Kirjoitusprosessin aikana en paljastanut äidilleni juuri mitään tulevan teoksen sisällöstä. En siksi ettenkö olisi halunnut, vaan siksi, että en antaisi yhteisten keskustelujemme muuttaa fiilistä ja tunnetta niistä asioista mitä äitini on tehnyt vuokseni vuosien varrella. Ehkäpä siksi juuri jännitin juuri hänen kommenttejaan kaikista eniten. Nyt voin viimeinkin huokaista helpotuksesta. Tässä äitini arvostelu esikoiskirjastani.

Poikani Johannes Hatsolo Hattunen suunnitteli kirjan kirjoittamista, mikä oli minusta aivan huikea suunnitelma. Tiesin, että hänellä on paljon jaettavaa. Breikkarin taistelu ei ole ollut helppo. Taistella tilanteesta toiseen, kansallisella ja kansainvälisellä kentällä. Omaa luovuutta on käytetty paljon hyvien treenipaikkojen luomisessa. Ilman työtä ja sattumalta ei menestys synny.

Johannes on aina ollut ainutlaatuinen lapsi, oman tien kulkija. Hän ei ole liittynyt massaan missään vaiheessa. Hänen omia ajatuksia ohjasi ”taipumus” toimia oikein. Hän on ollut poikkeuksellinen lapsi, jolle koskaan ei tarvinnut sanoa ”ei”. Se tulee esille hän kirjassaan uskona mahdollisuuksiin ja ihmisyyteen. Ei sulkee pois mahdollisuuden, jota ilman ei voi mennä eteenpäin.

Aloin lukemaan kirjaa pelonsekaisin tuntein. Tiesin sen olevan hyvin henkilökohtainen. Olin aiemmin törmännyt asioihin breikissä, harjulla mäenlaskussa, lumilautailussa. Vaikka arkuus ja pelkokin tulee kirjassa esille, sanoisin, että kaikissa tilanteissa ei ole pelottanut. Tunnistan Johanneksen tuntemuksia itsessäni, omissa sukulaisissani. Miten monta sukupolvea karjalaisen evakon täytyy hakea itseään ja paikkaansa.

Kirja oli ihana kertaus äidille, jolle lapset ovat olleet aina ykkösasia. Se on kertomus siitä, miten voi luoda mahdollisuuksia lapsen, nuoren jopa aikuisen tiellä. Kirja herkisti monessa kohtaa, toi lukuisia ihania muistoja kirjan tarinoiden ympäriltä, niihin liittyen. Haluan kannustaa kaikkia vanhempia tukemaan lasten unelmia. Pohtimaan mikä on tärkeintä, onko minnekään kiire? Johannes on ehtinyt kokeilla monia harrastuksia. Viimein löytyi se oma, elämää isompi breikki. Hän kokeili useita lajeja, jääkiekkoa, pesäpalloa ym. Jokainen näistä harrastuksista vei häntä lähemmäs sitä omaa. Jos ei kokeile, ei voi tietää.

Kirja nosti tunteita, mitä äitinä olisin voinut tehdä toisin, miksi en ymmärtänyt, mitä tein väärin? Olisinko omilla valinnoilla voinut antaa enemmän tukea ja saada valoa ja iloa enemmän nuoren kasvuun. Omat valintani, toivat myös Johannekselle aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.

Ei kannata miettiä mitä olisin tehnyt toisin, vaan toimia paremmin tulevaisuudessa. Pyritään yhdessä hyvään itsessämme ja toisten tukena heidän omalla tiellään. Johanneksen sanoma on ILO (Innostu, Luo ja Onnistu). Olen niin ylpeä pojastani!

KIITOS ÄITI!

-Hatsolo

Esikoiskirjani ”Hatsolo – Elämä breikkarin silmin” on nyt ilmestynyt. Lue lisää tai osta omasi osoitteessa: http://www.fitrakauppa.fi/hatsolo-elama-breikkarin-silmin-ilmestyy-tammikuussa-2017.html