Eilen mulla oli yksi hauskimmista keikoista aikoihin. Pääsin nimittäin vanhaan opinahjooni, Jyväskylän Lyseon lukioon innostamaan uusia lukiolaisia. Paikalla olikin runsaasti kuulijoita, kaiken kaikkiaan 400 uutta opiskelijaa. Keikka oli mieluisa monestakin syystä. Ensiksikin oli siistiä päästä moikkaamaan entisiä opettajiani. Vaihtamaan kuulumisia, kiittämään jeesistä lukioaikana ja näyttämään, että mustakin on loppujen lopuksi kasvanut ihan kelpo kansalainen. Toiseksi oli äärimmäisen hienoa päästä rakentamaan uusille Lyseolaisille tervetuliaspuhe uuteen kouluun. Mä muistan elävästi meidän vuosikurssin vastaavan puheen tasan 18 vuotta sitten. Meidän breikkijengi nousi heti tapahtuman tähdiksi kun rehtori pyysi meidän jengiä ottamaan lippalakit pois päästä. Terkkuja reksille 🙂

Kun rupesin rakentamaan puhettani, päätin rakentaa kaikkien aikojen parhaan ja innostavimman tervetuliaspuheen mitä lukioissa on esitetty. Halusin purkaa jännistystä ja kertoa, että koulussa on oikeasti ihan sairaan nastaa, jos vaan itse haluat. Kävin läpi kaikki ne asiat mitkä mulle oli lukiossa tärkeitä ja auttoi mua kirjoittamaan ylioppilaaksi. Puhuin omasta asennemuutoksesta opiskeluun, ystävien merkityksestä, sattumuksista opettajien kanssa, vanhojentansseista, tärkeimmistä oivalluksista siitä miten koulussa pärjää, sekä sekä asioista mitkä vaikuttavat mun opiskelumotivaatioon vaikeilla hetkillä. Mulle lukioajassa parasta olivat ystävät ja Lyseon ammattitaitoiset opettajat, jotka onneksi ymmärsivät, että tämän nuoren sankarin tie kulkee välillä omia polkujaan. Te saitte lähtemään kouluun päivä toisensa jälkeen ja haastamaan itseäni asioissa, jotka eivät alkuun kiinnostaneet mua pätkääkään. Kiitos Maku, Tume ja Olli-Matti ja opet! Ilman teitä olisin varmaan vieläkin lukiossa!

Kiitos Jyväskylän Lyseon uudet oppilaat eilisestä. Teillä tulee olemaan huikeat vuodet edessä!