Keskiviikkona 3.10. oli mageeta palata kotikaupunkiin ja omaan vanhaan lukioon, Jyväskylän Lyseoon, puhumaan pariin otteeseen aivan mahtaville yleisöille. Ensinnäkin, oli huippua innostaa lukion nykyisiä oppilaita, mutta mikäs sen parempaa kuin päästä antamaan vuosien varrella tarttuneita oppeja takaisin mun entisille opettajille.
Aloitin päivän 2. ja 3. vuositasojen oppilaiden kanssa puhumalla unelmista ja niiden tavoittelusta. Kerroin nuorille, miten meistä jokainen on yksilö, ja on aika uskaltaa nähdä omat vahvuudet heikkouksien sijaan. Niin meidän on mahdollista päästä kohti omia, tärkeitä unelmia. Käytiin porukan kanssa läpi tietenkin mitä tää konkreettisesti tarkoittaa; uskallusta ottaa oikeasti roolia, tahtoa tehdä parhaansa niin koulussa, töissä, vapaa-ajalla kuin harrastuksissakin. Kun hommat tekee asenteella eikä anna pikku töyssyjen jarruttaa, antaa itselleen paremmat mahdollisuudet myös tulevaisuuteen!
Liikkasalissa oppilaille vedetyn setin jälkeen pääsin opehuoneeseen puhumaan reilulle 70:lle opettajalle. Heti alkuun kysyin kaikilta, et kenellä työ on helpottunut viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja aika kollektiivisena vastauksena sain vain kevyttä ääneen hekottelua – ei siis ilmeisesti kellään. Pohdittiin yhdessä, onko kukaan opettajista panostanut omaan hyvinvointiinsa, jotta se olisi edistänyt työssä jaksamista. Pointtina se, että me ei aina voida syyttää yhteiskuntaa tai olosuhteita, jos asiat menevät huonompaan suuntaan. Me voidaan itse omilla käyttäytymismallien muutoksilla vaikuttaa siihen, miten me jaksetaan. Se vaatii toki päivitystä omaan asenteeseen ja asioihin, joita teet; syöt terveellisesti, pidät huolta mentaalisesta hyvinvoinnista ja fyysisestä kunnosta sekä sijoitat aikaa niihin juttuihin, mistä oikeasti diggaat, myös duunin ulkopuolella. Eli ole rohkea ja käytä aikaa harrastuksiin, ystäviin, perheeseen ja sitä kautta hae virtaa myös työelämään!
Lopuksi käytiin opettajien kanssa aiheeseen liittyen vielä läpi, että mitä varten siellä koulussa ollaan ja miksi tää duuni ja siinä jaksaminen on tärkeää. Opettajat ovat siellä oppilaita varten, eli jos sattuu olemaan huono päivä, se ei saa näkyä duunissa. Mulla meni monta vuotta päästä yli erään opettajani sanoista, jotka hän huomaamatta heitti purkaen pahaa oloaan. Ammattivalmentajana olen oppinut, että joka ikinen päivä pitää olla hyvä päivä, jotta oppilaille pystyy antamaan parhaat mahdolliset aseet loistaa tulevaisuudessa.
Kiitos hienosta päivästä oppilaille ja opettajille, ja erittäin paljon onnea 160-vuotiaalle Lyseolle!
