innostu

HATSOLO X SPORTSPOT PODCAST | BRÄDI

Suomalaisen hip hopin faija

Tällä kertaa mikrofonin ääreen istuutui suomalaisen hip hopin faija Brädi. Juttu lähti luistamaan todella lennokkaasti ja päästiin pureutumaan esimerkiksi seuraaviin erittäin mielenkiintoisiin aiheisiin:

Kulttuuria luomassa – Mikä on kulttuurin merkitys Brädille ja miten vahvaa kulttuuria voisi boostata yritysmaailmassa.

No plan B – Miten uskaltaa heittäytyä elämässä yhden kortin varaan?

Laskelmoidusti vai rennosti – Mihin metodiin Brädi luottaa biisejä tehdessään?

Laitahan uusin podcast pyörimään, kanava tilaukseen ja kommenttia tulemaan!

-Hatsolo

 

 

10 asiaa, mitä et ehkä tiennyt minusta

Tervetuloa Hattusen maailmaan

Aika ajoin on hyvä pysähtyä pohtimaan omia juttujaan. Koska keloista tuli ainakin omasta mielestäni hauskoja, ajattelin jakaa ne myös teille.

Tässä kymmenen asiaa, mitä et ehkä tiennyt musta ennalta.

1. Pystyn syömään Kotipizzan XL koon lätyn heittämällä, eikä tee edes tiukkaa.

2. Edelliseen liittyen. Pystyn syömään jättipitsan perään helposti litran jäätelöä. Mauista pistaasi on mun lemppari.

3. Jätän vähintään pari kertaa kuukaudessa kotioven vahingossa auki. Onneksi  yleensä vain kotiin tullessa. Lähtiessä pystyn tsemppaamaan ja lukitsemaan oven. Joten vorot…älkää vaivautuko!

4. Mulla on varmaan joku juttu ovien suhteen. Jätän nimittäin poikkeuksetta kaikkien kaappien ovet auki. En ylipäätään ymmärrä miksi kaapeissa pitää olla ovia. Enkä mieltymys avoimiin oviin johtaa takaisin Pohjois-Karjalaan Ukin ja Mummin tupaan. Sinne  jokainen ohikulkija oli tervetullut. Ja vieraita siellä kyllä riittikin.

5. Unohtelen tavaroitani joka päivä johonkin. Mun tiimini oppi tämän varsin nopeasti, kun jätin kotiavaimet keikan jälkeen puhujapöntölle Turussa. Nykyään he huolehtivat, että laturit, avaimet, adapterit, puhelin ja läppäri on mukana myös keikalta lähdettäessä.

6. En maksanut katuparkkimaksua Ullanlinnassa ”muutamaan” kuukauteen, koska huomasin, että Ulliksessa ei parkkipirkot paljoa pyöri. Nykyään mulla on jo asukaspysäköinti lappunen hallussa. Kiitos ja anteeksi Helsingin kaupunki.

7. Meidän TFW -saleilla, mut voi paikallistaa seuraamalla ulko-ovelta alkavaa tavaravanaa. Matkan varrelta löytyy usein sukat, vaihtopaidat, läppäri, puhelin, muistivihko, auton avaimet, kamera, takki ja reppu. Seuraa vanaa ja tuu heittäämään yläfemmat.

8. Meditoin joka päivä vähintään kolmesti, yleensä useammin. Aamulla ennen sängystä nousua, päivällä kun siltä tuntuu ja illalla ennen nukkumaanmenoa.

9. Moni pitää mua tosi ulospäin suuntautuneena. Tosiasiassa intiimeissä tilanteissa uusien tyyppien kanssa saatan olla alkuun varautunut. Mä tarkkailen, kuuntelen ja pyrin hahmottamaan kuka tekee mitäkin. Vasta sen jälkeen rentoudun tilanteeseen ja annan palaa, ISOSTI!

10. En tee smoothieita. Tai teen, mutta mun lemppari smoothien repsepti kuuluu seuraavasti. Jäisiä mustikoita lautasella ilman turhia liskukkeita. Mustikoden mussuttaminen johtaakin usein siihen, että iltaisin mun tavaramerkki onkin mustikan värjäämät kauniin tummanpunaiset huulet. Kantsii kokeilla, resepti on nimittäin nopea ja helkkarin hyvä. ?/5

Resonoiko tai nousiko esille mitään sun mielestä yllättävää? Oli uskomattoman hauskaa käydä läpi omia omituisuuksia. Suosittelen vastaavaa lämpimästi kaikille.

Kingiä viikonloppua!

-Hatsolo

Savolaiset on parhaita!

Viikko sitten torstaina istuin nauttimassa lounasta Varkauden keskustan thaimaalaisessa ravintolassa. Tuijottelin ulos ikkunasta harmaalle torille ja mietin millainen ilta olisi edessä savolaisessa pubissa. Oltiin tiimin kanssa matkalla kohti Kuopion Ravintola Apteekkaria, jossa oli määrä heittää yksi Älä vie mun unelmaa -kiertueen keikoista. Lippuja oli myyty hyvin ja yleisöä odotettavissa paikalle enemmän, kuin olin uskaltanut toivoa. Olin samaan aikaan todella innoissani ja hieman jännittynyt, sillä suurin osa yleisöstä olisi ensikertaa kuulemassa mun tarinoita. He eivät varmastikaan osanneet aavistaa millainen show heitä odotti!

Pitkän, mutta leppoisan ajomatkan päätteeksi saavuimme Apteekkarin eteen ja marssimme sisään tsekkaamaan illan keikkapaikan. Kaikkien yllätykseksi meidät ohjattiinkin hämärän pubin sijaan yläkerrassa sijaitsevan yökerhon puolelle, jossa paikallinen DJ jo viritteli levylautasiaan. Tila oli iso, värikäs ja groovy. Tuli sellainen fiilis, kuin olisi astunut sisään kivaan ulkomaalaiseen surffibaariin, joten vetäisin ylleni tunnelmaan sopivan havaiji-paidan. Sit ei muuta, kuin leveä hymy huulille ja ovelle vastaanottamaan jengiä.

Kun kaikki vieraat oli saatu ohjattua paikoilleen ja jokainen saanut juomansa tilattua, päästin aloittamaan show. Kuten arvata saattaa, savolaisyleisön hämmennys oli melkoisen suuri Valkoisen gorillan energisen sisääntulon edessä. Mutta pian koko yleisö sai juonesta kiinni ja ”MINÄ OON PARAS” -huudot raikuivat varmasti alakerran pubiin saakka. Ilta eteni ilon ja naurun saattelemana, vaikka välillä hieman pyyhittiin silmäkulmiakin.

 

Kokonaisuudessaan reissu ei olis voinut paremmin mennä! Keikan jälkeen siirryttiin yhdessä jatkamaan iltaa Feel Vegasin puolelle, jossa talo tarjosi skumppalasilliset kaikille. Oli mukava kuulla ihmisten palautetta ja heidän omia tarinoitaan keikan jälkeen. Lämmin kiitos kaikille teille, jotka löysitte torstai-illastanne pari tuntia aikaa ja tulitte katsomaan show’ta sekä nauttimaan toistenne seurasta! Kiitos myös Apteekkarin ja Feel Vegasin henkilökunnalle sekä tietysti omalle tiimilleni illan järjestelyistä!

Seuraavaksi Älä vie mun unelmaa -show valtaa Rovaniemen Feel Vegasin tilat Pe 15.11. klo 19. Jos kaipaat joukosta poikkeavaa ja tunteita nostattavaa viihdettä pikkujoulukauden keskelle, niin lippuostoksille pääset helposti Hatsolo Kaupan kautta.

Nähdään Lapissa viikon päästä!

WIN THE DAY – Älä suostu lounaskooman uhriksi!

Me aloitettiin päivä joogalla duuniporukan kanssa viime perjantaina. Aamureippailun ansiosta energiat olivat korkealla ja seuraavassa palaverissa ideoita syntyi kovalla tahdilla. Osa niistä oli jopa ihan hyviäkin. Ideoidessa aika lentää siivillä ja pian olikin jo lounasaika. Eri lounaspaikkoja pallotellessamme nousi ilmoille ehdotus lähellä sijaitsevasta Nepalilaisesta ravintolasta. Vaikka oikeasti pidänkin Nepalilaisesta safkasta, mietin, että kannattaakohan lähteä messiin. Olen vuosien mittaan tullut tarkaksi sen suhteen mitä syön lounaaksi, sillä haluan pystyä parhaaseeni myös iltapäivällä. Lähdin kuitenkin porukan jatkoksi.

Taktiikkani oli syödä mahdollisimman kevyesti. Buffassa lastasin lautaselleni salaattia, skidisti riisiä ja maltillisesti kana- ja kasvissooseja. Lihat, naanleivät ja jälkkärit skippasin kokonaan. Ruoka oli herkullista ja pommitti kaikkia makuhermoja, minkä vuoksi safkaamista oli todella vaikea lopettaa vain yhteen kevyeen lautaselliseen. Pysyin kuitenkin tiukkana enkä santsannut. Olin ylpeä tahdonvoimastani. Lähdin lounaalta muihin hommiin kohtalaisen pirteänä, mutta jo 45 minuutin jälkeen pää oli totaalisen jumissa ja energiatasot nollissa.

Iltapäivällä edessä olivat breikkitreenit ja voin kertoa, että raskas ja kermainen ruoka ei suoranaisesti auta lentämään tanssilattialla. Treenejä parhaiten kuvaavat sanat laiska ja hidas. Käänsin negatiivisen positiiviseksi ja olin iloinen siitä, että en ollut santsannut. Nyt pystyin myllyttämään lattialla edes lähes kelvollisesti. Olo parani hitusen treenien edetessä, mutta varsinaista lentokeliä en saavuttanut missään vaiheessa. Keskinkertainen treeni ei ollut missään nimessä ruuan vika, vaan oma oma vikani. Tiesin millainen safka minulle sopii lounasaikaan, varsinkin jos edessä on treenit. Tällä kertaa vaan päätin ottaa riskin.

Mä en tyydy keskinkertaisuuteen, enkä halua sabotoida mahdollisuuksiani onnistua. Menestys rakennetaan yksi arkinen pala kerrallaan. Joskus kyse voi yksinkertaisemmillaan olla siitä, mitä suuhunsa lappaa lounaalla. Olen elämäni aikana pyörinyt riittävästi lounasravintoloissa ja iltapäivän palavereissa, että voin havaintojeni pohjalta todeta seuraavaa. Sadat tuhannet Suomalaiset pilaavat loppupäivänsä tykittämällä kupunsa yltiöpäisen täyteen lounasbuffetissa. Mä en edes tykkää sopia palavereita iltapäiväksi, koska usein kaveri pöydän toisella puolella on liian koomassa työntekoon. Ilmiö on niin yleinen, että moni ei edes tiedä, miltä tuntuu olla energinen myös iltapäivästä!

Edellinen esimerkki on helppo ymmärtää viinan suhteen. Harva vetää jurreja ennen tärkeää palaveria, presentaatiota tai treenejä. Poikkeuksia tosin tässäkin löytyy…:D Ja joskus, esimerkiksi breikissä, harkitusti nautitut 1-2  pientä viskishottia ennen treeniä saattavat rentouttaa kehoa ja avartaa mieltä juuri sopivasti, että tanssi kulkeekin aika kivasti. En kuitenkaan suosittele nappailemaan viskiä pävittäin ennen treenejä. Järki mukana myös tässä asiassa.

Jos kaipaat lisää energiaa ja haluat erottua erottua positiivisesti myös iltapäivän palavereissa, ota seuraavat vinkit haltuun.

1. Syö yksinkertaisesti

Omilla eväillä kokonaisuutta on aina helpompi hallita, mutta buffassa on usein tarjolla kaikenlaisia houkutuksia. Mä ratkaisen ongelman ottamalla lautaselle paljon salaattia ja vain yhtä pääruokaa. Näin annoskoko on helppo pitää sopivana ja energiansaanti järkevänä. Opettele valitsemaan ja koita päästää irti ajattelusta, missä kaikki mahdollinen pitää mahduttaa lautaselle saadakseen rahoilleensa vastinetta. Laatu ennen määrää, myös buffassa!

2. Santsille skippi

Mä pyrin lopettamaan syömisen siihen kun lautanen on tyhjä. Jos on aivan pakko santsata, otan lautaselle muutaman kurkun palasen tai lisää salaattia. Yleensä jo pelkkä kurkkusantsi riittää huijaamaan mieltä ja olo on yhtäkkiä kylläinen. Santsihoukutusta on helppo välttää pitämällä huolta, että esimerkiksi aamupala on vastaa tarpeitasi.

3. Järkevät jälkkärit

Musta on huvittavaa miten moni vetää jälkkäriä napaansa perustellen ”no kun se nyt kuulu tähän hintaan”. Jälkkärin syöminen on ok, mutta tarvitseeko sitä vetää joka päivä? Mitä jos ottaisit jälkkäriä vain silloin, kun se on sun ehdotonta lempparia? Mä saatan monesti korvata jälkkärin kevyellä jumpalla. Esimerkiksi 30 haarahyppyä, 10 punnerusta ja 10 kyykkyä nostaa energiat kattoon ja laittaa pään toimintakuntoon aika kivasti. Jumpan jälkeen onkin taas kiva hyökätä duunien kimppuun intoa, ideoita ja energiaa puhkuen.

Summa summarum. Testaa mun keinoja ja kehittele oma malli iltapäivän kooman voittamiseen. Toimivan malliin vaikuttavat myös päivän muut ateriat ja yleinen aktiivisuus päivän aikana. Jos kaveri on esimerkiksi polkujuossut paljasjalkakengillä duuniin talven kovimpana pakkaspäivänä, on hänen lounaansa todennäköisesti hieman erinäköinen kuin muilla. Pane merkille millainen lounas antaa sulle virtaa ja keskity niihin juttuihin. Elämä ja duuni on paljon hauskempaa, kun ei tarvitse koko ajan keskittyä taistelemaan väsymystä vastaan. Mä aion edelleenkin syödä nepalilaista ruokaa, mutta jääköön se jatkossa tilanteisiin, missä voin seuraavien tuntien aikana ottaa iisisti vaikkapa kirjan tai torkkujen merkeissä.

Mahtavaa lounasta just sulle!

ÄLÄ KUVITTELE TODELLISUUTTA TOISENLAISEKSI, KUIN SE OIKEASTI ON – UNI

Mulla tuppaa olemaan lentävä aikataulu mikä tarkoittaa sitä, että usein yöunet jäävät lyhyiksi. Myöhäiset keikat, aikaiset aamut, matkapäivät sekä aikaero sekoittavat unirytmin tehokkaasti. Hösästä huolimatta on seuraavana päivänä oltava vireessä. Pitkällä tähtäimellä jatkuva univaje ei tietystikkään ole optimaalista, mutta satunnainen huonosti nukuttu yö ei todellakaan pilaa automaattisesti tulevaa päivää. Seuraava teksti on päiväkirjastani parinvuoden takaa. Jetlag painoi päälle ja edessä oli aikainen aamu, sekä tärkeä puhekeikka.

Katson vielä viimeisen kerran kelloa. Jetlagin ansiosta mua ei nukuta tippaakaan ja aikaa herätykseen on vajaa neljä tuntia. Kaikkien oppikirjojen mukaan se on aivan liian vähän, mutta mua se ei haittaa. Olen tottunut aikaisiin herätyksiin ja lyhyisiin öihin. Olipa vastassa sitten mitä tahansa, niin tiedän pärjääväni huomenna. Mä olen oppinut, että unesta stressaaminen vie paljon enemmän energiaa kuin se, että sulkee tyynesti silmänsä ja laittaa pään tyynyyn. Pelkkä lepo riittää tänään ja siksi mä en stressaa nukkumisesta. Jos aamulla väsyttää, niin sitten väsyttää, mä hoidan homman silti! Olen ollut väsynyt ennenkin ja pärjännyt aina hienosti. Mä oon voittanut kisoja, loistanut puheissa ja keikoilla ilman silmällistäkään unta. Ja onhan olemassa mahdollisuus, että herään myös pirteänä. Niinkin on käynyt monesti. Suljen silmät leveästi hymyilen ja toivotan hyvää yötä maailmalle. Huominen on hyvä päivä, mä pidän siitä huolen.

Ota rennosti

Mä haluan tarjota toisen näkökulman hössötykseen täydellisen hyvinvoinnin tavoittelusta. Blogit ovat täynnä gurujen vinkkejä unen, safkaamisen ja treenaamisen optimointiin. Kun lyöt kaikki opit kasaan, huomaat, että elämä on yhtä optimointia. Todellisuus on kuitenkin varsin erilaista kuin kirjoissa ja blogeissa. Satojen oppien orjallinen noudattaminen vie ainakin meikäläiseltä ilon ja energian elämästä. Ainaisen täydellisyyden tavoittelun sijaan, mä olen antanut itselleni luvan ottaa rennosti, jopa lyhyempien yöunien uhalla. Mulla rentous elämässä näkyy myös unenlaadussa, ainakin mittareilla mitattuna. Tätä tukee myös ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan unesta stressaaminen on merkittävä syy pitkäkestoisen unettomuuden taustalla. Lisäksi olen sen verran seikkailunhaluinen luonne, että nautin huomattavasti enemmän illasta hyvän ystäväni kanssa kuin siitä, että vilkuilen jatkuvasti kelloa, lasken minuutteja ja sanon kaverille ”Sori, mun pitää mennä, pakko saada kahdeksan tuntia unta!”. Kumpi edellisistä esimerkeistä onkaan sitten täydellisempää elämää. Järki on kuitenkin hyvä pitää mukana ja kaikelle on paikkansa. Seikkailujen lisäksi mä rakastan myös nukkumista ja tässä onkin mun vinkit unen suhteen.

1. Päästä irti täydellisyyden tavoittelusta

Kenenkään todellisuus ei ole täydellistä. Ei edes suosituimpien hyvinvointigurujen tai somejulkkiksen elämä. Blogien ja kirjojen tekstit ovat ideoita, joita edes kirjoittajat pystyvat harvoin noudattamaan päivästä toiseen. Ole armollinen itsellesi ja luota siihen, että isovanhempien opettamilla perusasioilla saadaan ihmeitä aikaan.

2. Luo oma rytmisi

Mä tykkään herätä aikasin aamulla ja tarkkailla kun maailma herää henkiin. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että laitan netflixit ja muut systeemit kiinni viimeistään yhdeksältä. Jos taas duunit venyvät myöhään ja pääsen keikalta kotiin vasta puolenyön jälkeen, niin mä en todellakaan herää viideltä. Silloin annan itselleni luvan nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Ilman herätystä ja ilman paineita aamun treeneistä tai duuneista. Mun päivärytmi ei ole ehkä kaikkein säännöllisin, mutta vastapainona päätän itse milloin menen nukkumaan ja milloin herään. Mullahan ei ole lapsia, joten siksi tämä tietysti onnistuu kohtuullisen helposti.

3. Löydä oma tyylisi 

Meditaatio, villasukat, kiitollisuusharjoitukset, tehtävälistat, ASMR -videot, kamomillatee… Sen sijaan, että yrittäisit ottaa haltuun kaikki jutut kerralla, pidä homma mahdollisimman simppelinä. Kokeile yhtä asiaa kerrallaan kunnes löydät kikan, mikä toimii sulle. Tai sit voit tehdä niinkuin mä. Toivota maailmalle hyvää yötä ja sulje silmät!

Ja jos unettomuutta on jatkunut jo pitkään, niin suosittelen lukemaan vähemmän blogeja ja ottamaan yhteyttä terveydenhuollon ammattilaisiin. Siellä on osaavia ihmisiä, jotka osaavat varmasti auttaa!

Kingiä päivää ja makoisia unia!

-Hatsolo

 

HATSOLO.FI – Gold Award ja paras blogi Finnish Web Awardseissa

Hehkutin syksyllä, että mun nettisivut on mukana Finnish Web Awardseissa. Viralliset tulokset on nyt julkistettu ja meikäläisen sivut voittivat kultaa, tuli kakkoseksi yleisöäänestyksessä (tässä oli jotain säätöä) ja ansaitsi parhaan blogin palkinnon. Iso kiitos Sininen Härkä sivujen toteutuksesta ja kaikki, jotka lainasitte aikaanne ja kävitte äänestämässä. Skaban tuomaristossa istuivat Jorma Ollila, Ilkka Paananen, Tarja Virmala, Heikki Ahdekivi, Jaakko Tapaninen, Jorma Silvasti ja Pekka Nuikki ja kriteereinä oli ulkoasun ja teknisten ominaisuuksien ohessa yhteensä parikymmentä muuta arvioinnin mittaria. Erityisesti mua lämmittää tuo parhaan blogin palkinto ja maininta ”Hatsolon vilpittömyys ja positiivisuus on sivuston punainen lanka ja sivuston toteutus johdonmukainen.”

MIKSI ULKOISTAA NETTISIVUJEN RAKENTAMINEN?

Mietin pitkään kannattaisiko nettisivujen uudistaminen ulkoistaa toiselle osapuolelle. Tässä vaiheessa voin tyytyväisenä sanoa, että päätös oli täysin oikea. Tässä viisi syytä, miksi nettisivujen rakentaminen kannattaa suosiolla jättää ammattilaisten käsiin.

  1. Näkyvyys: Uudistettujen nettisivujen ansiosta mun yhteydenottopyynnöt ainakin ovat kolminkertaistuneet, mikä on tietysti vaikuttanut myös keikkamääriin erittäinkin positiivisesti. Tuloksia on saatu aikaan mm. somemarkkinoinnilla ja hakukoneoptimoinnilla, mitkä eivät varsinaisesti lukeudu mun leipälajeihin.
  2. Käytettävyys: Nettisivujen tärkein ominaisuus on niiden käytettävyys. Kun asiakas tulee sivuille on tärkeää, että nettisivuja on helppo käyttää ja toivottu tieto löytyy nopeasti. Omatekoisilla nettisivuilla moni oleellinen tieto on piilotettuna vaikeiden valikkojen takana. Nyt podcastit, blogit ja muut palveluni löytyvät suoraan etusivulta. Sinisen Härän kanssa saatiin sivujen rakenne sellaiseksi vierailijan on helppo löytää haluamansa tieto erittäin nopeasti.
  3. Ulkoasu: Vaikka palveluilla, kuten Squarespace, Weebly ja Wix voi väsätä ihan kivat nettisivut varsin nopeasti, eivät ne koskaan taivu ihan kaikkeen. Osaavan ammattilaisen kanssa on mahdollista rakentaa täysin omiin tarpeisiin räätälöidyt ja oman näköiset sivut ilman turhia kompromisseja. Tämä on mun kaltaiselle seikkailijasielulle erittäin tärkeä asia.
  4. Ajankäyttö: Ennen käytin kymmeniä tunteja sivujen viilaamiseen, enkä silti ollut tyytyväinen lopputulokseen. Kun Härän jengi vastaa teknisestä toteuttamisesta, saan mä käyttää aikaani siihen mistä eniten tykkään. Eli ideoimiseen, sisällön tuottamiseen ja breikkaamiseen!
  5. Päivitys: Kun rakensin itse sivut ne pysyivät samanlaisina seuraavat kolme vuotta. Ei päivittämistä, ei uutisia, ei muutoksia. Nyt testaamme ja kehitämme sivujani kuukausittain. Yhteistyö Sinisen Härän kanssa pitää mut relevanttina myös tulevaisuudessa. Mä pidän kiinni siitä, että päivitän jatkuvasti ammattitaitoani niin puhujana kuin tanssijana ja nyt myös nettisivuni vastaavat tätä standardia.

Vielä kerran kiitos kaikille äänestäjille. Tästä on hyvä jatkaa loppuvuoteen.

Mahtavaa viikkoa just sulle!

  • Hatsolo

Elämäni parhaat oppitunnit

Elämä heittää aika ajoin eteen tilanteita, jotka sillä hetkellä tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta. Kun pahin tuska ja kipu hellittää muovautuvat kokemukset lopulta oppitunneiksi, jotka auttavat kasvamaan ja ymmärtämään itseään paremmin. Tässä mun ”suosikkioppituntini” matkani varrella.

Kun pankkitilillä on nolla euroa.

Uskon, että jokaisen ihmisen olisi hyvä olla elämänsä aikana edes hetki p*rse auki, koska se muistuttaa parista oleellisesta jutusta. Raha ei tuo onnea, mutta sitä tarvitaan elämän perusasioiden pyörittämiseen. Kun tili huutaa tyhjyyttään on syytä tsekata omia asenteitaan. Mä olin aikoinaan ylpeä siitä, että uhrasin marttyyrimaisesti toimeentuloni taiteen ja breikin vuoksi. Olin katkera maailmalle, että mua ei arvostettu. Jouduin oikeasti työskentelemään muuttaakseni ajattelua siihen suuntaan, että jatkuva kituuttaminen toimeentulon suhteen ei auta mua, eikä ihmisiä lähelläni. Niinpä aloitin rakentamaan elämääni siihen suuntaan, että patjassa olisi pikkuhiljaa muutakin täytettä kuin pelkät jouset.

Kun rakas perheenjäsen nukkui pois silmieni edessä.

Opettaa ehkäpä eniten siitä, miten haurasta ja arvaamatonta elämä oikeasti on. Koskaan ei tiedä milloin on vika päivä. Mummoni viimeisen hengenvedon jälkeen ymmärsin konkreettisesti, miltä tuntuu sanoa hyvästi ja päästä irti. Samalla mielen valtasi äärimmäinen kiitollisuuden tunne kaikesta mitä oltiin yhdessä koettu. Toivotin rakkaalle mummolleni hyvää matkaa ja sanoin, että perässä tullaan kun on sen aika, mutta nyt on pojanpojalla vielä pari tärkeää juttua hoidettavana. Siitä lähtien olen pyrkinyt elämään parasta elämää koskaan ja omistanut päiväni ilon sekä positiivisen asenteen levittämiseen ympärilleni.

Kun rakkaus hajosi pirstaileiksi.

On uskomatonta, miten suuresti toisen ihmisen vaikeudet rakkaimman kanssa voi sattua. Olin varma, että mahdollisuus onneen oli menetetty. Tilannetta ei tietty helpottanut se, että mulla kesti aikaa hyväksyä oma osuuteni tapahtumiin. Oli vaan helpompi syyttää toista, kuin yrittää katsoa tapahtumia toisen kannalta. Vasta kun viimeinkin tajusin miten pahasti toista satutin, osasin pyytää vilpittömästi anteeksi. Vieläkin opettelen antamaan tapahtumien johdosta anteeksi itselleni, mutta päivä päivältä opitaan, onneksi. Myrskyt parisuhteessa ovat tärkeä muistutus siitä, että ystävät ovat lähellä ja yksinkin on opeteltava pärjäämään. Onni lähtee itsestä ja kun olet onnellinen, on se mahdollista jakaa myös toisen kanssa.

Kun terveyteni romahti.

Mulle oma kunto ja suorituskyky oli vuosia iso osa identiteettiäni. Pystyin mielestäni mihin vain, kunnes sitten en enää pystynyt mihinkään. Kun olin siinä kunnossa, että pieninkin ponnistelu aiheutti rytmihäiriöitä, oli koko elämältä viety pohja pois. En voinut tanssia, treenata, tehdä töitäni eikä kukaan enää ihaillut mun energisiä tanssiliikkeitä. Tapahtuma opetti, että omakuvaa ei voi rakentaa puhtaasi suorituskyvyn, duunien tai muiden mielipiteiden perusteella. Rupesin opiskelemaan hengellisempiä asioita ja huomasin et pystyn vaikuttamaan siihen mitä tunnen. Tai antaa vain tunteiden olla ja keskittyä parantumiseen sekä hyvään oloon. Opin kantapään kautta, että positiivisuus ei ole sattumaa, vaan hyvään fiilikseen ja omaan asenteeseen voi vaikuttaa myös epätoivon hetkellä.

Tässä oli mun elämäni tärkeimmät oppitunnit. Laita alle kommenttia millaisia oppitunteja sulla on ollut?

-Hatsolo

Ps. Oletko jo kuunnellut uusimman podcastini. Jos et niin otappa haltuun!

#010 – The Obstacle is the path!

 

#KOHTIUNELMIA

Aika hullu unelma

Mulla oli nuorena aika hullu unelma. Haluttiin kavereiden kanssa olla maailman parhaita breikkareita. Se unelma ei saanut kovinkaan suurta kannatusta opettajien keskuudessa tai edes yhteiskunnassa 90-luvun lopun Suomessa. Meille naurettiin päin naamaa ja sanottiin, että älä poika turhaan rakenna pilvilinnoja ja haaveile. Ei unelmat ole meitä varten. Ehkä se on osa Suomalaista perinnettä, mutta se teki oman tien kulkijalle opiskelusta ja työnteosta välillä tuskallista. Onneks muutama esimerkillinen aikuinen ja tietty rakas äitini päätti kannustaa. Ne jeesas, vaikkei ollut pakko. Ne näki, että mussa on potentiaalia. Auttoi hakemaan duunia, opiskelupaikkoja ja etenemään elämässä niin, että pystyin jatkamaan breikkamista. Ne tilaisuudet on ollut mulle korvaamattomia. Siksi olenkin lähtenyt yhteistyöhön Saranen Consultinin kanssa Nuoret töihin! ja Nuoret kohti työtä! -palvelujen tiimoilta. Ideana on auttaa alle 30-vuotiaita nuoria kulkemaan #kohtiunelmia. Mä uskon, että Sarasella on ammattitaitoa ja intoa, jonka avulla nuoret aikuiset pystyvät oikeasti saavuttamaan omia unelmiaan. Tämä video on ensimmäinen osa sarjasta, jossa kerron aitoja tarinoita vastoinkäymisistä ja onnistumisista matkalla menestykseen. Nyt on todellisen asennemuutoksen aika. Ruvetaan lyttäämisen ja katkeruuden sijasta kannustamaan toisiamme.

Jos olet alle 30 -vuotias nuori niin katso video ja lähde mukaan. Kukaan ei pysty saavutatamaan unelmiaan yksin. Et sä, mä tai kukaan mukaan! #kohtiunelmia

Lue lisää Nuoret kohti työtä! -palvelusta.

Palvelu toteutetaan Pohjois-Pohjanmaalla yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston ja Uudellamaalla Uudenmaan TE-toimiston, sekä ELY-keskuksen kanssa.

Lue lisää Nuoret töihin! -palvelusta.

– Palvelu toteutetaan yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston ja ELY-keskuksen kanssa.

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

-Hatsolo

 

Kuka mä olen?

Mä en ole kuka tahansa.
En elä normien mukaan enkä unelmoi sun kanssa samoista asioista.
Mä en käy duunissa ysistä viiteen, eikä mulla ole omakotitaloa järven rannalla.
Mulla ei ole korkeakoulututkintoa, mutta mä olen rautainen ammattilainen.
Mä en kutsu ammattiani työksi, vaikka teen töitä joka ikinen päivä.
Mun työaikaa ei mitata tunneissa, eikä palkkaa euroissa.
Mulla ei ole lomapäiviä eikä saikkua ja mun ansiot mitataan hyvässä olossa.
Saan voimani sun hymystä ja siitä kun sä onnistut.
Sen takia mäkin olen onnistunut ja mun tekemisiä arvostetaan.
Mä olen tanssinut itseni maailman huipulle ja saanut puheillani tuhannet ihmiset itkemään, nauramaan ja syömään parsakaalia. Kilometreistäni huolimatta tiedän, että kaikki on vasta alussa. Katson eteenpäin ja mulla on enemmän intoa kuin koskaan.
Olen sydämmestäni innostaja.
Olen aina kulkenut omaa tietäni ja siks osaan nykyään hymyillä leveästi.
Mä olen mä, eikä kukaan ei voi viedä sitä multa pois!

Kuka sä olet?

 

Kaikkien aikojen tervetuliaispuhe – Paluu vanhaan lukioon!

Eilen mulla oli yksi hauskimmista keikoista aikoihin. Pääsin nimittäin vanhaan opinahjooni, Jyväskylän Lyseon lukioon innostamaan uusia lukiolaisia. Paikalla olikin runsaasti kuulijoita, kaiken kaikkiaan 400 uutta opiskelijaa. Keikka oli mieluisa monestakin syystä. Ensiksikin oli siistiä päästä moikkaamaan entisiä opettajiani. Vaihtamaan kuulumisia, kiittämään jeesistä lukioaikana ja näyttämään, että mustakin on loppujen lopuksi kasvanut ihan kelpo kansalainen. Toiseksi oli äärimmäisen hienoa päästä rakentamaan uusille Lyseolaisille tervetuliaspuhe uuteen kouluun. Mä muistan elävästi meidän vuosikurssin vastaavan puheen tasan 18 vuotta sitten. Meidän breikkijengi nousi heti tapahtuman tähdiksi kun rehtori pyysi meidän jengiä ottamaan lippalakit pois päästä. Terkkuja reksille 🙂

Kun rupesin rakentamaan puhettani, päätin rakentaa kaikkien aikojen parhaan ja innostavimman tervetuliaspuheen mitä lukioissa on esitetty. Halusin purkaa jännistystä ja kertoa, että koulussa on oikeasti ihan sairaan nastaa, jos vaan itse haluat. Kävin läpi kaikki ne asiat mitkä mulle oli lukiossa tärkeitä ja auttoi mua kirjoittamaan ylioppilaaksi. Puhuin omasta asennemuutoksesta opiskeluun, ystävien merkityksestä, sattumuksista opettajien kanssa, vanhojentansseista, tärkeimmistä oivalluksista siitä miten koulussa pärjää, sekä sekä asioista mitkä vaikuttavat mun opiskelumotivaatioon vaikeilla hetkillä. Mulle lukioajassa parasta olivat ystävät ja Lyseon ammattitaitoiset opettajat, jotka onneksi ymmärsivät, että tämän nuoren sankarin tie kulkee välillä omia polkujaan. Te saitte lähtemään kouluun päivä toisensa jälkeen ja haastamaan itseäni asioissa, jotka eivät alkuun kiinnostaneet mua pätkääkään. Kiitos Maku, Tume ja Olli-Matti ja opet! Ilman teitä olisin varmaan vieläkin lukiossa!

Kiitos Jyväskylän Lyseon uudet oppilaat eilisestä. Teillä tulee olemaan huikeat vuodet edessä!

 

Oletko oma itsesi sosiaalisessa mediassa?

Sometusta somelomalla

Elisa Oyj haastoi mut muutama viikko sitten pitämään somelomaa. Ideana oli suorittaa päivittäin ennalta määritelty tehtävä ja kuvata viedopäiväkirjaa tapahtumista. Jo alusta asti haaste tuntui absurdilta, koska käytännössä kuvasin somematskua vaikka pidin somelomaa. Hetken pohdittuani muistin, että juuri näinhän asiat oli aina ennen somea oli edes olemassa. Mulla on vieläkin kenkälaatikot täynnä MiniDV-kasetteja kavereiden kanssa vietetyistä kesäilloista, lomamatkoista, breikkireissuista ja treeneistä. Meillä oli tapana kerätä videopäiväkirjaa kaikesta mahdollisesta. Joskus jätettiin kamera päälle kokonaisten treenien ajaksi ja matskua sitten fiilisteltiin jälkikäteen hyvällä fiiliksellä litran Juissi-mehut kourassa. Erona toki nykypäivän meininkiin on se, että matksut ei koskaan päätyneet mihinkään. Ei ollut YouTubea, Facebookkia, Instagramia tai Twitteriä. Lähin somea muistuttava kanava oli meidän IRC-kanava nimeltä #tauko, mutta siellä ei juuri videoita tai kuvia jaettu.

Osaatko olla oma itsesi somessa?

Somelomalla tapahtui oivalluksiakin. Yhtenä päivistä päätin huvikseni kysyä ohikulkijoita ovatko he somessa ja jos eivät, niin miksi he olivat lähteneet. Yksi syy somesta irtautumiselle nousi ylitse muiden. Moni koki, että he eivät osanneet olla oma itsensä somessa. He olivat huomanneet provosoituvansa liian helposti puolituttujen ja jopa tuntemattomien postauksista. Varsinkin niistä, joilla kaikki oli mukamas kokoajan ihan helvetin hyvin. Ärsyyntyminen oli johtanut tahallisesti epäasialliseen kommentointiin, väärinymmärryksiin ja turhaan riitelyyn asioista, jotka ”oikeassa” elämässä olisi voinut välttää helposti. Kävin erään herrasmiehen kanssa pitkän keskustelun asiasta ja hän oli vilpittömän pahoillaan omasta käyttäytymisestään somessa. ”Siellä oli liian helppo olla ilkeä ja provota tahallaan pienimmästäkin aiheesta, koska ei tarvinnut kohdata ihmistä oikeasti.”, mies kertoi. Todellisuudessa hän koki olevansa täysin erilainen ihminen. Ihan kiva ja reilu muita kohtaan. Lopulta hän oli päättänyt poistaa omat tilinsä niin Facesta kuin Twitteristä.

Seiso sanojesi takana, myös somessa!

Mulle on jo vuosia satanut kommetteja eri sosiaalisen median kanavissa, joten nykyään provot eivät mene ihon alle. Youtubessa tuli paljon kuraa niskaan sen alkuaikoina vuonna 2005-2006. Olin kuulemma paskin breikkari, joka on koskaan voittanut kisat. Nykyään kommenteista suurin osa asiallisia, mutta osa sellaisia, joihin en jaksa reagoida. On turha haaskata omaa aikaa ja energiaa on someväittelyyn tuntemattomien kanssa. Se on sota, joka on lähes mahdoton voittaa. Eri ikäpolvien välillä on huomattavia eroja eri sukupolvien suhteen. Oman kokemukseni mukaan nuoret osaavat hienosti oman alan kilpailijoiden kannustamisen ja rakentavan kommentoinnin, vaikka olisivatkin erimieltä käsiteltävästä asiasta. Menestyneet aikuiset taas sortuvat harmittavan usein omaan nokkeluuteensa, puolusteluun ja turhaan provoiluun, etenkin Linkedinissä. Mulla ei ole mitään asiallista keskustelua vastaan, mutta mikään ei ole väsyneempää kuin se, että aikuiset ihmiset tahallaan kiusaavat toisiaan netissä. Kun myöhemmin kohtaan samoja tyyppejä livenä, hehkuttavat he mun tekemisiä maasta taivaisiin ja pyytävät yhteiskuvaan. Yleensä tsekkaan feikkiprovoilijat siltä seisomalta ja kysyn asiallisesti, vieläkö olet samaa mieltä kuin viime kommentissasi? Vastauksesi saan yleensä epämääräistä muminaa ja hiljaisen poistuminen takavasemmalle, sen jälkeen kun olen heittänyt yläfemmat ja toivottanut iloisesti mahtavaa päivää. Myöhemmin tulee privaatisti anteeksipyyntö ja kommentti poistetaan. Ehkä olisi syytä opetella seisomaan sanojensa takana, myös somessa. Sen olen itsekkin nuorempana joutunut opettelemaan kantapään kautta.

Vinkit parempaan somekäyttäytymiseen

Toisten jutuista tykkääminen, kannustaminen ja erityisesti asiallinen kommentointi vaatii asennetta ja oman toiminnan tarkastelemista niin somessa kuin oikeassa elämässä. Välillä se on vaikeaa, mutta siitä huolimatta mä pyrin aina ymmärtämään toisia ja löytämään rakentavan kulman keskusteluun, vaikka keskustelukumppani ei olisikaan samaan mieltä. Mun mielestä se on aina kannattavampaa kuin turhanpäiväinen riitely tai väittely. Tässä pari ohjenuoraa, joita mä noudatan omassa somekäyttäytymisessäni.

  1. Mieti onko se sulta itseltä pois, jos painat tykkää nappia kun jollakin menee hyvin.
  2. Mieti kaksi kertaa kannattaako puolituttujen postauksista ärsyyntyä.
  3. Osallistuessasi keskusteluun, lue vastauksesi muutaman kerran läpi ennen kuin painat lähetä nappia.
  4. Pyri esittämään mielipiteesi aina keskustelukumppania kunnioittaen ja niin että sinun ei tarvitse myöhemmin poistaa kommenttiasi.
  5. Kohtele ihmisiä somessa, niinkuin kohtelisit heitä oikeassa elämässä.

Mahtavaa päivää kaikille ja nähdään niin somessa kuin oikeassa elämässäkin.

-Hatsolo

Podcast 009 – Innostamisen taito

Podcast #009 – Innostamisen taito

Mikään ei ole puuduttavampaa kuin istua seminaarissa, jossa puhujan ainoa lahja on tuudittaa kuulijansa sikeään uneen. On vuosi 2018 ja enää ei yksinkertaisesti riitä, että ilmestyy paikalle ja alkaa pitämään keksinkertaisia kalvosulkeisia. Suomi on pitkään kulkenut teknologian eturintamassa, mutta samaan aikaan on unohdettu esiintymistaidon ja innostamisen merkitys. Olitpa sitten esimies, valmentaja, konsultti, opettaja tai tiiminvetäjä, niin ensisijainen tehtävä on saada kuulija innostumaan. Vasta sen jälkeen on mahdollista saada opit käytäntöön ja muutos aikaiseksi. Ota haltuun uusin podcastini ja päivitä esiintymisesi tasolle, jonka avulla saat yleisösi hurmioon kun seuraavan kerran nouset lavalle!

Hatsolo podcastit Itunesissa

#INNOSTU

Sininen Härkä laittoi Valkoisen Gorillan nettisivut uuteen uskoon!

Onks tässä mitään järkeä?

Auto parkkiin Kuortaneenkadulle. Tsekkaan kelloa ja huomaan, että oon jo myöhässä. Samalla kun ravaan portaita ylös kohti Sinisen Härän toimistoa mietin, onko mitään järkeä laittaa rahaa kiinni uusiin nettisivuihin. Mullahan oli jo mielestäni aivan toimivat nettisivut joita osasin päivittää ja hallinoida. Itse tekemällä säästää, ajattelin! Päätin kuitenkin antaa Härälle mahdollisuuden näyttää taitonsa.

Mä oon uniikki jäbä

Heti palaverin alku minuuteista lähtien tuntui, että tää on se juttu. Härän Nico ja Mikko otti tilanteen suvereenilla tavalla haltuun ja antoivat konkreettisia ideoita, miten pystyisivät auttamaan mua saavuttamaan tavoitteeni ja unelmani ammatillisesti. Se oli musta upea lähestymistapa asiaan. He valmensivat ja opettivat mulle asioista mistä luulin tietäväni jotain, mutta todellisuudesta tiesin varsin vähän. Puhuttiin hakukoneoptimoinnista, somemarkkinoinnista ja lukuisista kikoista mitkä tekevät nettisivuista kiinnostavat asiakkaalle. Mun kysymyksiin vastattiin ajatuksella ja opin aidosti uutta hetki hetkeltä. Lähestymistapa oli aika poikkeuksellinen, sillä olen käynyt lukuisissa vastaavissa palavereissa. Yleensä niissä myyjä törkkää eteen valmiin paketit ja hinnaston. Sinisellä Härällä on tajuttu äärimmäisen tärkeä pointti. Jokainen asiakas on uniikki ja tarvitsee uunikin ratkaisun.

Saumatonta ja joustavaa yhteistyötä

Kun kerta luet tätä tekstiä on sanomattakin selvää, että palaverin päätteeksi lyötiin kättäpäälle ja ruvettiin rakentamaan uutta sivustoa – Hatsolon maailmaa! Heti alusta asti yhteistyö sujui todella joustavasti. Ymmärrettiin tärkeimmät jutut kuten tarjoamineni palveluiden monimuotoisuus, blogin ulkoasu ja podcastien esilletuominen. Mulle tuli selkeät actionpointit aineiston suhteen jokaisen palaverin jälkeen. Tämä teki tekstien ja muun materiaalin toimittamisesta helppoa ja stressitöntä. Kunhan vain paukutti tehtävälistan läpi ja homma oli hallussa. Tykkäsin erityisesti, miten Härällä jatkuvasti kehitettiin sivuston ominaisuuksia projektin edetessä. Se loi fiiliksen siitä, että kerrankin ajateltiin mun parasta eikä yritetty mennä helpoimman kautta. Sain myös vapaasti heittää omia ideoita, jotka rakennettiin ongelmia pelkäämättä. Ja ideoitahan mulla riittää.

Work in progress

Nyt nettisivut ovat valmiit ja olen niistä hemmetin ylpeä. Ne on mun näköiset ja oma ääni kuuluu läpi teksteistä. Vai mitä ootte mieltä? Härän jengin vahvuudet sellasia mistä jokainen palveluntuottaja voisi ottaa oppia. He ymmärsivät mun vision ja täydensivät sitä omalla osaamisellaan. Vaikka nettisivut ovatkin valmiit ja viimeisen päälle niin päätimme jatkaa yhteistyötä ja sivuston kehittämistä myös tulevaisuudessa. Tämä teema sopii hyvin mun filosofiaan. Elämässä on aina varaa kehittää taitojaan, toimintojaan ja nyt myös nettisivuja. #workinprogress

Iso kiitos Sinisen Härän Nico, Mikko ja Milla upeasta duunista ja sparrauksesta projektin aikana!

Hatsolo

#INNOSTU

Vapaus valita

Joka aamu kun heräät ja nouset ylös sängystä, sinulla on vapaus valita.

Masennutko sadepäivistä vai tanssitko sateessa.

Kärsitkö kylmyydestä vai rakennatko lumilinnoja.

Valitatko kuumuudesta vai nautitko valosta ja lämmöstä.

Luovutatko epäonnistuttuasi vai kasvatko tilanteen vaatimalle tasolle.

Sulaudutko joukkoon vai erotutko olemalla oma itsesi.

Lannistutko haasteista vai innostutko mahdollisuudesta.

Tyydytkö vain välttämättömään vai oletko valmis tekemään parhaasi.

Rajoittaako pelko elämääsi vai kuljetko rohkeasti kohti unelmaasi.

Suretko mennyttä tai tulevaa vai iloitsetko nykyhetkestä.

Ihmisillä erityinen ominaisuus joka erottaa meidät niin monesta muusta lajista. Meillä on täydellinen vapaus valita mitä ajattelemme, tilanteesta ja tapahtumasta riippumatta. Tämäkin kyky vaimenee jos päätät olla käyttämättä sitä. Siispä harjoita seuraavia asioita päivittäin.

Tilanteen tullen: 

Valitse lämpö ja valo, valitse kasvu, valitse mahdollisuus, rakenna lumilinnoja, tee parhaasi, elä unelmaasi, iloitse nykyhetkestä ja ennen kaikkea


VALITSE ITSE!