Kello soi. Silmäluomet painaa tonnin, en jaksa nousta ja painan torkkua. Vajaa kymmenen minuutin pyörimisen jälkeen kello herättää uudelleen. Alla on pitkä työviikko joka saa painovoiman tuntumaan lähes kymmenkertaiselta normaaliin verrattuna. Jatkaako unia vai noustako ylös? Hetken tuumailtuani teen rohkean päätöksen. Laitan herätyksen pois päältä ja annan itselleni luvan nukkua niin pitkään kuin unta riittää.
Unohda täydellisyyden tavoittelu
Self help -oppaita lukiessa syntyy helposti mielikuva siitä, että onnellisuus, hyvinvointi ja tehokkuus ovat saavutettavissa ainoastaan äärimmäisellä treenaamisella ja yliluonnolliselta kuulostavalta oman elämän optimoinnilla. Kaiken pitäisi olla täydellisesti balanssissa ravinnosta, levosta ja treenaamisesta lähtien. Vaikka seisonkin vahvasti puhtaan ruuan, järkevän treenin ja aikaisten aamujen takana haluan muistuttaa, että täydellistä elämäntapaa ei ole olemassakaan. Ei kirjojen sivuilla saati oikeassa elämässä. Voin rehellisesti myöntää, että välillä mäkin dokaan, mokaan, nukun myöhään ja syön pitsaa sekä jäätelöä. Se on normaalia ja täysin hyväksyttävää. Vapaasta elämäntyylistä huolimatta pystyn edelleen tekemään työni tasolla josta moni haaveilee.
Mun duunit ovat vaihtelevia ja poikkeuksetta fyysisesti äärimmäisen rankkoja. Breikkiskaboissa ja puhekeikoilla menee usein myöhään yöhön ja pitkät matkapäivät verottavat energiatasoja entisestään. Siinä vaiheessa kun muut lopettavat puheen kiitoksiin ja myyntipuheisiin, on mulla edessä vielä breikkisoolo. Vaikka se yleisön silmiin tanssiminen saattaa näyttää kevyeltä ja helpolta, vaatii se kuitenkin paljon, sillä tyyliini kuuluukin tykittää täysillä ja itseäni säästelemättä. Varsinkin breikkiskabojen jälkeen kroppani on täynnä mustelmia ja ruhjeita. Ainut keino jaksaa onkin pitää huolta tarvittavasta levosta. Olen kova treenaamaan, mutta ennen kaikkea mestari ottamaan iisisti.
Älä tee levosta suorittamista
Mä en häpeile, että muutaman viikon työputken jälkeen saatan viettää pari päivää keskittyen vain itseeni. Mulle lepääminen ei tarkoita suorittamista tai hifistelyä infrapunasaunoissa, jääkylvyissä tai muissa hoidoissa. Mä en käytä vempimia enkä mittaa vireystilaani, sillä mulle lepo tarkoittaa paluuta yksinkertaisten perusjuttujen pariin. Mä nukun, meditoin, otan lomaa somesta, nään kavereita, tai sitten tykitän sarjoja Netflixistä. Se on mun tapa ladata akkuja, nuolla haavojani ja kasata itseni henkisesti.
On inhimillistä olla väsynyt
Seuraavan kerran kun tunnet itsesi väsyneeksi, anna itsellesi lupa levätä. Suorituskeskeisessä maailmassamme tarpeesta levätä on tullut heikkous. Sun ei kuitenkaan tarvitse uhrata tervetyttäsi työnantajasi takia. Jos väsyttää, olet ansainnut hetken levon. Jos lepääminen tuntuu haastavalta niin tässä muutama vinkki miten päästä alkuun.
- Lepää: Nuku, huilaa ja makaa sohvalla. Nauti siitä, että tänään ei tarvitse tehdä mitään ja löhöile hyvällä omalla tunnolla kyllästymiseen asti.
- Rentoudu: Antaudu hyvän kirjan vietäväksi, kuuntele musiikkia, varaa aika hierontaan, käy bissellä kaverin kanssa tai meditoi. Opi löytämään itsellesi parhaat keinot rentoutua ja ottaa iisisti
- Ulkoile: Lähde kevyelle kävelylle yksin tai ystävän kanssa. Mikään ei virkistä kehoa ja mieltä paremmin kuin lenkki kauniissa Suomen luonnossa.
Tehokasta ja levokasta viikkoa!
Reader Interactions
Comments
Tuuli says
Niin allekirjoitan! Aikaisemmin tuli täytettyä jokainen päivän tyhjä hetki jollain tekemisellä (koska niin nyt vaan kuuluu tehdä) ja päikkäreistä sai kokea morkkista. Ja ihmetteli, miksi ei tunnu hyvälle? Levosta on vähän liiankin helppo tinkiä koska sen kokee laiskotteluksi. Kiitos kirjoituksistasi, sulla on asenne kohdallaan ??