Artikkelinkuva on otettu viime perjantaina noin 15.50. Naamani on punainen ja naarmuilla, kroppani on väsynyt ja paitani on hiestä läpimärkä. En ole krapulassa tai syönyt huonosti. Sen sijaan olen treenannut. Takana on pitkä viikko. Neljä fysiikkaharjoitusta ja viisi breikkisessiota. Yhteensä yhdeksän tiukkaa treeniä viiteen päivään. Väsymyksestä huolimatta mieleni on virkeä ja keskittynyt, sillä minulla on tavoite, joka antaa suuntaviivat tuleville kuukausille.

Olen päättänyt tehdä paluun kilpailuihin tänä vuonna. Korkeimmalla tasolla ei ole varaa pelleillä ja valmistautuminen on hoidettava huippu-urheilijan tavoin. Olen sitoutunut kovaan treenaamiseen ja sen elämäntyylin asettamiin vaatimuksiin. Minulla on ammattivalmentajan laatima treeniohjelma, tarkennettu ruokavalio ja maailmanluokan treenikaverit. Resurssit ovat siis kunnossa. Sitoutuminen ja keskittyminen yhteen tavoitteeseen, tekee treenaamisesta helppoa. Ei helppoa fyysisesti tai henkisesti, mutta helppoa siksi, koska valinta treenaamisesta on tehty jo ennalta. Ei ole tarvetta vitkastella ja kuluttaa aikaa pohdintaan salille lähtemisestä. Jahkailu ei tuo tulosta. On vain vedettävä treenikamat niskaan vaikka ei huvittaisi. Ja aina ei huvita, ei edes minua!

Mä oon vapaasti valinnut elämäntyylini ja kaikesta huolimatta treeneissä on lähes poikkeuksetta hauskaa. Ei ehkä aina itse harjoituksen aikana, mutta satavarmasti sen jälkeen. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun on tehnyt parhaansa ja antanut kaikkensa tavoitellakseen unelmaansa. Onnistuneet treenit auttavat mua pysymään ruodussa myös muilla elämän osa-alueillla. En todellakaan halua nollata hyvän treenin vaikutuksia roskaruualla tai dokaamalla. Säännöllinen treenirytmi takaa myös sen, että uni tulee kyselemättä. Kuluneella viikolla olen nukahtanut poikkeuksetta viimeistään kymmeneltä. Leffan katsomisesta on turha edes haaveilla.

Kurinalainen ja säännöllinen elämä on yksinkertaista eikä vaadi taikuutta. Se vaatii vain tavoitteen joka saa sinut nousemaan ylös sängystä – satoi tai paistoi!