Koko nuoruuteni ja varhaisen aikuisiän musta tuntui, ettei kukaan täysin ymmärtänyt mua. Olin oman tieni kulkija pääni sisään ei päässeet opettajat, kaverit tai edes perheeni. Totta puhuakseni en itsekkään aina osannut tulkita tuntemuksiani. Turhaannuin helposti ja purin pahaa oloani ihmisiin lähelläni. Kun huomasin sen satuttavan rakkaitani, päätin sulkea ongelmat sisälleni. Koska en halunnut kenellekkään pahaa ja ajattelin, että oli parempi olla vain hiljaa. Mä vaikenin, koska oli yksinkertaisesti helpompi esittää kaiken olevan hyvin kuin avautua. Mä olin hyvä murjottamaan, mutta myös mestari hymyilemään tarpeen tullen. Aikuisiän varhaisvaiheessa mut ohjattiin psykiatrin kautta psygolokille. Mä olin kuulemma masentunut ja rupesin syömään lääkärin määräämiä lääkkeitä. Lääkkeet eivät juuri parantaneet oloa, vaan lähinnä laimensivat tuntemuksia. Sekin oli jo hyvä alku. Lääkkeiden ansiosta fiilis oli ajoittain ihan okei ja jaksoin lähteä treenaamaan. Silloin, kaikkein raskaimmilla hetkillä breikkaaminen oli ainut asia, joka piti mut järjissäni. Breikistä tuli kirjaimellisesti breikki pahasta olosta.
Vaikka noista ajoista on nyt jo vuosia, mutta muistan ne ikuisesti. Varsinkin nyt, vuoden viimeisenä päivänä. Mä katon itseäni tanssisalin peilistä. Tällä kertaa en saanut kaveria mukaan treenaamaan, joten olen yksin salilla. Se ei haittaa, sillä välillä pitääkin treenata yksin. Yksin treenatessa ensimmäiset askeleet ovat aina vaikeimpia. Keho antaa signaaleita kivuista ja kolotuksista. Lattia tuntuu uskomattoman kovalta paksun hupparin läpi. Kropan lämmetessä iso osa kivuista katoaa ja liike vapautuu. Rakastan sitä tunnetta kun ensimmäiset hikipisarat puskevat ulos kropasta. Tanssimisella on äärimmäisen puhdistava vaikutus kehon lisäksi myös mieleen. Liike liikkeeltä, huolet ja pelot huuhtoutuvat taianomaisesti pois ajatuksista. Treenien lopussa istun hetken salin kulmassa. Päälläni vain hiestä läpimärkä t-paita ja vieno hymy. Kun pakkaan treenikamoja reppuuni, lämmin onnellisuuden tunne valtaa koko olemukseni. Jälleen kerran on kulunut yksi upea vuosi ilman lääkkeitä. Se on ylivoimaisesti kaikkein suurin saavutukseni. Mä olen oppinut ymmärtämään itsestäni hieman lisää. Minulla on lääke vaivaan, jota yksikään lääkäri ei osannut minulle selittää. Se on halu voida paremmin paskamyrskyn myllertäessä päänsisällä. Suljen tanssisalin valot ja lähden kohti uudenvuodenbileitä hymy naamalla sillä tunnen, että pystyn itse vastaamaan onnestani. Pelkästään se antaa toivoa tulevaan, Mä pystyn tähän!
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Reader Interactions
Comments
Hilkka Hämäläinen says
Laitan tähän kolme sanaa, jotka voivat auttaa sinua vaikeana hetkenä SE MENEE OHI
Hatsolo says
Juurikin näin!
Tää teksti on kirjoitettu jo pari vuotta sitten ja näistä tapahtumista on kohta 15 vuotta aikaa:) Menee ohi ja myös mahdollisesti pysyy poissa! Tsemppiä sulle uuteen vuoteen ja iloa tulevaan!
Anne Leppänen says
Olin marraskuussa 2018 koulutuksessa, jossa potkit koulunkäynninohjaaja perseelle Jyväskylässä. Oon jääny stalkkaamaan näitä sun ajatuksia.
Siellä koulutuksessa ajattelin, että ”mikä jätkä tuo on….. pyöri nyt siellä lattialla, että päästään asiaan”……. nooh kyllä sä pyörit sitten lopuksi ?
Ajattelen kanssasi asioista hyvin samantyyppisesti ja ihmettelen, miksi itsestäänselvyyksiä täytyy käydä ihmisille oikeen erikseen julistamassa.
Mun ajatusmaailman ja eletyn elämän kanssa on tullut usein törmäyskursseja ymmärtämisen ja ymmärtämättömyyden kanssa. Itselläni viimeiset kuusi vuotta on ollut itsetutkimisen aikaa.
Se että tekee sitä mitä rakastaa, en ole varma onnistuuko se aina, elämä on valintojen lisäksi kuitenkin myös painavaa vastuuta.
Hyvää alkanutta vuotta 2019 Sinulle ”Pyöriäinen” ?
Aion pitää sua silmällä ?
Hatsolo says
Hehe, kiitti kommentista! Perusasiat on monesti niin perusjuttuja, että ne tuppaa unohtumaan. Ne on kuitenkin jutut mitkä tuo tuloksia. Oli kyse sitten urheilusta tai oman elämän hallinnasta. Tsemppiä sulle uuteen vuoteen ja valoa itsetutkisteluun!
Mä jatkan pyörimistä eedelleenki!
-Hatsolo
Ossi says
Heitettiin läpy I love me -messuilla, kun tulit käymään kaverin firman osastolla. Jotain yhteistyöjuttuja kai. En tuntenut sua. Sanoivat että olet se hatsolo, ei sanonut mitään. Mutta se persoona jonka tapasin, sillä oli jotain kovaa paloa silmissä, pidin kovasti. Kun otin sut seurantaan Instagramissa ja lukaisin vähän blogista tätä tarinaa, olen ylpeä, ylpeä kun olet mikä olet, mahtava tyyppi ja kerrot mistä tulet. Nautit matkasta ja opastat! Ehkä vielä joskus heitetään uudet läpyt ja olen itsekin kertonut elämäntarinani, enkä pelkää opastaa. Toivon pelkkää parasta, meille kaikille ✌
Hatsolo says
Moikka!
Kiva kun tulit laittamaan viestiä. Tästä oli hyvä starttaa päivä. Tuu heittään ihmeessä läpyt kun seuraavan kerran törmätään. Iloa ja valoa kevääseen!