Nettiuutisissa on viimeaikoina noussut esille huoli onnen korostamisesta etenkin sosiaalisessa mediassa. Hurjimmissa jutuissa on epäilty, että positiivisen julkisuuskuvan ylläpitäminen aiheuttaa masennusta ja saattaa johtaa jopa talousvaikeuksiin. Ymmärrän ilmiön, sillä postaanhan itsekkin kannustavia juttuja someen päivittäin. En kuitenkaan suoraan allekirjoita sen johtavan masennukseen tai talousvaikeuksiin

Olen itse sairastanut masennusta ja syönyt siihen lääkkeitä aikanaan. Lisäksi olen koko elämäni kamppaillut paskojen fiilisten kanssa. Esimerkiksi yläasteella ja lukiossa olin usein päiviä pois koulusta pelkästään sen takia, että minun oli paha olla. En ymmärtänyt miksi ja ainut hoitokeino oli olla muutama päivä yksin, omien ajatuksieni kanssa. Jossain vaiheessa sain kuitenkin tarpeekseni. Olin kyllästynyt viettämään pitkiä päiviä sängyn pohjalla itsesäälissä kierien. Sisuunnuin ja päätin muuttua, olla erilainen ja selvittää kuka todella olin.

Puhun paljon positiivisuudesta, sekä siitä miten omalla asenteella, valinnoilla ja elämäntyylillä voi vaikuttaa onnellisuuteen. Valinta katsoa maailmaa positiivisesti, ei tarkoita paskojen juttujen pois sulkemista. Se tarkoittaa ennenkaikkea tahtoa kohdata ongelmia ja asennetta sekeä halua voittaa vastoinkäymiset. Onnellisuus vaatii töitä eikä riitä, että vain toivoo parempaa huomista. Hyvä tapa aloittaa on ajattelun ja käyttäytymismallien perusteellinen päivitys.

Mun päivitykset olivat pieniä. Ensimmäinen muutos oli mennä aikaisemmin nukkumaan. Järkeilin, että herääminen on todennäköisesti helpompaa, jos ei surffaile netissä kolmeen asti yöllä. Arvio oli oikea. Onnistuin heräämään huomattavasti aikaisemmin ja aamupäivän aikana sain tehdyksi simppeleitä asioita kuten maksamaan laskut, tiskata astiat, hoitamaan sähköpostit jne. Sain valtavasti voimaa yksinkertaisimpien perusaskareiden suorittamisesta. Nämä pienet onnistumiset käynnistivät positiivisen kierteen. Pian aloin kiinnittämään huomiota ruokavaliooni sekä treenaamaan tanssin lisäksi myös kuntosalilla. Jaoin innoissani arjen urotekojani myös Faceen ja Instaan. Tykkäykset, kommentit ja tsemppiviestit kannustivat jatkamaan ja pysymään uudella polulla. Kiitos kaverit! Muutama örrimörri yritti toki kommenteillaan jarruttaa uutta flow:tani, mutta annettakoon se heille anteeksi. Jostain syystä joidenkin henkilöiden on helpompi valittaa ja arvostella kuin painaa peukkua saati kirjoittaa kannustava kommentti. Aamun ekoista tunneista tulivat minulle äärimmäisen tärkeät, minkä vuoksi jätin useasti illan vikat bisset juomatta. Aamut olivat aikaani unelmoida, meditoida, listata tavoitteita ja työskennellä oman hyvinvointini eteen. Illalla vuorossa olivat sitten breikkitreenit, opetukset ja tanssikeikat.

Muutos ja kuntoutuminen saattaa olla on hidasta, mutta ehdottomasti mahdollista. Se lähtee pienistä hetkistä niiden asioiden parissa mistä oikeasti nauttii, sekä omien ajatuksien hallinnan opettelemisesta. Tanssi oli vuosia ainoa henkireikäni, mutta vasta elämäntapojen totaalinen muutos laittoi alulle aidon uudistumisprosessin. Tässä prosessissa some on ollut vahvasti tukenani. Valehtelisin jos väittäisin muuta. Somen positiivisen palautteen ansioista uskalsin olla ylpeä omista saavutuksistani ja jakaa hyviä fiiliksiäni myös eteenpäin. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että sadat tai edes tuhannet tykkäykset eivät ratkaise ongelmia vaan todellinen työ tehdään silti oman pään sisällä.

Henkilökohtainen matkani on vielä kesken ja edelleen on päiviä kun joudun kasaamaan itseni ylös sängyn pohjalta, palanen kerrallaan. Ero entiseen on toki suuri ja nykyään minulla on rutkasti voimaa ja työkaluja joiden ansioista pohjalta nouseminen on mahdollista. Omien demonien kohtaaminen ja itsensä tutkistelu vaatii rohkeutta ja joskus siihen voi tarvita ulkopuolista tsemppiä. Mulle se oli some. Joten varaudu jatkossakin näkemään positiivisia postauksia elämästä, tanssista, treenistä, matkustelusta ja asenteesta. Toivotan sinulle energiaa päivään aidon hymyn ja virtuaalisten yläfemmojen kera!

-Hatsolo