Pääsiäispuhe Kirkkojärven koululla

Suunta kohti Espoota ja Kirkkojärven koulua. Perillä opettajat kertovat innoissaan, että tilaisuus on järjestetty vaihtoehtoiseksi tapahtumaksi oppilaille, jotka eivät osallistu pääsiäiskirkkoon. Aivan todella kiva, että tälläinen vaihtoehto järjestetään, ajattelen. Uskonnonopettajani povasi, että musta tulisi loistava matkapappi. Pappia musta ei tullut, mutta kai mä jonkinlaisia saarnoja pidän.

Oppilaat valuvat saliin. Kaikilla tuntuu olevan jotenkin poikkeuksellisen hyväntuulinen meininki. Ehkä aurinkoisella kevätaamu on ollut oma vaikutuksensa. Aloitan vaihtoehtoisen ”pääsiäissaarnani”. Puhun ystävistä, unelmista ja peloista. Kerron miltä tuntuu hakeutua terapiaan ja sekä, siitä kun sut jätetään ulkopuolelle. Oppilaat sekä opettajat kuuntelevat ja ovat täysin vaiti.

Hiljaisuuden läpi kuulen monen oppilaan hengityksen, epävarmuuden mutta kuiskauksia toiveikkuudesta.

Nostan esiin seuraavat teemat:

1. Jokaisessa on piilossa olevaa potentiaalia

2. Joskus suurin riski on se, ettei uskalla ottaa riskiä

3. Epäonnistuminen ei ole maailmanloppu

Puheen päätteeksi kiitän oppilaita läsnäolosta. Musta oikeasti tuntui, että tarinani kuultiin ja sillä oli vaikutusta. Saan raikuvat aplodit. Vedän loppuun vielä pienet breikit yllätysnumerona. Sitten pääsiäisen viettoon. Kiitos Kirkkojärven koulun oppilaat ja opet. Nyt tää breikkipappi jää pääsiäisen viettoon. #ammattipuhujanarkea