some

Hyvä ystäville, hyvä ympäristölle ja hyvä itselle

*Kaupallinen yhteistyö Aarni

Musta ei koskaan pitänyt tulla yrittäjää. En vain tuntenut itseäni kotoisaksi yhdessäkään oppilaitoksessa ja siksi ymmärsin jo nuorena, että oman firman perustaminen on ainut vaihtoehto. Alusta saakka oli selvää, että en lähde hakemaan mitään pikavoittoa tai äkkirikastumista. Tavoitteena oli rakentaa jotain niin kestävää, että se vaikuttaa positiivisesti omaan ja muiden ihmisten elämään vielä vuosien päästäkin.

Ekaks ei tietenkään ollut mitään havaintoa, että mitä hemmettiä kannattaisi lähteä tekemään. Vaihtoehtoja oli monia ja mielessä kävi mm. pizzerian perustaminen, kenkäkaupan avaaminen sekä räppärin ura. Vaikka kaikki näistä vaihtoehdoista olikin mielenkiintoisia urapolkuja, päätin kuitenkin keskittyä tekemään sitä missä oon oikeasti hyvä.

Vuonna 2010 avattiin breikkiryhmäni Flow Mo Crew:n kanssa katutanssikoulu Saiffa. Yhtiökumppaneiden kesken vedettiin pitkää tikkua työtehtävistä ja onnetar arpoi mun tehtäväkseni 5-7 vuotiaiden lasten tanssikurssien vetämisen. Aika nopeasti kävi selväksi mikä lasten kanssa työskentelyssä on tärkeintä. Mun ei tarvinnutkaan enää olla maaliman paras breikkari ja kovin jätkä. Sen sijaan tärkein tehtävä olikin luoda lapsille turvallinen ympäristö kasvaa ja kehittyä, ei pelkästään tanssijoina vaan ennen kaikkea ihmisinä.

Lupa olla persoonallinen oma itsensä

Heti alkuun sovimme lasten kanssa kolme sääntöä. Tunneilla kaikkien on lupa epäonnistua, lupa iloita onnistumisista ja lupa olla oma itsensä. Jotta jokainen saisi toteuttaa itseään omalla persoonallisella tavallaan, keksimme kaikille myös omat breikkinimet. Vaikka eriväriset gorillanimet olivatkin sattuneesta syystä kovassa huudossa, mukaan mahtui myös mm. Puskeva Härkä ja Sihisevä Käärme. Omaksi henkilökohtaiseksi tavoitteeksi asetin sen, että tunnin päätteeksi jokainen oppilas on kokenut niin suuren onnistumisen tunteen, että hän ei malta odottaa pääsevänsä kertomaan siitä vanhemmilleen ja kavereilleen. Tämä oli ensiarvoisen tärkeää lapsen harrastuksen jatkumisen kannalta – sekä tietysti myös meidän firman liiketoiminnalle. Samalla toteutui se alkuperäinen tavoite luoda jotain kestävää, joka vaikuttaa myönteisesti ympäröivään yhteisöön parhaimmillaan vielä vuosienkin päästä.

Vielä tänäkin päivänä törmään viikottain vanhoihin oppilaisiini tai heidän vanhempiin. Osa oppilaistani breikkaa edelleen ja osa on siirtynyt muihin harrastuksiin. Poikkeuksetta he kuitenkin kiittelevät minua kannustavasta ja innostavasta opetuksesta vuosia sitten. Tää on aika upeeta, sillä joidenkin muksujen kanssa on tanssittu yhdessä viimeksi yli kymmenen vuotta sitten.

Yritys, joka toteuttaa omia arvojaan

Mä lähden aika harvoin mukaan markkinointiyhteistöihin. Kun juttelin Aarnin perustajien Niklaksen, Samulin ja Pyryn kanssa, he kertoivat mulle oman tarinansa ja huomasin meidän ajatuksien kohtaavan monellakin tavalla. Keskusteltiin yhdessä yrittäjyydestä ja oman vision toteuttamisesta. He kertoivat mulle ”hullusta unelmastaan” luoda maailman ainoa brändi, joka käyttää kellojensa valmistamiseen suomalaista puuta – kestävää kehitystä ja luontoa unohtamatta. Hyvien juttujen tekeminen ei aina ole itsestäänselvää nykyajan liikemaailmassa ja siksi lähdinkin innolla mukaan tähän yhteistyöhön. Mä arvostan sellaisia firmoja, joiden arvot näkyvät konkreettisesti yrityksen jokapäiväisessä toiminnassa.

Muhun teki vaikutuksen etenkin se, että puiden alkuperä tunnetaan paikkakunnan tarkkuudella ja mun uusi XO Jalava -kello on tehty yli 100 vuotta vanhasta puusta. Itseasiassa jokaisella puulla, joista Aarnin kellot tehdään on oma stoorinsa. Kiertävänä tarinankertojana innostuin tästä heti! Sen sijaan, että puu vain kaadettaisiin, siitä syntyykin tyylikästä kotimaista designia. Ja nyt tuo satavuotias Jalava jatkaa tarinaansa mun ranteessa vielä vuosien ajan.

Mikä sitten tekee omasta tai yrityksen toiminnasta kestävää? Täydellistä vastausta tähän kysymykseen tuskin onkaan, mutta uskon, että seuraavia tienviittoja seuraamalla suunta on ainakin oikea:

Olen hyvä ystäville, hyvä ympäristölle ja hyvä itselle.

Kiitoksena kumppanuudesta Aarnin perustajat Niklas, Pyry ja Samuli halusivat palkita lukijani antamalla alekoodin heidän verkkokauppaansa.

Koodilla hatsolo15 saat 15% alennuksen ostoskorisi loppusummasta. Koodi on voimassa vain 31.08.2019 saakka, joten nyt on sun aika ottaa koodi haltuun ja surffailla ostoksille!

Joulutarina ja neljä tehotreeniä lomalle

Seuraava tarina muistui mieleeni, kun äitini soitti mulle pari viikkoa sitten ja kysyi, olisiko mulla aikaa lähteä perheen kanssa jouluksi Lappiin. Sanoin, että aikaa on ja tulen mielelläni. Äitini linjan toisessa päässä vastasi sen olevan ehdottomasti paras joululahja mitä pojaltaan saattaa toivoa. Siksi toivonkin, että luet seuraavan tarinan ajatuksella:)

Joulutarina

Lomat olivat jo ovella ja oltiin juuri laitettu Peten ja Elastisen kanssa TFW Helsinki Oy:n paperit sisään PRH:lle. Toiveena oli avata meidän eka kuntosali alkuvuodesta 2014. Mä tein samaan aikaan PT-hommia ja yksi asiakkaistani sattui olemaan kovan luokan liikemies. Miehen poika oli samalla mun breikkioppilas ja mitä olin hänestä kuluneen syksyn aikana oppinut, niin kiireinen duuni söi ison osan miehen ajasta. Poikaa haki breikkitreeneistä milloin kukakin assari ja PT-sessioiden alku venyi usein kiireellisten businesten takia. Mies oli laiminlyönyt liikkumistaan jo vuosia, mutta viimeisten kuukausien aikana olimme yhdessä päässeet oikein mukavaan vauhtiin. Onnistumiset ja tulokset olivat kasvattaneet uudesti syntyneen miehen nälkää ja hänestä oli kuoriutunut todellinen himotreenaaja. Treeneistä oli tullut henkireikä hektisen arjen keskellä ja mun tehtävä oli lähinnä huolehtia, ettei homma karkaisi täysin käsistä. Kun tuli aika sopia joulunajan treeneistä, ilmoitin miehelle, että seuraavan kerran treenataan vasta uuden vuoden jälkeen. En ollut vielä koskaan saanut niin hapanta naamaa asiakkaaltani. Mieskin oli nyt uudessa tilanteessa. Hän oli tottunut ostamaan haluamansa rahalla ja lupasi maksaa tuplahinnan jokaisesta treenistä joulunaikana. Kieltäydyin kohteliaasti ja kerroin, että hyvinvointi on muutakin kuin treeniä. Viimeistä puuttuvaa palasta hän ei voisi ostaa rahalla. Mies kävi kierroksilla, mutta höyry viileni nopeasti, kun löin hänelle käteen loppuvuoden treenit. Säännöt olivat, että meidän yhteiset treenit eivät jatku, ennen kuin listan kaikki viisi kohtaa olivat suoritettu. Mies otti sanaakaan sanomatta vastaan seuraavat ohjeet.

Päivä 1: Valmista perheelle illallinen.
Päivä 2: Treenaa breikkiä lapsesi kanssa.
Päivä 3. Menkää ulkoilemaan koko perheen voimin.
Päivä 4. Järjestä aikaa yhteistä aikaa vaimosi kanssa.
Päivä 5. Otat totaalisen vapaapäivän kaikista töistä.

Meidän viimeisen session päätös ei sujunut kovinkaan iloisissa merkeissä. Olin nuorena PT-alkuna aika huolissani myös omista duuneistani. En nimittäin ollut kovinkaan varma, onko mies asiakkaani enää vuoden vaihteen jälkeen. No riskejä on otettava!

Heti aattona laitoin miehelle viestiä ja kysyin, oliko ainuttakaan kohtaa otettu haltuun. Ei kuulemma ollut, joten muistutin diilistämme. En kuullut miehestä mitään päiviin, kunnes yhtäkkiä Facebookkiini kilahti viesti hänen vaimoltaan. Aluksi ajattelin, että ”voi hemmetti, mitähän sieltä tulee”, mutta pelko osoittautui turhaksi. Sieltä tuli lämpimin kiitos, mitä olin koskaan saanut. Mies oli kuulemma ylpeänä kertonut kotonaan, miten ”Johannes” oli antanut hänelle täysin uudenlaiset treenit. Näiden treenien ansoista mies oli kuulemma ekaa kertaa vuosiin ollut innoissaan suunnittelemassa perheen yhteisiä menoja, duuneista välittämättä! Lukiessani viestiä taisin tirauttaa pari kyyneltäkin, koska tajusin valmentajan työnkuvan. Meillä oli ollut upea syksy miehen kanssa, mutta siitä huolimatta kaikkein tärkeimmät treenit tehtiin kaukana kuntosalista. Ne tehtiin kotona yhdessä perheen kanssa!

Edellinen stoori oli varmistus sille, mitä haluan valmentajana ja uudella salillamme saavuttaa. Elämään kuuluu muutakin kuin treeni, kova treeni ja kovempi treeni. Hyvinvointi on ennenkaikkea vastuunottoa itsestä ja ihmisistä ympärillämme, salin seinien ulkopuolella. Maailma muuttuu kokoajan hektisemmäksi. Siksi onkin mun mielestä nykyaikaa ja äärimmäisen raikasta pitää kiinni perusarvoista, jotka niin helposti unohtuvat arjen pyörteissä. Joten tässä on sulle hieman poikkeava treeniohjelma tarinan oppien mukaisesti. Ota haltuun ja laita fiiliksiä miten treenin sujuivat.

Kaikkien aikojen lomatreenit

  1. OLE LÄSNÄ: Kysy läheiseltäsi, ”mitä sinulle kuuluu?”. Edellisestä kerrasta saattaa olla jo aikaa.
  2. ULKOILE: Haasta perheenjäsen reippailemaan tai treenaamaan luonnossa.
  3. RENTOUDU: Anna itsellesi lupa olla tekemättä mitään.
  4. OFFLINE: Ota yhden päivän irtiotto somesta. Jos oikein hulluttelet nii vaikka kaks!

Mahtavia lomia ja treenejä kaikille!

 

Oletko oma itsesi sosiaalisessa mediassa?

Sometusta somelomalla

Elisa Oyj haastoi mut muutama viikko sitten pitämään somelomaa. Ideana oli suorittaa päivittäin ennalta määritelty tehtävä ja kuvata viedopäiväkirjaa tapahtumista. Jo alusta asti haaste tuntui absurdilta, koska käytännössä kuvasin somematskua vaikka pidin somelomaa. Hetken pohdittuani muistin, että juuri näinhän asiat oli aina ennen somea oli edes olemassa. Mulla on vieläkin kenkälaatikot täynnä MiniDV-kasetteja kavereiden kanssa vietetyistä kesäilloista, lomamatkoista, breikkireissuista ja treeneistä. Meillä oli tapana kerätä videopäiväkirjaa kaikesta mahdollisesta. Joskus jätettiin kamera päälle kokonaisten treenien ajaksi ja matskua sitten fiilisteltiin jälkikäteen hyvällä fiiliksellä litran Juissi-mehut kourassa. Erona toki nykypäivän meininkiin on se, että matksut ei koskaan päätyneet mihinkään. Ei ollut YouTubea, Facebookkia, Instagramia tai Twitteriä. Lähin somea muistuttava kanava oli meidän IRC-kanava nimeltä #tauko, mutta siellä ei juuri videoita tai kuvia jaettu.

Osaatko olla oma itsesi somessa?

Somelomalla tapahtui oivalluksiakin. Yhtenä päivistä päätin huvikseni kysyä ohikulkijoita ovatko he somessa ja jos eivät, niin miksi he olivat lähteneet. Yksi syy somesta irtautumiselle nousi ylitse muiden. Moni koki, että he eivät osanneet olla oma itsensä somessa. He olivat huomanneet provosoituvansa liian helposti puolituttujen ja jopa tuntemattomien postauksista. Varsinkin niistä, joilla kaikki oli mukamas kokoajan ihan helvetin hyvin. Ärsyyntyminen oli johtanut tahallisesti epäasialliseen kommentointiin, väärinymmärryksiin ja turhaan riitelyyn asioista, jotka ”oikeassa” elämässä olisi voinut välttää helposti. Kävin erään herrasmiehen kanssa pitkän keskustelun asiasta ja hän oli vilpittömän pahoillaan omasta käyttäytymisestään somessa. ”Siellä oli liian helppo olla ilkeä ja provota tahallaan pienimmästäkin aiheesta, koska ei tarvinnut kohdata ihmistä oikeasti.”, mies kertoi. Todellisuudessa hän koki olevansa täysin erilainen ihminen. Ihan kiva ja reilu muita kohtaan. Lopulta hän oli päättänyt poistaa omat tilinsä niin Facesta kuin Twitteristä.

Seiso sanojesi takana, myös somessa!

Mulle on jo vuosia satanut kommetteja eri sosiaalisen median kanavissa, joten nykyään provot eivät mene ihon alle. Youtubessa tuli paljon kuraa niskaan sen alkuaikoina vuonna 2005-2006. Olin kuulemma paskin breikkari, joka on koskaan voittanut kisat. Nykyään kommenteista suurin osa asiallisia, mutta osa sellaisia, joihin en jaksa reagoida. On turha haaskata omaa aikaa ja energiaa on someväittelyyn tuntemattomien kanssa. Se on sota, joka on lähes mahdoton voittaa. Eri ikäpolvien välillä on huomattavia eroja eri sukupolvien suhteen. Oman kokemukseni mukaan nuoret osaavat hienosti oman alan kilpailijoiden kannustamisen ja rakentavan kommentoinnin, vaikka olisivatkin erimieltä käsiteltävästä asiasta. Menestyneet aikuiset taas sortuvat harmittavan usein omaan nokkeluuteensa, puolusteluun ja turhaan provoiluun, etenkin Linkedinissä. Mulla ei ole mitään asiallista keskustelua vastaan, mutta mikään ei ole väsyneempää kuin se, että aikuiset ihmiset tahallaan kiusaavat toisiaan netissä. Kun myöhemmin kohtaan samoja tyyppejä livenä, hehkuttavat he mun tekemisiä maasta taivaisiin ja pyytävät yhteiskuvaan. Yleensä tsekkaan feikkiprovoilijat siltä seisomalta ja kysyn asiallisesti, vieläkö olet samaa mieltä kuin viime kommentissasi? Vastauksesi saan yleensä epämääräistä muminaa ja hiljaisen poistuminen takavasemmalle, sen jälkeen kun olen heittänyt yläfemmat ja toivottanut iloisesti mahtavaa päivää. Myöhemmin tulee privaatisti anteeksipyyntö ja kommentti poistetaan. Ehkä olisi syytä opetella seisomaan sanojensa takana, myös somessa. Sen olen itsekkin nuorempana joutunut opettelemaan kantapään kautta.

Vinkit parempaan somekäyttäytymiseen

Toisten jutuista tykkääminen, kannustaminen ja erityisesti asiallinen kommentointi vaatii asennetta ja oman toiminnan tarkastelemista niin somessa kuin oikeassa elämässä. Välillä se on vaikeaa, mutta siitä huolimatta mä pyrin aina ymmärtämään toisia ja löytämään rakentavan kulman keskusteluun, vaikka keskustelukumppani ei olisikaan samaan mieltä. Mun mielestä se on aina kannattavampaa kuin turhanpäiväinen riitely tai väittely. Tässä pari ohjenuoraa, joita mä noudatan omassa somekäyttäytymisessäni.

  1. Mieti onko se sulta itseltä pois, jos painat tykkää nappia kun jollakin menee hyvin.
  2. Mieti kaksi kertaa kannattaako puolituttujen postauksista ärsyyntyä.
  3. Osallistuessasi keskusteluun, lue vastauksesi muutaman kerran läpi ennen kuin painat lähetä nappia.
  4. Pyri esittämään mielipiteesi aina keskustelukumppania kunnioittaen ja niin että sinun ei tarvitse myöhemmin poistaa kommenttiasi.
  5. Kohtele ihmisiä somessa, niinkuin kohtelisit heitä oikeassa elämässä.

Mahtavaa päivää kaikille ja nähdään niin somessa kuin oikeassa elämässäkin.

-Hatsolo

Lisääkö onnen korostaminen somessa masennusta?

Nettiuutisissa on viimeaikoina noussut esille huoli onnen korostamisesta etenkin sosiaalisessa mediassa. Hurjimmissa jutuissa on epäilty, että positiivisen julkisuuskuvan ylläpitäminen aiheuttaa masennusta ja saattaa johtaa jopa talousvaikeuksiin. Ymmärrän ilmiön, sillä postaanhan itsekkin kannustavia juttuja someen päivittäin. En kuitenkaan suoraan allekirjoita sen johtavan masennukseen tai talousvaikeuksiin

Olen itse sairastanut masennusta ja syönyt siihen lääkkeitä aikanaan. Lisäksi olen koko elämäni kamppaillut paskojen fiilisten kanssa. Esimerkiksi yläasteella ja lukiossa olin usein päiviä pois koulusta pelkästään sen takia, että minun oli paha olla. En ymmärtänyt miksi ja ainut hoitokeino oli olla muutama päivä yksin, omien ajatuksieni kanssa. Jossain vaiheessa sain kuitenkin tarpeekseni. Olin kyllästynyt viettämään pitkiä päiviä sängyn pohjalla itsesäälissä kierien. Sisuunnuin ja päätin muuttua, olla erilainen ja selvittää kuka todella olin.

Puhun paljon positiivisuudesta, sekä siitä miten omalla asenteella, valinnoilla ja elämäntyylillä voi vaikuttaa onnellisuuteen. Valinta katsoa maailmaa positiivisesti, ei tarkoita paskojen juttujen pois sulkemista. Se tarkoittaa ennenkaikkea tahtoa kohdata ongelmia ja asennetta sekeä halua voittaa vastoinkäymiset. Onnellisuus vaatii töitä eikä riitä, että vain toivoo parempaa huomista. Hyvä tapa aloittaa on ajattelun ja käyttäytymismallien perusteellinen päivitys.

Mun päivitykset olivat pieniä. Ensimmäinen muutos oli mennä aikaisemmin nukkumaan. Järkeilin, että herääminen on todennäköisesti helpompaa, jos ei surffaile netissä kolmeen asti yöllä. Arvio oli oikea. Onnistuin heräämään huomattavasti aikaisemmin ja aamupäivän aikana sain tehdyksi simppeleitä asioita kuten maksamaan laskut, tiskata astiat, hoitamaan sähköpostit jne. Sain valtavasti voimaa yksinkertaisimpien perusaskareiden suorittamisesta. Nämä pienet onnistumiset käynnistivät positiivisen kierteen. Pian aloin kiinnittämään huomiota ruokavaliooni sekä treenaamaan tanssin lisäksi myös kuntosalilla. Jaoin innoissani arjen urotekojani myös Faceen ja Instaan. Tykkäykset, kommentit ja tsemppiviestit kannustivat jatkamaan ja pysymään uudella polulla. Kiitos kaverit! Muutama örrimörri yritti toki kommenteillaan jarruttaa uutta flow:tani, mutta annettakoon se heille anteeksi. Jostain syystä joidenkin henkilöiden on helpompi valittaa ja arvostella kuin painaa peukkua saati kirjoittaa kannustava kommentti. Aamun ekoista tunneista tulivat minulle äärimmäisen tärkeät, minkä vuoksi jätin useasti illan vikat bisset juomatta. Aamut olivat aikaani unelmoida, meditoida, listata tavoitteita ja työskennellä oman hyvinvointini eteen. Illalla vuorossa olivat sitten breikkitreenit, opetukset ja tanssikeikat.

Muutos ja kuntoutuminen saattaa olla on hidasta, mutta ehdottomasti mahdollista. Se lähtee pienistä hetkistä niiden asioiden parissa mistä oikeasti nauttii, sekä omien ajatuksien hallinnan opettelemisesta. Tanssi oli vuosia ainoa henkireikäni, mutta vasta elämäntapojen totaalinen muutos laittoi alulle aidon uudistumisprosessin. Tässä prosessissa some on ollut vahvasti tukenani. Valehtelisin jos väittäisin muuta. Somen positiivisen palautteen ansioista uskalsin olla ylpeä omista saavutuksistani ja jakaa hyviä fiiliksiäni myös eteenpäin. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että sadat tai edes tuhannet tykkäykset eivät ratkaise ongelmia vaan todellinen työ tehdään silti oman pään sisällä.

Henkilökohtainen matkani on vielä kesken ja edelleen on päiviä kun joudun kasaamaan itseni ylös sängyn pohjalta, palanen kerrallaan. Ero entiseen on toki suuri ja nykyään minulla on rutkasti voimaa ja työkaluja joiden ansioista pohjalta nouseminen on mahdollista. Omien demonien kohtaaminen ja itsensä tutkistelu vaatii rohkeutta ja joskus siihen voi tarvita ulkopuolista tsemppiä. Mulle se oli some. Joten varaudu jatkossakin näkemään positiivisia postauksia elämästä, tanssista, treenistä, matkustelusta ja asenteesta. Toivotan sinulle energiaa päivään aidon hymyn ja virtuaalisten yläfemmojen kera!

-Hatsolo