteet. Välillä tuntuukin, että alkuperäinen idea on unohtunut ja todellisen muutoksen tai vuoropuhelun sijaan tavoitellaan lähinnä seuraajia, statusta, hyväksyntää ja oman argumentin voittoa. Muutosta ei saavuteta kopioimalla puhtaasti maailmalta tulleita valmiiksi pureskeltuja ideologioita ja levittämällä niitä vastakkainasettelun tai syyllistämisen keinoin, vaan tarjoamalla seuraajille hyödyllistä informaatiota, työkaluja sekä rohkaisua ahdistusta aiheuttavien asioiden käsittelyyn. Entistä polarisoituneemman keskustelun kiihtyessä huomasin, että asian kokonaisvaltainen analysointi oli itselleni lähes mahdotonta. Olin kadottanut mielipideviidakossa omat ajatukseni ja ääneni. Tarvitsin aikaa jäsennellä kantaani ja kerätä rohkeutta puhua niistä julkisesti. Onneksi juuri tasa-arvon päivänä todellinen bosswoman Minna Canth sai mut voittamaan pelkoni ja uskomaan, että ehkä tasa-arvokeskustelussa on tilaa myös tän 36v jyväskyläläislähtöisen nuorukaisen ajatuksille.

Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat! – Minna Canth

JOSKUS ON HYVÄ KATSOA TAAKSE

On jotenkin trendikästä värittää tilanteita pelolla ja jakaa ihmiset hyviksiin ja pahiksiin. Olen esimerkiksi lukenut useamman postauksen, jossa esitetään, että naiset eivät tiedä mitä pelätä, ja siksi he pelkäävät automaattisesti kaikkia miehiä. Onko tilanne todella näin? Äitini taas totesi edellisen olevan räikeää naisten aliarviontia ja en myöskään usko lauseen kuvaavan aitoa todellisuutta kaikkien nykypäivän naisen näkökulmasta. Jos halutaan muutosta parempaan, on oltava rehellinen nykyhetkelle, tunnettava lähihistoria ja pyrittävä rakentamaan siltoja vastakkainasettelun sijaan.

Maailma on muuttunut hurjasti parempaan suuntaan Minna Canthin, isovanhempieni ja jopa vanhempieni ajoista. Kun esimerkiksi äitini nuorena parikymppisenä yksinhuoltajana aloitteli elämäänsä, uudesta kunnallisesta päivähoitolaista huolimatta, päivähoitopaikkojen tarjonta ei valitettavasti vastanut kysyntää 80-luvun Jyväskylässä. Epäedullisista olosuhteista huolimatta poikkeuksellisella warriorasenteella varustettu äitini taisteli minihameessa pikku Johannes kainalossaan itselleen paikan työelämässä ja lopulta päätti lähteä rakentamaan uraa yksityisyrittäjänä. Äitini rohkeuden ja pelottomuuden ansiosta, mä olen siskojeni kanssa saanut kasvaa rauhassa omaan tahtiini sekä kirjaimellisesti tanssia tieni tähtiin. Kiitos Äiti!

Tätä tasa-arvon ja vahvojen naisten kehitysjatkumoa symboloi mielestäni hienosti meidän huikea ja maailman historian nuorin pääministeri Sanna Marin. Kehitys ja edellisten sukupolvien uroteot lipsahtavat helposti mielestä, jos unohdetaan katsoa taakse. Historian kertaaminen ja omien henkilökohtaisten kokemuksien suhteuttaminen isompaan kuvaan tuo avarakatseisuutta myös nykytilanteen ongelmien kanssa painiessa. Uusimman World Economic Forumin Gender Gab -indeksin mukaan Suomi on maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa heti Islannin ja Norjan jälkeen. Lisäksi maamme päämisteri esitellään Time Magazinessä otsikolla ”the World’s Youngest Female Head of Government, Wants Equality, Not Celebrity”. Molemmat ovat asioita, joista kaikkien suomalaisten olisi syytä olla ylpeä ja juhlia yhdessä, eikä käyttää niitä aseena oman agendan pönkittämiseen tai vastapuolen löylyttämiseen.

LISTA ASIOISTA, JOTKA EIVÄT AHDISTELE

Kehityksestä huolimatta elämme edelleen maailmassa, jossa naisiin ihan oikeasti kohdistuu häirintää, ahdistelua ja väkivaltaa, eikä sitä pidä lakaista maton alle. Siitä kertoo hallitus viisikon kohtaama tyyliltään todella ala-arvoinen ja epäasiallinen kommentointi. Jo pienikin häirintä luo turvattomuutta, joka on valitettavan usein seurausta meidän miesten idioottimaisesta käytöksestä. Tätä kuvaa hyvin Minja Koskelan julkaisema IG-postaus asioista, jotka eivät ahdistele. Vaikka esimerkiksi monien ”kovien ÄIJJIEN” keskustelu onkin siistiytynyt ihan viimeisimpinä vuosina, on tietynlainen kasuaali läpän heitto edelleen niin arkipäivää, ettei sitä välttämättä edes tunnisteta naisvihamieliseksi. Kun lähdin pohtimaan omia reaktiota, tunteita, ajatuksia tai tekoja Minjan listauksen perusteella, tajusin, että olen ajatellut ja myöskin vuosien mittaan käyttäytynyt törkeästi ja epäkunnioittavasti naisia kohtaan. En pidä itseäni lähtökohtaisesti naisvihamielisenä, mutta siitä huolimatta mulla on paljon edelleen työnsarkaa edessä.

Naisvihan rakenteellisuuden purkamiseen on meidän miestenkin annettava täysi panoksemme. Me voidaan kehittyä ihmisinä ja siksi suosittelenkin testaamaan seuraavaa harjoitusta.

CHECK YOURSELF TASA-ARVOTREENI

Vedä syvään henkeä ja rentoudu. Lähde tutkimaan millaisia reaktioita seuraavat tapahtumat aiheuttavat syvällä itsessäsi. Anna ajatuksien, tunteiden ja menneisyyden tulla avoimesti pintaan. Tarkastele asenteitasi, ajatuksiasi ja käyttäytymismallejasi. Älä säikähdä, tuomitse tai silottele tuntojasi, vaan pyri oppimaan itsestäsi. Vain avoimen ja lahjomattoman itsetutkiskelun kautta sinun on mahdollista muuttaa sekä asennettasi ja toimintaasi tasa-arvoisempaan suuntaan.

Lista asioista, jotka eivät ahdistele:⁣⁣
– Minihameet⁣⁣
– Nautittu alkoholi⁣⁣
– Valittu reitti baarista kotiin⁣⁣
– Lavea kaula-aukko⁣⁣
– Osallistuminen jatkoille⁣⁣
– Työpaikan pikkujoulut⁣⁣
– Yökerhon tanssilattia⁣⁣

⁣Lista asioista, jotka ahdistelevat:⁣⁣

⁣- Ahdistelijat

Ennen kaikkea feministi (Karisto 2019)

Mitä ajatuksia harjoitus herätti? Onko toimintasi täysin kunnossa, vai olisiko siinä kuitenkin jotain kehitettävää? Miten aiot viedä syntyneet ajatukset käytäntöön?

Loppuun haluan nostaa Eveliina Linkoheimon ajatuksen: ”On eri asia kohdata arvostelua siitä miten käyttäytyy kuin saada vihapuhetta päälleen sen takia, mitä hän on. Jokainen mies on osa ratkaisua, joten check yourself!