Mut valtaa aina nostalginen fiilis, kun ajelen kohti Jyväskylää. Sen puistoissa on tullut nuorena vietettyä lukemattomia kesäöitä kavereiden kanssa breikaten. Sieltä ollaankin oman breikkijengin kanssa ponnistettu maailmalle ja nyt saan kunnian olla kertomassa omaa tarinaani Jyväskylän uuden sukupolven nuorille.
Tänään kävin puhumassa kahden eri koulun oppilaille siitä miten uskaltaa olla oma itsensä ja mennä rohkeasti kohti omia unelmiaan. Oli mahtava nähdä miten paljon Jyväskylän nuorista edelleen huokuu intoa ja potentiaalia! Asennekin oli näillä oppilailla kohdallaan, kun opeteltiin yhdessä kannustamaan toisiamme. ”Kuka on paras – minä oon paras” -huudot raikui täysiä ympäri saleja ja puheen edetessä huomasin miten ujoimpienkin nuorten kasvoille alkoi kohota innostunut ilme.
Halusin kohdistaa puhettani myös opettajien suuntaan, sillä meillä aikuisilla on iso vastuu siinä millaisen asenteen nuori oppii. Kannustetaanko me heitä olemaan persoonallisia omia itsejään ja kulkemaan rohkeasti omaa polkuaan – vai lannistetaanko takertumalla pelkkien kouluarvosanojen merkitykseen ja maalailemalla vanhanaikaisesti piruja seinille?
Kiitos kaikille oppilaille ja opeille mahtavasta energiasta ja innokkaasta osallistumisesta! Tsemmpiä tulevaan syksyyn ja omien unelmien tavoitteluun Jyväskylän nuoret!
